Tarinoita rakentamisen laadusta, kaavoituksesta ja kustannusosaamisesta OSA 2: KAAVOITUS

ASUINALUEITA VAI KAUPUNKIALUEITA? 

Vuoden 2014 Arkkitehtipäivien yleisökeskustelussa käsiteltiin vuorovaikutusta kaupunkien suunnittelussa ja kaavoituksen mahdollisuuksia tuossa prosessissa.

Kaavoitus ja kansalaiskeskustelu

Kaavoitus on yksi vuorovaikutuksen keino. Voidaan valita avataanko keskustelua vai suljetaanko sitä. Käsitetäänkö kaavan kommentoija aina valittajaksi? Jos osallistuu keskusteluun, leimautuuko heti hankalaksi tyypiksi.

Pohdittiin myös sitä, sisältävätkö kaavat tarinoita – sisältöä, joka tarvitsee selostusta avautuakseen katsojalle? Kaavojen kehittelyvaiheiden yleisökeskustelujen sisältö kirjataan muistiin yleiskaava-asiakirjoihin, ne ovat osa tarinaa. Samalla yleiskaava luo edellytyksiä pienemmille tarinoille.

Jos suunnitelman viesti halutaan läpi esimerkiksi kaavassa, asioita pitää yksinkertaistaa. Kertojalla on vastuu ja valta siitä, mitä kerrotaan.

Kaavamääräyksiin toivottiin niin tarkkoja tarinoita, että rakennusvalvonta, luottamushenkilöt ja rakennusliikkeet sitoutuvat niihin.

Samalla pohdittiin, vaaditaanko SAFA-arkkitehdeilta rakennusvalvonnoissa tarkempia suunnitelmia kuin muilta suunnittelijoilta.

ARKKITEHTIPÄIVILLE OSALLISTUIVAT MM. PAULA KESKIKASTARI, TARMO MUSTONEN JA MAARIT KAIPIAINEN TURUSTA.

Tiukkaa ohjausta vai valinnan vapautta

Mietinnässä on myös kuinka tiukkoja kaavoista halutaan – ja toisaalta kuinka paljon halutaan jättää arkkitehdeille vapautta.

Suuret linjat ja isot visiot ovat niitä, joiden varaan kaupunkeja kannattaa rakentaa, ei irrallisten postimerkkitarinoiden pohjalta.

Kaavojen ideat pitäisi saada esille selkeästi. Kukaan ei muuten ymmärrä mikä on kaavan alkuperäinen tarkoitus. Kaavamerkinnät eivät avaudu kaikille.

Suunnittelijalle pitäisi myös antaa aikaa ottaa selville, mitä kaavoittaja on tarkoittanut. Rakennusliikkeiden tulisi ottaa tämä huomioon aikataulutuksessaan.

KAAVOITUSASIOITA KOMMENTOI MIKA HUHTALA OULUSTA.

Mitä kaavoituksella tavoitellaan

Keskustelussa todettiin myös, että varsin monenlaisia tarinoita ja unelmia kulkee usein rinnakkain. Meidän pitäisi kysyä itseltämme, mitä me tahdomme. Onko tällä hetkellä hukassa visio siitä, mikä on se yhteiskunta, jossa tahdomme olla? Tai millaista yhteiskuntaa tehdään lapsille. Mihin Suomi haluaa mennä?

Jotkut kuulijoista eivät uskoneet tarinoihin. Tarinankerronta on ehkä muoti-ilmiö. Tärkeämpää saattaisi olla kyky ja taito unelmoida. Hyvä ympäristö käynnistää ja aktivoi kaikkien mielikuvitusta.

Rakennusliikkeen kannalta tarina on myyntiväline. Aluekehityshankkeet ovat suomessa 95-prosenttisesti täysin samanlaisia: tavoitellaan urbaania sykettä, kivijalkakauppoja ja pyöräilymahdollisuuksia. Tarvitseeko kaikkien kuitenkaan tavoitella samoja asioita?

Tällä hetkellä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ei pysty erottamaan alueita toisistaan, koska ne kaikki ovat niin samannäköisiä. Kuinka kukin alue voisi erottua muista alueista?

Nykyään kaavoitetaan useimmiten asuntokeskeisesti. Yhtäläisesti tulisi huomioida myös muut toiminnot, jotka eivät välttämättä tuota rahaa, mutta joita yhdyskunta tarvitsee.

Ei pitäisi tehdä vain ”asuinalueita” vaan ”kaupunkialueita”.

IMG_8450

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

 

Tarinoita rakentamisen laadusta, kaavoituksesta ja kustannusosaamisesta, OSA 1: LAATU

KUKA OHJAA RAKENTAMISEN LAATUA JA KUSTANNUKSIA?

Tämän kevään arkkitehtipäivillä puhuttiin paneelikeskustelussa kaavoituksesta, tarinoista, rakentamisen laadusta ja kustannusosaamisesta. Yleisö osallistui keskusteluun yllättävän aktiivisesti. Ehkä syynä oli vetävään tyyliin keskustelua juontanut insinööri Ilkka Alvoittu, joka vuorotellen ärsytti ja hauskuutti kuulijoita.

Yhtenä ensimmäisistä alustuksista mainittiin, että tulevaisuus on sen, joka asettaa ongelmakentän – ja joka pääsee puhumaan. Kaikki eivät välttämättä saa ääntään kuuluviin. Mitkä ovat ne instanssit tai foorumit, joissa oman ajatuksensa saa tuoda julki? Pelkkä puhuminen ei sisällä vuorovaikutusta.

Mieluummin voisi asettaa lauseen hieman toisin: ”Tulevaisuus on sen, joka on puhutteleva.”

SAFA:N PUHEENJOHTAJA ESKO RAUTIOLA OTTAA KANTAA.

RAKENTAMISEN HAASTEENA MARKKINATALOUS

Keskustelussa todettiin, että isoja haasteita rakentamisalalle asettaa suomalaisten ikääntyminen. Vuonna 2030 meillä on 1,5 miljoonaa eläkeläistä. Tarvitaan miljoona esteetöntä asuntoa.

Onko suuren tarinan sivujuonne se, että työntekijät ja rahat loppuvat? Voiko tätä maata kutsua hyvinvointivaltioksi vielä siinä vaiheessa? Näistä realiteeteista on hyvä keskustella ajoissa.

Yleisöpuheenvuoroissa kysyttiin onko markkinataloudessa kysymys vain kysynnän ja tarjonnan laista vai voiko rakentamista ohjata jokin muu säätelymekanismi? Yleisön mielestä niin kauan kun keskusliikesysteemit määräävät, ei tapahdu muutosta tai se tapahtuu toivottoman hitaasti.

Kun seuraa uusia ryhmärakentamisprojekteja, joissa asukkaat itse ovat rakennuttajia, ovat neliökustannukset dramaattisesti jotain muuta kuin normirakennusprojekteissa.

Miksi näitä uusia rakennustapoja yritetään vaikeuttaa? Ryhmärakentamisen kustannukset saattavat olla jopa vain puolet perinteisen rakentamisen kustannuksista.

KESKUSTELUA JUONSI INSINÖÖRI ILKKA ALVOITTU.

MODERAATTORINA HANKEKEHITYSJOHTAJA  ILKKA ALVOITTU NCC:LTÄ.

KUKA OHJAA RAKENTAMISTA VIIMEKÄDESSÄ?

Yhtenä olennaisena kysymyksenä pidettiin sitä, että rakennusliikevetoisessa rakentamisessa ongelmana ovat suunnittelijan näkökulmasta myös ”näkymättömät omistajat”. Usein kyseessä ovat lakimiehet, jotka johtavat ja ohjaavat toimintaa pörssiyhtiöissä.

Suomessa on noin 4-5 isoa rakennusliikettä. Näiden omistajia ovat esimerkiksi eläkeyhtiöt tai yksityiset miljonäärit. Mieluummin tarvittaisiin vaikkapa 500 rakennusalan toimijaa, jolloin ehkä syntyisi aitoa monimuotoisuutta. Kaupunkikeskustojen suhteellinen hintataso voisi siten vähitellen muuttua.

Yhtenä kalliiden asuntojen syynä pidettiin myös liian hidasta kaavoitusta, jolloin asuntoja on tarjolla liian vähän. Keskustojen hintataso voi muuttua myös tiivistämällä olemassaolevia kaupunginosia.

Esimerkiksi Tampereen Tammelan kaupunginosan tiivistäminen siten, että 4000 uutta asukasta saadaan mahtumaan alueelle, on hinnaltaan vain kolmasosa verrattuna uuden alueen rakentamiseen koskemattomaan metsään.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

kansi

Puuarkkitehtuurin aakkoset

Nousiaisten yläasteen seitsemäsluokkalaisten yhtenä kuvaamataidon työnä kevään aikana on ollut tikuista rakennettava torni. Aikaa rakentamiseen oli neljä tuntia. Apuna sai käyttää tavallista askarteluliimaa. Kyseessä oli kilpailu, jonka parhaat työt valittaisiin sen perusteella kuinka korkea, kaunis ja kestävä tornista tulisi. Tornin tuli pysyä pystyssä kun päälle asetettaisiin iso Erikeeper-liimapullo.

IMG_6347

Torneista tuli paitsi kestäviä myös kauniita. Sekä insinööritaitojen että arkkitehtuurin yksi peritaate onkin, että mikä on rakenteellisesti toimivaa on usein myös kaunista. Usein valmiissakin taloissa rakenteet, palkit ja pilarit ovat näkyvä osa kokonaisuutta. Toisinaan vaikkapa hirsirakennuksen kattopalkit jätetään tarkoituksella näkyviin tunnelman vuoksi – tai puisen hallin kattoristikko on osa arkkitehtuuria.

IMG_6343

Puusta voi rakentaa uskomattoman keveitä ja kauniita ristikkorakenteita. Tämän vuoden diplomityöpalkinnon arkkitehtuurikoulutuksen saralla saikin Oulun yliopiston opiskelija Tuulikki Tanska, joka oli tutkinut matemaattista tietokoneavusteista suunnittelua kaarevien puurakenteiden koostamiseen.

Kaarevia liitoksia ja uudenlaista puurakentamisen muotoilua edustaa myös Turun kulttuuripääkaupunkivuoden puupaviljonkin Pudelma, joka on jäänyt pysyväksi rakenteeksi kaupungintalon puistikkoon.

Isommassa mittakaavassa puisia innovatiivisia ristikkorakennelmia on toteutettu mm.  Espanjan Sevillassa.  Metropol Parasolin rakenteiden huipulla, lähes 30 metrin korkeudessa, puisten päivänvarjojen laella kiemurtelee näköalatasanne. Rakenne koostuu 3400 erillisestä puuelementistä, jotka on valmistettu Suomessa.

Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki Helsingissä viettää 20-vuotispäiviään tänä vuonna. Oppilastöitä esitellään pitkin vuotta, mutta päänäyttely on esillä toukokuun ajan Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytilassa Kampissa, vanhan linja-autoaseman tiloissa.

Turkulaiset Suomalaisen yhteiskoulun lukiolaiset tekivät kaksi vuotta sitten tutkielman turkulaisesta arkkitehtuurista. Valokuvin ja tekstein tutkituista kohteista tehtiin kirja ”Rakennukset kertovat TURKU”. Tavoitteena oli luoda kuvateos joka soveltuu lukiolaisten opetuskäyttöön.

IMG_6355

Omakohtaisesti tutkimalla ja käsin pienoismalleja rakentamalla arkkitehtuuri tulee tutuksi koululaisille ja kenties sytyttää kipinän tutkimaan rakenteita ja rakennuksia enemmänkin!

Käy katsomassa myös Henrikin koulun 7-9 luokkien kuvataidenäyttely Nousiaisten kirjastossa 8.5. – 22.5.2014!

IMG_6372

IMG_6331

IMG_6332

IMG_6334

IMG_6338

IMG_6340

IMG_6341

IMG_6348

IMG_6360

IMG_6342

IMG_6361

IMG_6363

IMG_6373

IMG_6344

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Lisää kuvia tikkutorneista Artisokan fb-sivuilla.

Lue myös TS-Koti-sivun blogikirjoitukseni Tamminaula – hyvän tuulen kierrätyspuoti! 

Kirjallisuutta ja kaupunkikulttuuria

Paimion kirjastossa voi yhdistää kaksi teemaa samalla käynnillä. Kirjahyllyjen lomassa voi tarkastella turkulaisten arkkitehtien valokuvia näyttelyssä, joka esittelee kaupunkitiloja eri puolilta maailmaa.

Pääasiassa arkkitehtuuriin liittyvillä opintomatkoilla otetuissa kuvissa tarkastellaan kaupunkitunnelmia ja kaupunkikulttuurin ilmiöitä.

IMG_6693

Näyttelyn ajatuksena on kerätä ideoita ja esimerkkejä erilaisista tilakokemuksista oman kotimaisen perinteemme ulkopuolelta ja miettiä, olisiko jokin esimerkeistä sopiva täkäläiseen ympäristöön.

Kuvissa pohditaan miten muualla suhtaudutaan ympäristön vaalimiseen tai kehittämiseen. Samalla halutaan herätellä keskustelua arkkitehtuurin merkityksestä kadunmiehen kahvipöydässä sekä turuilla ja toreilla.

IMG_6676

Valokuvia katsoessa voi miettiä tuleeko tietyn rakennuksen tai tilan tunnelma väreistä, pintamateriaaleista, kasveista, näköaloista vai siitä miten aurinko paistaa kyseiseen kohtaan. Houkutteleeko vaikkapa aukio kohtaamisiin tai oleskeluun, tilasta nauttimiseen.

Luonnon elementtien osuus rakennetussa ympäristössä on tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Suosituimmat lempipaikat yleensä löytyvät jokien rannoilta ja puistojen varsilta tai mukulakivin päällystetyiltä toreilta.

Kuvista voi tutkia mikä on puiden, pensaiden ja kukkaistutusten merkitys kaupunkikuvassa ja valaistaanko niitä riittävästi pimeinä vuodenaikoina.

ISO-9-Tiltu

Kumpi tuntuu inhimillisemmältä tai viihtyisämmältä, rapistunut graffitien peittämä tiiliseinä vai uusi kiiltävä lasijulkisivupinta? Vastaukset eivät ole yksiselitteisiä, mutta kenties juuri vastakohdat täydentävät toisiaan.

Teräslasikaupungissa ihminen voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi, mutta samalla on olemassa tarve puhtaaseen ja selkeästi määriteltyyn ympäristöön.

Toisaalta talojen ja katutilan rakentamisessa haetaan myös todisteita ihmisen kekseliäisyydestä, kehityksestä ja uusista materiaaleista. Moderni lasirakentaminen mahdollistaa kerroksellisuuden, läpinäkyvyyden ja valoisuuden – myös ennennäkemättömät ratkaisut kiehtovat.

IMG_6681

Ihmisen mittakaavaisen tuntemuksen tuo myös eri aikakausien löytyminen katukuvasta. Rinnakkain seisovista eri historian jaksojen rakennelmista huokuu tarina, jatkokertomus, johon nykyaika kirjoittaa oman versionsa elämisestä ja rakentamisesta ja ihmisen kädenjälki jää niissä näkyviin tulevaisuuden sukupolville.

Rakennammeko vain oman elinaikamme tarpeisiin vai myös lapsillemme ja heidän lapsilleen.

IMG_6665

Rakennetun ympäristön laatua eivät päätä vain talousjohtajat, insinöörit, arkkitehdit tai maisemasuunnittelijat vaan moni suunnitelma saa alkunsa asukkaiden ja yritysten tarpeista ja toiveista. Poliittiset päätökset ratkaisevat suurelta osin miten kaupunkikuvaa kehitetään. Siksi arkkitehtuuri on jokaisen kansalaisen asia.

37-Tiltu

IMG_6684

IMG_6674

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen