Kukkakedolla Äijälänrannassa

Pari viikkoa sitten tuli piipahdettua Jyväskylän asuntomessualueella. Oli oikeastaan ihan mukava vierailla siellä näin messujen jälkeen, kun elämä asunnoissa on jo ehkä hieman asettunut uomiinsa ja ihmiset alkavat elää omaa arkeaan uudella alueella.

Sunnuntaiaamupäivällä kaduilla kuljeskeli monenlaista sunnuntaikävelijää ja ulkoilijaa. Osa kierteli rannassa ihailemassa järvimaisemia tai runsasta kukkaketoa.

Jalankulkureittien varrella oli viehkeitä metallisia kuviokaiverruksin koristeltuja penkkejä ja laiturin tuntumassa hauskoja taideteoksia samaan tyyliin. Valtava kastelukannu ja pitsimäinen metallinen puu heittivät kiehtovia varjoja maahan. Niiden läpi saattoi kurkistella maisemaa ihan eri näkökulmasta.

Yksi paikan magneeteista arkkitehdin näkökulmasta oli JKMM:n suunnittelema valkoinen tornitalo veden äärellä. Aika yksinäiseltä se näytti ainoana korkeana kerrostalona pientaloalueen kyljessä. Kaukaa katsottuna se näytti aika möhkälemäiseltä, mutta parani kun pääsi tarkastelemaan rakennusta lähietäisyydeltä. Jatkossa se saa seurakseen yli kymmenen uutta kerrostaloa.

Joskus asuntomessuista jää vaikutelma, että ne ovat pääasiassa pakettitalopuistoja, mutta kyllähän tältä alueelta löytyi sangen kiehtovia yksityiskohtia, joita ei voinut moittia vakioratkaisuiksi. Se kai asuntomessujen kiinnostavin ulottuvuus olisikin, kokeellinen rakentaminen, jonkin sellaisen näkeminen, mitä ei ole koskaan ennen nähnyt.

Bongaillessani keraamisin paanuin päällystettyä taloa, tien toisella puolella talon asukas piti autotallikirppistä. En voinut olla huomaamatta kaunista talonpoikaistuolia, joka sopisi hyviin omaan vanhaan hirsitalooni. Niin siinä kävi, että tuoli lähti bussin tavaratilassa Jyväskylästä Turun suuntaan, kohti uutta kotia ja vähän vanhempaa asumisen tyyliä.

Alue varmasti laajentuu ja täydentyy vielä ajan myötä. Onkin varmaan kiinnostavaa tulla käymään samassa paikassa kymmenen vuoden päästä uudelleen ja ihmetellä miten puut ovat kasvaneet ja talot asettuneet paikoilleen niin kuin olisivat aina olleet siinä. Ja tarkastella miten erilaiset materiaalit ovat kestäneet aikaa. Ja nähdä vieläkö rannassa kukkivat unikot ja asterit!

IMG_5030

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

Katso myös Artisokka -facebookissa!

Lue myös TS-Koti-sivuston blogiani Vanhan talon tarinoita, jonka viimeisin artikkeli Tiinan tiluksilla kertoo vanhasta sukutilasta Säkylässä!

 

 

Alvar Aallon jalanjäljillä

Syyskuisena sunnuntai-iltapäivänä päädyin turkulaisten arkkitehtien kanssa kiertelemään Aallon kohteita Jyväskylän alueella.

Kierros alkoi Alvar Aalto -museosta Jyväskylän keskustasta. En tiedä miksi olin arvellut vanhan sankariarkkitehdin museota pölyttyneeksi ja kuivaksi mutta pakolliseksi excursiokohteeksi. Olin väärässä, museo olikin mitä mielenkiintoisin katsaus erilaisiin rakennuksiin, huonekaluihin ja lasiesineisiin. Esillepano oli havainnollinen ja monipuolinen. Yllätyin taas kerran positiivisesti ja voin suositella museokäyntiä lämpimästi muillekin.

Seuraavana vuorossa oli Muuratsalon koetalo. On ihme, että sielläkään ei ole tullut koskaan käytyä edes opiskeluaikoina, vaikka opiskelut suoritin jo 90-luvulla. Auringonpaisteessa kiemurtelimme oppaan johdolla pitkin jyrkän mäenrinteen kiemurtelevaa polkua, mustikkamättäiden keskellä.

Katsastimme uudemman venevajan ja vanhemman savusaunan. Kaunis oli tontti ja maisema, voi vain kuvitella kuinka viihtyisää oli viettää vapaa-aikaa tuolla paikalla jo Alvarin aikana. Nyt koetaloa käyttää Aallon perikunta, joka väistelee lähes päivittäisiä turistiryhmiä sesonkiaikana. Varsinkin japanilaiset ryhmät ovat innostuneita käymään Muuratsalossa.

Varsinainen koetalo oli kotoisan viihtyisä, ei kuitenkaan tavanomainen loma-asunto. Puurakenteinen työskentelyparvi, suojaisa sisäpiha grillauspaikkoineen ja makuuhuonesiipi herättivät mielenkiintomme. Suojatossuissamme hiippailimme hiljaa rakennuksen sisätiloissa varoen koskemasta mihinkään.

Poistuttuamme rakennuksesta Aallon vierassiivessä piilossa olleet lapsenlapsenlapset kurkistelivat ikkunoista ja pomppivat alkuperäisillä design-huonekaluilla lasten tapaan. Meitä nauratti siinä vaiheessa.

Ylimääräisenä bonuskohteena pysähdyimme Muuratsalon taloa lähellä olevalle Säynätsalon kunnantalolle. Sielläkin levittäydyimme tyhjän talon pihoille ja portaille kuin pikkulintuparvi. Parveilimme aikamme, otimme kuvia innokkaasti kuin japanilaiset turistit konsanaan ja lopulta riittävästi portaikkoja ja rakennuksen sommittelua talteen ikuistettuamme poistuimme paikalta jättämättä jälkeäkään.

Ainoastaan jalanjäljet vehreällä nurmikolla (ja ehkä hauskat videonpätkät valvontakameroissa) kertoivat käynnistämme seuraavana päivänä talon käyttäjille.

 

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Lue myös TS-Koti-blogin Vanhan talon tarinoita uusin artikkeli Luumuhilloa ja viipurinrinkeleitä!

 

Following architect Alvar Aalto’s footprint

On a sunny Sunday afternoon in September, I ended up wandering in the Jyväskylä region to see some Alvar Aalto buildings with a group of architects from Turku. The tour began in the Alvar Aalto Museum, in the Jyväskylä city center. I don’t know why I though that a visit in the museum of an old architect hero would be a little boring. I was wrong, the museum was a most interesting overview of the types of buildings, furniture and glass objects Aalto had designed. Presentation of drawings, models and chairs was intuitive and versatile. I was surprised positively and I can recommend a visit to the museum warmly to anyone.

Next in line was the Muuratsalo Experimental House. It is a strange thing that I never visited that place before, not even in that time I was spending studying architecture in the 1990’s. Sunshine and warm winds followed us through a guided tour along a steep hillside in a serpentine path, in the middle of the wild blueberry bushes. We looked at the newer boathouse and an older smoke sauna. The plot and the landscape was beautiful, one can only imagine how pleasant it was to spend free time on the spot already in Alvar’s days. Now, Aalto’s Experimental House is being used by his children and grandchildren. They have to endure almost daily tourist groups during the high season. Especially the Japanese groups are enthusiastic to visit Muuratsalo.

The experimental house was very cozy, but not the usual type of a vacation cabin. A wooden work loft, secluded patio for barbecuing and a bedroom wing attracted our attention. We had plastic socks over our shoes when we sneaked quietly inside the building trying to avoid touching anything. After exiting the building, Aalto’s great-grandchildren, who had been hiding in the guest wing, were peeking from the windows and bouncing on top of the original design furniture as children tend to do. We were laughing at ourselves at that moment.

As an extra bonus, we stopped to the Säynätsalo the town hall, which is located near the Muuratsalo house. There, too, we spreaded around the empty house like a little flock of birds. Taking our time, we took pictures eagerly as tourists and tryed to save the images of the lovely staircases of the building and the composition of building blocks. After that we left the scene without leaving any trace. Only the footprints on the green lawn (and maybe funny video clips of surveillance cameras) reported our visit the next day to the house users.

Text and photos: Tiltu Nurminen

Serlachiuksen taidemuseossa

En tiennyt tarkalleen mitä odottaa, en ollut perehtynyt arkkitehtikilpailun voittajatöihin. Tiesin, että jotain innostavaa oli odotettavissa päätelleen siitä kiinnostuksen määrästä, jota kyseiseistä rakennusta kohtaan on osoitettu. Suunnittelukilpailuun oli osallistunut ennätysmäärä ehdotuksia, yli 500 työtä.

Kansainvälinen arkkitehtuurikohde tuo Mänttään, Keski-Suomeen, yli 1000 turistia päivittäin. En ihmettele sitä, sillä vanhan ja uuden taidemuseon yhdistelmä oli kiehtova tapaus. Sisäänkäynti oli jo monumentaalinen, samoin sisätilat. Lasin ja puun yhdistelmä oli materiaalivalintana tyylikkään eleetön.

Osa kollegoista oli eri mieltä, he olivat hieman pettyneitä lopputulokseen, joka oli erilainen kuin kilpailun voittanut ehdotus. Jotain elementtejä oli ilmeisesti karsittu pois matkan varrella toteutuksen aikana, syystä tai toisesta. Ehkä oli säästetty rahaa tai todettu tietyt rakenteelliset ratkaisut liian haasteellisiksi toteuttaa.

Lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin arkkitehdin lisäksi aina niin monta tahoa rakennuttajasta rakennesuunnittelijaan ja urakoitsijaan. Itse tulin paikalle ilman ennakko-odotuksia, ja olin tyytyväinen näkemääni. Espanjalaiset arkkitehdit olivat onnistuneet löytämään ratkaisun, joka sopi hyvin suomalaiseen vähäeleiseen nykyarkkitehtuurin tyyliin.

Taiteelle oli jätetty riittävästi tilaa, mutta myös arkkitehtuuri sai suuren osan huomiosta. Aterioimme museon minimalistisessa mutta viihtyisässä ravintolassa, jonka ruoka oli erinomaista. Kiersimme museon uuden ja vanhan osan sekä sisä- että ulkopuolelta. Museon sijainti kauniin järven rannalla ja upean puiston ympäröimänä ei tietenkään haitannut kokonaisvaikutelmaa.

Vanhempi museo-osa oli keskittynyt Serlachiuksen oman kokoelman esittelyyn. Uudempi osa esitteli taas modernia taidetta. Osa näyttelystä oli tullut tutuksi viime talven Turun Taidemuseon teemanäyttelyssä sekä tämän kesän Sara Hildenin taidemuseon Andy Warhol –näyttelyssä Tampereella.

Alkupäivän sateentihkuinen sää vaihtui aurinkoiseksi heti sen jälkeen kun olin ostanut museokaupasta sateenvarjon. Ja se ei toki harmittanut yhtään, kun vuorossa oli ulkotilojen katsastus. Näkemisen arvoinen oli myös linjakas puinen silta, joka johti viereiseen saareen ja sen taidepolulle.

Puurakentamisen mallikohde täytti odotukset sekä kiinnostavan arkkitehturin ja uudenlaisen rakentamistekniikan esimerkkinä että taidemuseona.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

Linkkejä:

Lisää kuvia Serlachius-museolta Artisokka-blogin fb-sivuilla!

Lue myös Vanhan Talon Tarinoita -blogista  artikkeli ”Taiteilijasuvun kodissa merenrannan kupeessa”!

Serlachius-museon laajennuksen arkkitehtikilpailun voitti espanjalainen toimisto MX_SI Barcelonasta.

Suomalaisyhteistyöstä ja pääsuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen

Katso myös Serlachius-museon omat kotisivut!

 

Serlachius’ Art Museum

I did’t know exactly what to expect, I was not familiar with the architectural design competition winner. I knew that something exciting was expected judging from the amount of interest shown to this building. A record number of proposals, more than 500 works, participated the competition.

International architecture destination brings more than 1,000 tourists every day to Mänttä, Central Finland. I’m not surprised of that, as the old art museum and the new art museum were a fascinating combination. The entrance was already a monumental element of the building, as well as the interiors. Glass and wood were the material choices for the combination of a stylish and elegant building.

Some of my colleagues had a different opinion, they were a little disappointed with the final result, which was different than the competition winning entry. Some elements had apparently been cut off along the way during the execution for one reason or another. Maybe there was money to be saved or a number of structural solutions too challenging to implement.

The end result is always influenced by so many parties in addition to the architect’s plan, such as developers, structural engineers and the contractor. In fact, I arrived without any prior expectations, and I was pleased with what I saw. Spanish architect office MX_SI from Barcelona had been able to find a solution that was well suited to the Finnish minimalist contemporary architecture style.

Art had been left enough space, but also the architecture was a large part of the experience. We dined at the Museum’s minimalist but cozy restaurant, where food was excellent. After that we circled over the new and the old part of the museum, inside and outside. The museum’s location by a beautiful lake surrounded by a splendid park did not hinder the overall impression, of course.

The old part of the museum was focused on Serlachius’ own collection while the new part of the museum introduced modern art. Part of the exhibition was familiar to me from recent winter exhibition in the Turku Art Museum – and the theme of the Super Pop Art from this summer’s exhibition in the Sara Hilden Art Museum in Tampere, of Andy Warhol’s paintings.

The rainy weather of the beginning of the day changed to sunny immediately after I bought an umbrella from the museum shop. And it of course did not annoy me at all, when it was time for exterior inspection. Well worth a visit was also a sleek wooden bridge that led to the adjacent island and its Art Trail.

As an example of wood construction this building met the expectations, as well as being an interesting architecture attraction and art museum.

Text and photos: Tiltu Nurminen

See also the home page of the Serlachius Museum!