Vinkkejä hyvään puheeseen


Osallistuin Turun Kauppakorkeakoulun lehtorin Riitta Koskimiehen vetämälle yhden päivän kurssille ”Varmuutta esiintymiseen”. Jos en olisi ilmoittautunut kuukautta ennen ja peruutus ei olisi ollut maksullista, tuskin olisin saanut itseäni liikkeelle marraskuisena lauantaiaamuna, jolloin olisi ollut houkuttelevampaa jäädä loikoilemaan vällyjen väliin.

Kaiken lisäksi aurinko esitteli itseään pilvien välistä muuten niin pilvisen viikon päätteeksi ja koulutus tapahtuisi sisätiloissa…

No yhtään ei jäänyt harmittamaan lopulta, kun ajattelin kurssin antia jälkeen päin hämärtyvässä illassa kotiinpäin ajellessani. Kurssilla tuli esiin niin monta hyvää ajatusta ja oivallusta, että päänuppi vain hyrräsi tyytyväisyydestä.

Aivan uppo-outojen ihmisten kesken oli muodostunut niin lämmin ja toisiaan tukeva ilmapiiri, että uuden opetteleminen ja harjoituksiin heittäytyminen sujui kevyesti ja hyvillä mielin. Onnistumisen elämyksiä sai varmaan jokainen.

Puhe on vuorovaikutusta

Päällimmäisena ohjeena jäi mieleen, että puhuminen ei ole vain omien ajatusten jakamista, vaan vuorovaikutusta. Puhujan ei tarvitse eikä ole suositeltavaa olla yleisön yläpuolella.

Puhujan tulisi myös jollain tavalla varmistaa, että kuulijat ovat ymmärtäneet viestin. Aihe ei välttämättä ole tuttu yleisölle ja esiintyjän tulisi karsia sisältö riittävän selkeäksi ja yksinkertaiseksi.

Yleisöä ei kannata puhua pyörryksiin vaan valita yksi tai muutama tärkein asia, jonka haluaa tuoda esille. Enempää kuuntelija ei jaksa muistaa enää seuraavana päivänä.

Puhe kannattaa pitää omin sanoin. Vaikka paperista lukeminen voi tuntua turvallisemmalta, on puhe lähes aina silloin jäykempi ja puisevampi.

Jos esitykseen lisää vielä tarinan omasta itsestä, pääsee helpommin lähelle yleisöä. Itsensä asettaa tavallaan alttiiksi arvostelulle, mutta nämä tarinat ovat myös ne mieleenpainuvimmat. On hyvä opetella nauramaan itselleen, mikäli sitä taitoa ei vielä osaa.

Mikään yksittäinen puhe tai esitys ei yleensä ole koko elämää mullistava. Jos yksi puhe menee jostain syystä huonosti, seuraava menee luultavasti jo paremmin. Kohtuuton painoarvo yksittäiselle tilaisuudelle aiheuttaa turhia paineita ja jännitystä.

Rentoutumiseen on monta keinoa

Marco Bjurströmin vinkki vuosien takaa on jäänyt mieleen jännityksen helpottamiseksi: löysät polvet. Jos polvista joustaa vähän, tuskin voi olla niin jäykkänä muutenkaan.

Muita rentoutumisen keinoja Riitta Koskimiehen mukaan ovat mm. hitaaseen ja rauhalliseen hengitykseen keskittyminen, hyvään ja rentoon ryhtiin huomion kiinnittäminen, tekemällä tehty haukotus tai lasillinen huoneenlämpöistä vettä.

Myös mmmmm-äänteet, pehmeä värinä ja tärinä kurkunpään alueella, kasvojen rutistus pieneksi rutuksi tai leuan pudottaminen rentona alas roikkumaan auttavat ääntä kulkemaan kauniisti ja rennosti.

Tärkeät asiat kannattaa puhua hitaasti ja antaa itselleen lupa puhua elävästi, äänenpainoilla ja korkeudella leikitellen. Monotoninen tasainen ääni ei tee samaa vaikutusta.

Huolellinen valmistautuminen takaa puolet onnistumisesta

Ehkä suurin tae puheen onnistumiselle on hyvä valmistautuminen. Rohkean ja tottuneenkaan puhujan ei kannata tempaista puhetta hatusta, mikäli valmistautumiseen vain on mahdollisuus.

Puhe kohdennetaan mieluusti yleisön mukaisesti. Kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Aloitus suunnitellaan siten, että ihmiset saadaan reagoimaan jotenkin (ehkä hätkähtämään tai vähintään heräämään).

Mietitään valmiiksi tavoite, miten halutaan yleisön reagoivan tai miten muuttavan käsityksiään ja pohditaan millainen kuva jää edustettavasta asiasta.

Usein ihminen ottaa vastaan nimenomaan sellaista tietoa, jonka hän haluaa kuulla.

Tärkeimmät asiat voi toistaa pariin kertaa. Puheen lopetus kannattaa myös miettiä huolella.

Valmistautuminen merkitsee myös yleisön kunnioittamista. Puheen sisältöä miettiessä voi pohtia mistä kuulija on kiinnostunut – mikä on hänen mielestään kiinnostavaa, hyödyllistä tai koskettavaa.

Asiaa voi havainnollistaa esimerkeillä, tarinoilla, tekemisellä tai havaintovälineillä.

Asenteen tulee olla kohtelias ja huomaavainen yleisöä kohtaan ottaen huomioon tilanteen luonne.

Uskottava puhuja on arvovaltainen

Parhaimmillaan puhuja on vapautunut, luotettava, uskottava ja arvovaltainen. Arvovalta syntyy kokemuksesta, että puhuja tietää aidosti mistä puhuu eikä vähättelee omia mielipiteitään.

Mikäli häneltä löytyy asiantuntemusta ja hän osaa valita oikeat kärjet yleisölle, hän saa luultavasti yleisön reagoimaan puheeseensa.

Vapautunut puhuja ei pyri olemaan mitään muuta kuin oma itsensä. Aito ja vilpitön puhuja puhuu itsensä yleisön sydämiin, oli hän sitten kokenut puhujana tai ei.

Hyviä vinkkejä puheenpitämiseen löytyy myös näistä linkeistä:

Esiintymisjännittäjälle apua – YHTS.pdf, Riitta Koskimies ja Merja Almonkari, 2006

Esiintyjän ensiapupakkaus, Havain/ Timo Sorri ja Sari Paavilainen, 2014

Ehkä sinua kiinnostavat myös aiemmat kirjoitukseni: Esiintymisvarmuutta etsimässä ja Arkkitehdin neuvottelutaito ykkösroolissa.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen