Kaupunkilomalla Madridissa


Kyllä jouluvalot oli viritetty Espanjassakin jo ajoissa joulukuun alussa. Pikkujoulumeininki oli kuin Suomessa vappuna. Toki siellä vietettiin samalla myös kansallista juhlaviikonloppua demokratian kunniaksi.

Madridia ei Suomessa juuri mainosteta, vaikka se Espanjan pääkaupunki onkin. Etukäteen odotuksia oli vain flamencotanssista, härkätaisteluista ja ehkä Almodovarin elokuvien maisemista.

Positiivisena yllätyksenä tuli siis lähes kaikki, mitä tuo lämpimän oloinen suurkaupunki toi vastaamme – kuten vaikka turistin tuurilla valittu ensimmäinen ruokapaikka. Lentokentältä juuri tulleena ja nälkään kuolemaisillaan seurueemme astui sisään melkeimpä ensimmäiseen hotellin lähellä sijaitsevaan, avoinna olevaan ravintolaan, jonka ikkunassa mainostettiin tapas-menuuta. Ravintolassa ei ollut ketään muuta asiakasta illalla puoli kahdeksan aikaan…

Ensin se vaikutti epäilyttävältä, mutta osottautui lopulta onnenpotkuksi, sillä saimme henkilökunnan kaiken huomion ja jokaisen ruokalajin vuoron perään juuri kuumana ja tuoreena.

Omistaja viihdytti meitä kertomalla jokaisesta kahdeksasta tapas-lajista erikseen hyvällä englanninkielen taidolla ja huumorilla höystettynä – olimme aivan myytyjä. Päälle tietysti tarjottiin ilmaiset hedelmäviinaryypyt. Koko ruokailu maksoi yhdeltä hengeltä 28 €. Ikinä en olisi arvannut että kylmä tomaattikeitto tai ilmakuivattu kinkku voisi maistua niin hyvältä!

Pois lähtiessämme pari tuntia myöhemmin, oli tupa ihan täynnä puheensorinaa ja paikallisia asiakkaita. Muutenkaan emme kaupungilla juuri törmänneet turisteihin, paitsi ehkä muutamaan espanjankieliseen, jotka kulkivat kartta kädessä. Meitä jopa luultiin paikallisiksi muutaman kerran, kun kaupassa ja kadulla puhuteltiin espanjan kielellä. Muutama sana muistui mieleen parinkymmenen vuoden takaa espanjankursseilta, mutta pakko oli vaihtaa englanniksi jo parin lauseen jälkeen.

Vanhan kaupungin alue oli suuri. Se oli juuri sopiva paikka eksyä boheemisti. Mukavia pikkukatuja pitkin saattoi seikkailla sen mukaan mikä suunta risteyksessä näytti houkuttelevimmalta.

Latinos-korttelista löytyivät kadut, joissa oli pienen pieniä tapas-paikkoja vieri vieressä ja elävää musiikkia iltaisin. Lähempänä vanhaa Oopperataloa törmäsimme San Miguelin kauppahalliin, joka oli todella suosittu seurustelupaikka.

Pikku ruoka-annoksia friteerattuine mustekaloineen, katkarapuineen ja viinilasillisineen löytyi pilvin pimein. Myös kahvia ja tippaleivän makuisia churroja sekä muita leivonnaisia oli tarjolla jälkiruoaksi. Ihmisiä oli tiiviisti joka paikassa, mutta ihmeen jouhevasti siinä ohittelimme toisiamme paella-annoksinemme.

Kovin erityistä ohjelmaa ei tuohon vilinään ja puheensorinaan juuri kaivannut. Hauskoja yllätyksiä löytyi esimerkiksi, kun astuimme iltakävelyn ohessa kurkkaamaan kävelykadun reunalla sijaitsevan kirkon sisään. Siellä olikin ilmainen joulukonsertti menossa, jossa laulettiin englanniksi joululauluja. Kirkkokulttuuri näytti vapaamuotoiselta, sisään ja ulos kulki ihmisiä omaan tahtiinsa. Kirkot olivat auki aamusta iltaan ja aina oli väkeä penkeissä.

Ainoa museo, jossa tuli viikonlopun aikana piipahdettua oli maailmankuulu Prado, joka on kai Louvren vastine Madridissa. Taidetta oli niin yltäkylläisesti, että muutaman osan kierrettyään oli aivan taideähkyssä. Tietenkään tuollaisia supermuseoita ei kuulukaan ahmia kerralla kaikkinensa.

Loppujen lopuksi flamencotanssit jäivät näkemättä, ja ainoan kerran kuulin tuota surumielistä musiikkia taksissa takaisin lentokentälle matkustaessamme. Madrid jäi kuitenkin mieleen eurooppalaisena ruokapääkaupunkina sekä sympaattisena matkakohteena. Sinne voisin lähteä mieluusti toisenkin kerran…

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Ehkä sinua kiinnostaa myös Turun Sanomien blogini artikkeli Kannattaako vanhoja ikkunoita korjata?

Lisää kuvia Madridista Artisokan fb-sivuilla!