Julkisivumaalaus perinteisellä pellavaöljymaalilla

Millä maalilla vanhan talon maalaisi? Varsinkin kun talosta puolet oli vanhaa, alkuperäistä julkisivua ja puolet uutta. Onneksi vanha maali oli kunnon pellavaöljymaalia, joka oli hiipunut juuri sille tyypillisellä tavalla, hienojakoiseksi krokotiilinnahkakuvioksi muuttuen.

Mistään kohti ei maali lohkeillut lastuina kuten muovimaalilla maalatussa pinnassa, vaan vanha kunnon pellavaöljymaali tarvitsi vain kunnon skrapauksen ja teräsharjauksen ennen uutta maalausta.

tiltunurminen-81

Maalin valinta on mutkikas kysymys

Mitään sellaista maalia ei ole tällä hetkellä tiedossa, joka olisi ylivoimaisesti paras ja takuuvarma. Parhaimpia kokemuksia olen kuullut tuttavilta ja arkkitehtikollegoilta, jotka ovat käyttäneet mm. Virtasen neljän öljyn maalia tai Lappi-maalia – tai jotain ruotsalaista perinnemaalia kuten Gysinge.

Itse päädyin jonkinlaisen tiedonkeruusynteesin jälkeen valitsemaan Antiikkiverstaan oman maalin. Sen on kehittänyt restaurointiammattilainen Wilma Patomäki. Kävin tutustumassa hänen myymäläänsä Angelniemellä aiemmin sekä nykyiseen myymälään Salon lähellä Halikossa. Tuota maalia oli ostohetkelläkin käytössä mm. Museoviraston kohteissa – ehkä se sai minutkin tekemään lopullisen valintani.

Olin tehnyt koemaalauksen juuri tuolla luonnonvalkoisella maalilla jo edellisenä kesänä ja maalauskesänä 2016 ainakin koealue oli hyvässä kunnossa. Nyt vuotta myöhemmin keväällä 2017 mitään huomautettavaa maalin käyttäytymisestä ei ole valmiissa julkisivussa. Minkäännäköisiä tummia pilkkuja ei ole ilmestynyt ja maali on edelleen upean näköinen. Lopullinen kestävyys ja toimivuus tietysti selviää vasta tulevina vuosina.

Eräs tuttavani on myös aloittamassa uutta maaliyritystä Suomessa innostuneena ruotsalaisesta Kalmarsandin öljytehtaan pellavaöljymaalista. Hänen perustelunsa maalin hyvästä toimivuudesta kuulostavat kiinnostavilta ja aion kokeilla myös tuota maalia piharakenteissa testatakseni sen toimivuutta käytännössä.

tiltunurminen-48

tiltunurminen-28

tiltunurminen-22

Mitä julkisivumaalaus oikein maksaa?

Julkisivumaalauksen osalta pelotti etukäteen koko urakan hinta – sekä työmäärä! Miten ihmeessä selviytyisin siitä itse tai lasten ja miesystävän avustuksella? Keväällä pohdiskelin tätä asiaa saatuani yllättäen Ely-keskuksen perinnerakentamisen hoitoon tarkoitetun avustuksen, joka korvaisi puolet toteutuneista kustannuksista tiettyyn rajaan asti. Koska avustus oli käytettävä vuoden 2016 aikana, oli kiire saada työ tehtyä reippaasti.

Älynväläys syntyi, kun omat lapseni kertoivat, että monikaan heidän ystävistään ei ollut saanut kesätyöpaikkaa. Mietin voisiko maalaustyö onnistua teini-ikäisten kesätyöntekijöiden voimin? Kun vielä samaan aikaan ilmeni, että eräällä arkkitehtuuriasiakkaallaani oli omistuksessaan teräsputkitelineet, joita hän voisi vuokrata koko kesäksi ja vieläpä siirtää julkisivulta toiselle tarpeen mukaan, alkoi urakka näyttää sittenkin mahdolliselta.

Lopulliset kulut koko urakasta olivat alle kahdeksan tonnia – ja siitä avustus korvasi puolet. Kuluja tuli jokaisesta osa-alueesta tasaisesti, noin neljännes kustakin:

- julkisivulaudat ja –rimat (puolet talosta)

- maalit, pensselit ja skrapat

- nuorison palkat ja vakuutukset

- telineet siirtoineen ja nosturi

Maalauksen tilaaminen ammattilaisilta olisi maksanut erään yrityksen arvion mukaan noin 35’000 euroa. Ymmärrän sen hyvin, koska maalaaminen perinteisellä öljymaalilla on hidasta ja koko maalausurakka riippu ajallisesti hyvin paljon myös säästä. Telineitä ja työntekijöitä pitää olla oikea määrä juuri oikealla julkisivulla sellaisella hetkellä, että ei sada ja että aurinko ei paista suoraan juuri siihen kohtaan kuivattaen maalia liian nopeasti.

Maalille pitää muutenkin antaa riittävästi kuivumisaikaa. Alkukesästä maali kuivui kylläkin nopeasti, jopa päivässä tai parissa, mutta loppukesällä ilmankosteus lisääntyi dramaattisesti ja maalin kuivuminen hidastui huomattavasti. Onneksi juuri tuona vuonna syksy oli ennätysmäisen lämmin ja kuiva. Maalasimme ystävien ja miesystäväni kanssa viimeisiä korkeita kohtia ja tarkkuusmaalausta eri julkisivuissa vielä koko syyskuun ajan iltaisin ja viikonloppuisin. Sadesäässä tuo ei olisi onnistunut.

tiltunurminen-76

Työllistä nuori kesätyöhön!

Nuorten työllistäminen julkisivumaalaukseen oli hyvä kokemus, sekä heille että minulle. Intoa löytyi, kun he saivat itse määritellä työaikansa, joka vaihteli parista tunnista neljään-viiteen tuntiin päivässä. Pellavaöljyllä maalaaminen on raskasta ja hidasta puuhaa, kun maali pitää työstää julkisivuun painaen samalla pensseliä ja vetäen hitaita vakaita vetoja. Sitä ei voi missään tapauksessa ruiskuttaa tai sutia pikapikaa. Lisäksi kerrokset maalataan ohuina, jottei maali rutistuisi kurttuun.

Yhteensä kesän aikana maalaushommissa oli kahdeksan nuorta, sekä tyttöjä että poikia. Heidän tehtävänään oli ensin skrapata vanhan maalin pinnasta pois irtilähtevä likainen ja hiipunut pinta. Sen jälkeen pinta harjattiin sen verran teräsharjalla, että uusi maalikerros tarttuisi hyvin kiinni. Kaikkea maalia ei toki tarvinnut saada pois alustasta.

Kaikkein palkitsevinta oli tietysti uuden maalipinnan sively – ero vanhan ja uuden pinnan välillä oli niin selkeä.

tiltunurminen-6

tiltunurminen-10

Helpoilla välineillä jokainen osaa ja pystyy tähän

Käytimme sekä perinteisiä pyöröpensseleitä että modernimpeja litteitä siveltimiä. Pyöröpensselit olivat käytössä mm. tarkkojen yksityiskohtien maalauksessa ja eri väripintojen rajalla. iso pyöröpensseli olisi ollut turhan raskas käsitellä isojen pintojen maalauksessa tottumattomille käsille.

Muutenkin työtä tehtiin vain muutama tunti kerrallaan yrittäen välttää aiheuttamasta rasitusvammoja normaalisti kevyttä toimistotyötä tekevien aikuisten tai koululaisten ranteille tai olkapäille.

tiltunurminen-33

tiltunurminen-7

Korkeanpaikankammo haihtuu vähitellen

Aloitimme työn alimmilta telineiltä tottuaksemme korkeuteen, mutta siirryimme pian seuraavalle ja sitä seuraavalle kerrokselle. Telineillä ulotuimme yli 10 metrin korkeuteen, mutta ylimmät kohdat saatiin maalattua vain nosturin avulla. Maamiesseuran vuokranosturi ylsi jopa 14 metrin korkeuteen.

Puolet julkisivusta, jossa oli vanhaa maalia pohjana, sai kaksinkertaisen uuden maalipinnan. Sen sijaan uuteen puhtaaseen julksivulautaan tarvittiin kolme kerrosta, jotta lopputulos olisi läheltä katsottuna peittävä kokonaisuudessaan. Muutamasta kohdasta kolmas kerros jäi tekemättä ja aion täydentää niitä kohtia vielä tänä vuonna kevyen tarkkuusmaalauksen myötä.

Oletusarvona on, että perinteinen pellavaöljymaali on sekä kestävää että helppo huoltaa pitkällä tähtäimellä. Se täydentää hengittävää hirsiseinärakennetta ja on kaunis katsella. Uteliaana odotan kokemuksia tulevilta vuosilta. Vasta sitten voi varmuudella sanoa, miten työ on onnistunut. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen ja suosittelisin tätä maalia myös uusiin taloihin!

tiltunurminen-13

tiltunurminen-14

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

Lue Artisokka-blogistani myös: Vanhan talon julkisivuremontti ja maalaus!

Sekä TS-Koti blogistani:

Koristeikkunoita ja ikkunakoristeita!

Ikkunankorjauksen ABC!

 

Vanhan talon julkisivuremontti ja maalaus

Talo, jossa asun, on yli 80 vuotta vanha. Se on rakennettu vuonna 1932 tontille, jossa on ollut asutusta virallisesti kirjattuna jo 1500-luvulta asti – ja luultavasti jo aiemminkin, koska talo sijaitsee noin 800 vuotta vanhan kirkon tuntumassa.

tiltunurminen-40

tiltunurminen-89

Tällä rakennuksella on siis arvoa monesta näkökannasta katsottuna – eikä vähiten nykyasukkaan tarpeita miettien! Tämän hetken tavoite on edelleen terve, hengittävä asumus, joka kestää pitkään ja on helppo huoltaa tarvittaessa. Mitään lyhyen tähtäimen voittoa ei haeta, eikä mistään tarvittavasta karsita budjetissa, kun visiona on hyvä asunto itselle ja omalle perheelle.

Vanhassa talossa on paljon remontoitavaa ja siksipä julkisivulaudoitus ja maalaus sai odottaa useamman vuoden. Luulin jopa, että kustannukset olisivat olleet paljon suuremmat, kuin mitä ne lopulta olivat.

tiltunurminen-102

tiltunurminen-59

tiltunurminen-84

Uusi laudoitus vanhan mallin mukaan

Muutamia hirsikorjauksia oli tehty jo noin viisi vuotta aiemmin. Talon aiempi omistaja oli ryhtynyt vaihtamaan julkisivulaudoitusta, mutta oli onneksi ehtinyt tehdä sen vain puoleen talosta. Hän oli toteuttanut sen karkealla, sahapintaisella, leveällä laudalla leveine rimoineen.

Tyyli ei mielestäni sopinut taloon, eikä ollut alkuperäisen laudoituksen mukainen. Julkisivuun oli jätetty ilmarako ja asennettu tuulensuojalevyt, mikä sinänsä oli aivan turha toimenpide ja aiheutti sen, että julkisivun uusi ulkopinta oli noin 10 cm ulompana kuin vanha pinta – ja ikkunat olivat jääneet kuoppaan siten, että ne eivät avautuneet kunnolla.

Vääräntyyppisen julkisivulaudoituksen vaihtaminen uuteen mietitytti sekä taloudellisesti että työmäärän puolesta. Kuitenkin hirsikorjausten tarve ratkaisi asian ja vääräntyyppiset laudat purettiin pois. Talo olikin hirsipinnalla muutaman vuoden, kunnes kesällä 2015 tilasin Nousiaisten sahalta vanhan mallin mittojen mukaista, höylättyä, sileää julkisivulautaa. He käyttivät alihankkijana taas Koskisen sahaa Mynämäellä.

tiltunurminen-99

tiltunurminen-94

tiltunurminen-95

Perinteisessä, hengittävässä seinässä ei tarvita ilmarakoa

Ponttilauta nakuteltiin kiinni suoraan hirsipintaan, väliin asennettiin ainoastaan tervapaperi. Ilmarakoa ei jätetty, eikä mitään suoristuskoolauksia tarvittu – vanha hirsiseinä oli uskomattoman suora jo valmiiksi. Seinä tehtiin täsmälleen alkuperäisen mallin mukaisesti. Haluttiin hengittävä rakenne, jota sisäpuolella täydentää hirsipintaan kiinnitetty rakennuspaperi ja sen päällä huokoinen kuitulevy ja perinteinen hengittävä paperitapetti.

Julkisivulaudoitus jätettiin vuodeksi seinään harmaantumaan ja nukkaantumaan, jotta perinteinen pellavaöljymaali tarttuisi siihen paremmin. Tein myös koemaalauksia itäiseen julkisivuun noin neliömetrin alueelle. Tarkoituksena oli säilyttää talon alkuperäinen luonnonvalkoinen väritys. Ikkunoiden karmilaudat ja nurkkien koristelaudat sekä vaakasuuntaisen tippalistat oli osittain maalattu aiemmin punaisella. Nyt loputkin koristeosat maalattiin punaisella. Arvelin, että julkisivu saisi siitä uutta ryhtiä ja viehkeyttä. Lopputulokseen olinkin varsin tyytyväinen seuraavana kesänä.

Julksivulaudoituksen pystysuuntaiset koristerimat saivat toteutuksensa vasta kesällä 2016 resurssien puutteesta johtuen. Aikaisin keväällä löysin sahan, josta luvattiin toteuttaa uusi rima vanhan mallin mukaisesti. Rima itsessään oli erittäin kapea, päältä pyöreä ja sisäpinnallakin oli kovera pyöristetty ura. Tämän toiveen toteutti hyvällä asiakaspalvelulla ja edullisesti Vehmaan PK-Puu! Puolet talosta oli nyt alkuperäistä ponttilautaa ja rimaa ja puolet uutta. Uuden osan lautamateriaalien hinnaksi tuli alle pari tuhatta euroa.

tiltunurminen-100

tiltunurminen-67

tiltunurminen-57

Lue lisää: Julkisivumaalaus perinteisellä pellavaöljymaalilla!

Sekä TS-Koti blogistani: Hirsiukkoja ja hirsiakkoja!

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen