Aihearkisto: Arkkitehdin työnkuva

Arkkitehdin neuvottelutaito ykkösroolissa

Suomen Arkkitehtiliiton SAFAn paikallisosastojen tapaamisessa viime perjantaina saimme tutustua neuvotteluasiantuntija Jonna Kangasojaan, ympäristösovitteluun erikoistuneen yrityksen Akordin toiseen perustajaan. Esille tuli mielenkiintoisia seikkoja, jotka saavat ihmettelemään miksi neuvottelutaito ei kuulu selkeänä osana arkkitehdin peruskoulutukseen ja tutkintoon – tai ei ainakaan kuulunut silloin kuin itse opiskelin.

SAFAn tänä vuonna tekemässä Osaamishaaste-kyselyssä tiedusteltiin ammatin eri osa-alueiden merkitystä käytännön työssä. Ykköseksi koko arkkitehtikunnan vastauksissa tuli neuvottelutaito – kuten vaikkapa taito esittää omia ideoitaan muille, taito neuvotella kustannuksista tai palkkioista, taito suunnitella kaavoitusta keskustellen yhteiskunnan muiden tahojen kanssa tai taito neuvotella projektin eri osa-alueista projektinvetäjän ominaisuudessa.

Neuvottelutaito ohitti tarpeellisuudessaan jopa praktisen ongelmanratkaisun, lainsäädännön tuntemuksen, esiintymistaidon, uuden luomisen, projektien johtamisen ja koordinoinnin sekä tietotekniikan osaamisen. Neuvottelutaito kuuluu siis arkkitehdin ydintaitoihin eikä ole suinkaan sivuroolissa ammattia harjoittaessa.

Mielenkiintoisen haasteen neuvottelutaidon oppimiseen tuo se seikka, että neuvottelussa on aina tunteet mukana. Se ei ole pelkkää ”matematiikkaa” tai faktojen latelua vaan mukana on selkäydintunne – nopeat johtopäätökset. Selkäydintunne ei pohdi tai älyllistä asioita. Tiedostavasti harkitseva osa ihmisen aivoissa on etuosa. Selkäydintunteet taas käsitellään takaosalla, jolla on pitkä muisti ihmisen historiaan ja geenien mukana tulleita automaattisia selviymisreaktioita luolamieskauden ajoista – ehkä elintärkeitä edelleenkin?

Jonnan mukaan tunteet ovat ”norsuja” ja oppiakseen neuvottelemaan täytyy ymmärtää mistä norsu on kiinnostunut. Tärkeitä asioita jäi mieleeni viisi ja näin ymmärsin niitä itse:

1. Arvostuksen kokemus. Asioista voi olla eri mieltä arvostavasti. Pitää kokea, että neuvottelukumppani arvostaa pöydän toisella puolella olevaa tahoa.

2. Itsemääräämisoikeus. Miten rakennetaan neuvottelutilanne siten, että ylempää ei sanella vain yhtä vaihtoehtoa vaan neuvottelijoilla on mahdollisuus valita useammasta vaihtoehdosta. Mikäli vaihtoehtoehtoja on vain yksi, kyseessä ei ole enää neuvottelu.

3. Yhteenkuuluvuus. Mitään näkökulmaa ei saa suoralta kädeltä vieroksua, kaikkia pitää kuunnella ja huomioida.

4. Status. Annetaan arvo sille kokemukselle, mikä jokaisella taholla on omasta elämästään, ammatistaan ja osaamisalueestaan.

5. Mielekäs rooli. Pohditaan, miten hankalimmillekin tahoille voi rakentaa mielekkään roolin tiettyyn hankkeeseen.

Ensi vuoden teemana SAFA:lla on vuorovaikutus. Neuvottelutaito liittyy siihen mitä suurimmassa määrin. Toivottavasti saamme siitä lisää koulutusta ja kokemusta ja opimme neuvottelemaan älykkäästi ja empaattisesti sekä tunteet huomioiden.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Lue myös Vanhan talon tarinoita -blogin kirjoitus: Vanhan talon kummitustarina!