Aihearkisto: Terveet ja hengittävät rakenteet

Julkisivumaalaus perinteisellä pellavaöljymaalilla

Millä maalilla vanhan talon maalaisi? Varsinkin kun talosta puolet oli vanhaa, alkuperäistä julkisivua ja puolet uutta. Onneksi vanha maali oli kunnon pellavaöljymaalia, joka oli hiipunut juuri sille tyypillisellä tavalla, hienojakoiseksi krokotiilinnahkakuvioksi muuttuen.

Mistään kohti ei maali lohkeillut lastuina kuten muovimaalilla maalatussa pinnassa, vaan vanha kunnon pellavaöljymaali tarvitsi vain kunnon skrapauksen ja teräsharjauksen ennen uutta maalausta.

tiltunurminen-81

Maalin valinta on mutkikas kysymys

Mitään sellaista maalia ei ole tällä hetkellä tiedossa, joka olisi ylivoimaisesti paras ja takuuvarma. Parhaimpia kokemuksia olen kuullut tuttavilta ja arkkitehtikollegoilta, jotka ovat käyttäneet mm. Virtasen neljän öljyn maalia tai Lappi-maalia – tai jotain ruotsalaista perinnemaalia kuten Gysinge.

Itse päädyin jonkinlaisen tiedonkeruusynteesin jälkeen valitsemaan Antiikkiverstaan oman maalin. Sen on kehittänyt restaurointiammattilainen Wilma Patomäki. Kävin tutustumassa hänen myymäläänsä Angelniemellä aiemmin sekä nykyiseen myymälään Salon lähellä Halikossa. Tuota maalia oli ostohetkelläkin käytössä mm. Museoviraston kohteissa – ehkä se sai minutkin tekemään lopullisen valintani.

Olin tehnyt koemaalauksen juuri tuolla luonnonvalkoisella maalilla jo edellisenä kesänä ja maalauskesänä 2016 ainakin koealue oli hyvässä kunnossa. Nyt vuotta myöhemmin keväällä 2017 mitään huomautettavaa maalin käyttäytymisestä ei ole valmiissa julkisivussa. Minkäännäköisiä tummia pilkkuja ei ole ilmestynyt ja maali on edelleen upean näköinen. Lopullinen kestävyys ja toimivuus tietysti selviää vasta tulevina vuosina.

Eräs tuttavani on myös aloittamassa uutta maaliyritystä Suomessa innostuneena ruotsalaisesta Kalmarsandin öljytehtaan pellavaöljymaalista. Hänen perustelunsa maalin hyvästä toimivuudesta kuulostavat kiinnostavilta ja aion kokeilla myös tuota maalia piharakenteissa testatakseni sen toimivuutta käytännössä.

tiltunurminen-48

tiltunurminen-28

tiltunurminen-22

Mitä julkisivumaalaus oikein maksaa?

Julkisivumaalauksen osalta pelotti etukäteen koko urakan hinta – sekä työmäärä! Miten ihmeessä selviytyisin siitä itse tai lasten ja miesystävän avustuksella? Keväällä pohdiskelin tätä asiaa saatuani yllättäen Ely-keskuksen perinnerakentamisen hoitoon tarkoitetun avustuksen, joka korvaisi puolet toteutuneista kustannuksista tiettyyn rajaan asti. Koska avustus oli käytettävä vuoden 2016 aikana, oli kiire saada työ tehtyä reippaasti.

Älynväläys syntyi, kun omat lapseni kertoivat, että monikaan heidän ystävistään ei ollut saanut kesätyöpaikkaa. Mietin voisiko maalaustyö onnistua teini-ikäisten kesätyöntekijöiden voimin? Kun vielä samaan aikaan ilmeni, että eräällä arkkitehtuuriasiakkaallaani oli omistuksessaan teräsputkitelineet, joita hän voisi vuokrata koko kesäksi ja vieläpä siirtää julkisivulta toiselle tarpeen mukaan, alkoi urakka näyttää sittenkin mahdolliselta.

Lopulliset kulut koko urakasta olivat alle kahdeksan tonnia – ja siitä avustus korvasi puolet. Kuluja tuli jokaisesta osa-alueesta tasaisesti, noin neljännes kustakin:

- julkisivulaudat ja –rimat (puolet talosta)

- maalit, pensselit ja skrapat

- nuorison palkat ja vakuutukset

- telineet siirtoineen ja nosturi

Maalauksen tilaaminen ammattilaisilta olisi maksanut erään yrityksen arvion mukaan noin 35’000 euroa. Ymmärrän sen hyvin, koska maalaaminen perinteisellä öljymaalilla on hidasta ja koko maalausurakka riippu ajallisesti hyvin paljon myös säästä. Telineitä ja työntekijöitä pitää olla oikea määrä juuri oikealla julkisivulla sellaisella hetkellä, että ei sada ja että aurinko ei paista suoraan juuri siihen kohtaan kuivattaen maalia liian nopeasti.

Maalille pitää muutenkin antaa riittävästi kuivumisaikaa. Alkukesästä maali kuivui kylläkin nopeasti, jopa päivässä tai parissa, mutta loppukesällä ilmankosteus lisääntyi dramaattisesti ja maalin kuivuminen hidastui huomattavasti. Onneksi juuri tuona vuonna syksy oli ennätysmäisen lämmin ja kuiva. Maalasimme ystävien ja miesystäväni kanssa viimeisiä korkeita kohtia ja tarkkuusmaalausta eri julkisivuissa vielä koko syyskuun ajan iltaisin ja viikonloppuisin. Sadesäässä tuo ei olisi onnistunut.

tiltunurminen-76

Työllistä nuori kesätyöhön!

Nuorten työllistäminen julkisivumaalaukseen oli hyvä kokemus, sekä heille että minulle. Intoa löytyi, kun he saivat itse määritellä työaikansa, joka vaihteli parista tunnista neljään-viiteen tuntiin päivässä. Pellavaöljyllä maalaaminen on raskasta ja hidasta puuhaa, kun maali pitää työstää julkisivuun painaen samalla pensseliä ja vetäen hitaita vakaita vetoja. Sitä ei voi missään tapauksessa ruiskuttaa tai sutia pikapikaa. Lisäksi kerrokset maalataan ohuina, jottei maali rutistuisi kurttuun.

Yhteensä kesän aikana maalaushommissa oli kahdeksan nuorta, sekä tyttöjä että poikia. Heidän tehtävänään oli ensin skrapata vanhan maalin pinnasta pois irtilähtevä likainen ja hiipunut pinta. Sen jälkeen pinta harjattiin sen verran teräsharjalla, että uusi maalikerros tarttuisi hyvin kiinni. Kaikkea maalia ei toki tarvinnut saada pois alustasta.

Kaikkein palkitsevinta oli tietysti uuden maalipinnan sively – ero vanhan ja uuden pinnan välillä oli niin selkeä.

tiltunurminen-6

tiltunurminen-10

Helpoilla välineillä jokainen osaa ja pystyy tähän

Käytimme sekä perinteisiä pyöröpensseleitä että modernimpeja litteitä siveltimiä. Pyöröpensselit olivat käytössä mm. tarkkojen yksityiskohtien maalauksessa ja eri väripintojen rajalla. iso pyöröpensseli olisi ollut turhan raskas käsitellä isojen pintojen maalauksessa tottumattomille käsille.

Muutenkin työtä tehtiin vain muutama tunti kerrallaan yrittäen välttää aiheuttamasta rasitusvammoja normaalisti kevyttä toimistotyötä tekevien aikuisten tai koululaisten ranteille tai olkapäille.

tiltunurminen-33

tiltunurminen-7

Korkeanpaikankammo haihtuu vähitellen

Aloitimme työn alimmilta telineiltä tottuaksemme korkeuteen, mutta siirryimme pian seuraavalle ja sitä seuraavalle kerrokselle. Telineillä ulotuimme yli 10 metrin korkeuteen, mutta ylimmät kohdat saatiin maalattua vain nosturin avulla. Maamiesseuran vuokranosturi ylsi jopa 14 metrin korkeuteen.

Puolet julkisivusta, jossa oli vanhaa maalia pohjana, sai kaksinkertaisen uuden maalipinnan. Sen sijaan uuteen puhtaaseen julksivulautaan tarvittiin kolme kerrosta, jotta lopputulos olisi läheltä katsottuna peittävä kokonaisuudessaan. Muutamasta kohdasta kolmas kerros jäi tekemättä ja aion täydentää niitä kohtia vielä tänä vuonna kevyen tarkkuusmaalauksen myötä.

Oletusarvona on, että perinteinen pellavaöljymaali on sekä kestävää että helppo huoltaa pitkällä tähtäimellä. Se täydentää hengittävää hirsiseinärakennetta ja on kaunis katsella. Uteliaana odotan kokemuksia tulevilta vuosilta. Vasta sitten voi varmuudella sanoa, miten työ on onnistunut. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen ja suosittelisin tätä maalia myös uusiin taloihin!

tiltunurminen-13

tiltunurminen-14

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

Lue Artisokka-blogistani myös: Vanhan talon julkisivuremontti ja maalaus!

Sekä TS-Koti blogistani:

Koristeikkunoita ja ikkunakoristeita!

Ikkunankorjauksen ABC!

 

Vanhan talon julkisivuremontti ja maalaus

Talo, jossa asun, on yli 80 vuotta vanha. Se on rakennettu vuonna 1932 tontille, jossa on ollut asutusta virallisesti kirjattuna jo 1500-luvulta asti – ja luultavasti jo aiemminkin, koska talo sijaitsee noin 800 vuotta vanhan kirkon tuntumassa.

tiltunurminen-40

tiltunurminen-89

Tällä rakennuksella on siis arvoa monesta näkökannasta katsottuna – eikä vähiten nykyasukkaan tarpeita miettien! Tämän hetken tavoite on edelleen terve, hengittävä asumus, joka kestää pitkään ja on helppo huoltaa tarvittaessa. Mitään lyhyen tähtäimen voittoa ei haeta, eikä mistään tarvittavasta karsita budjetissa, kun visiona on hyvä asunto itselle ja omalle perheelle.

Vanhassa talossa on paljon remontoitavaa ja siksipä julkisivulaudoitus ja maalaus sai odottaa useamman vuoden. Luulin jopa, että kustannukset olisivat olleet paljon suuremmat, kuin mitä ne lopulta olivat.

tiltunurminen-102

tiltunurminen-59

tiltunurminen-84

Uusi laudoitus vanhan mallin mukaan

Muutamia hirsikorjauksia oli tehty jo noin viisi vuotta aiemmin. Talon aiempi omistaja oli ryhtynyt vaihtamaan julkisivulaudoitusta, mutta oli onneksi ehtinyt tehdä sen vain puoleen talosta. Hän oli toteuttanut sen karkealla, sahapintaisella, leveällä laudalla leveine rimoineen.

Tyyli ei mielestäni sopinut taloon, eikä ollut alkuperäisen laudoituksen mukainen. Julkisivuun oli jätetty ilmarako ja asennettu tuulensuojalevyt, mikä sinänsä oli aivan turha toimenpide ja aiheutti sen, että julkisivun uusi ulkopinta oli noin 10 cm ulompana kuin vanha pinta – ja ikkunat olivat jääneet kuoppaan siten, että ne eivät avautuneet kunnolla.

Vääräntyyppisen julkisivulaudoituksen vaihtaminen uuteen mietitytti sekä taloudellisesti että työmäärän puolesta. Kuitenkin hirsikorjausten tarve ratkaisi asian ja vääräntyyppiset laudat purettiin pois. Talo olikin hirsipinnalla muutaman vuoden, kunnes kesällä 2015 tilasin Nousiaisten sahalta vanhan mallin mittojen mukaista, höylättyä, sileää julkisivulautaa. He käyttivät alihankkijana taas Koskisen sahaa Mynämäellä.

tiltunurminen-99

tiltunurminen-94

tiltunurminen-95

Perinteisessä, hengittävässä seinässä ei tarvita ilmarakoa

Ponttilauta nakuteltiin kiinni suoraan hirsipintaan, väliin asennettiin ainoastaan tervapaperi. Ilmarakoa ei jätetty, eikä mitään suoristuskoolauksia tarvittu – vanha hirsiseinä oli uskomattoman suora jo valmiiksi. Seinä tehtiin täsmälleen alkuperäisen mallin mukaisesti. Haluttiin hengittävä rakenne, jota sisäpuolella täydentää hirsipintaan kiinnitetty rakennuspaperi ja sen päällä huokoinen kuitulevy ja perinteinen hengittävä paperitapetti.

Julkisivulaudoitus jätettiin vuodeksi seinään harmaantumaan ja nukkaantumaan, jotta perinteinen pellavaöljymaali tarttuisi siihen paremmin. Tein myös koemaalauksia itäiseen julkisivuun noin neliömetrin alueelle. Tarkoituksena oli säilyttää talon alkuperäinen luonnonvalkoinen väritys. Ikkunoiden karmilaudat ja nurkkien koristelaudat sekä vaakasuuntaisen tippalistat oli osittain maalattu aiemmin punaisella. Nyt loputkin koristeosat maalattiin punaisella. Arvelin, että julkisivu saisi siitä uutta ryhtiä ja viehkeyttä. Lopputulokseen olinkin varsin tyytyväinen seuraavana kesänä.

Julksivulaudoituksen pystysuuntaiset koristerimat saivat toteutuksensa vasta kesällä 2016 resurssien puutteesta johtuen. Aikaisin keväällä löysin sahan, josta luvattiin toteuttaa uusi rima vanhan mallin mukaisesti. Rima itsessään oli erittäin kapea, päältä pyöreä ja sisäpinnallakin oli kovera pyöristetty ura. Tämän toiveen toteutti hyvällä asiakaspalvelulla ja edullisesti Vehmaan PK-Puu! Puolet talosta oli nyt alkuperäistä ponttilautaa ja rimaa ja puolet uutta. Uuden osan lautamateriaalien hinnaksi tuli alle pari tuhatta euroa.

tiltunurminen-100

tiltunurminen-67

tiltunurminen-57

Lue lisää: Julkisivumaalaus perinteisellä pellavaöljymaalilla!

Sekä TS-Koti blogistani: Hirsiukkoja ja hirsiakkoja!

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

thumb_img_2066_1024

Onko sisäilmaongelmassa kyse homeesta vai myrkyllisistä mikrobeista?

Järjestimme Turun Seudun Arkkitehtien toimesta Turun linnassa kuluneena syksynä Terve talo –seminaarin yhdessä Curation ja Rakennusperinteen Ystävien kanssa. Itselleni uusia ajatuksia herätti erityisesti Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston professorin Mirja Salkinoja-Salosen esitys.

Nykyään lähes joka toisessa koulussa, toimistotalossa, päiväkodissa tai asunnossa on homeongelma – vai onko sittenkään? Kyse ei ole välttämättä vanhoista rakennuksista, vaan viime vuosikymmeninä rakennetuista tai jopa aivan uusista. Sisäilmaongelman syypää ei kuitenkaan välttämättä olekaan home vaan myrkylliset mikrobit.

Näin asiasta kertoo mikrobiologian asiantuntija Mirja Salkinoja-Salonen:

Ihmisen keho yrittää suojautua haitallisilta aineilta

Ihminen on jatkuvasti alttiina erilaisille mikrobeille. Herkimmät kohdat kehossa ovat iho, silmät ja keuhkot. Ja tärkein näistä on keuhkot, joiden pinta-ala on 70 m2, kun kaikkien keuhkorakkuloiden pinta-ala lasketaan yhteen. Se on haavoittuva, yhden solun paksuinen kerros.

Toiseksi tärkein pinta on ihon pinta (1-2 m2). Ihoa kuitenkin suojaavat useimmiten vaatteet, joten altistuminen on vähäisempää. Myös silmät ovat hyvin herkkä kohta, joka on onneksi kuitenkin pieni kohta alueena.

Keuhkoputken pinnassa on pienen pieniä karvoja, jotka soutavat samaan suuntaan ohuessa limakerroksessa. Sen päällä on kerros jäykempää limaa, jota nämä karvat työntävät ylöspäin. Tämän limalautan pintaan on tarttunut pölyä ja kaikenlaisia hiukkasia, jotka pitää saada pois keuhkoista.

Varsinaisilla keuhkorakkuloilla ei ole enää mitään omaa puolustusmekanismia. Ylöspäin noustessaan lima päätyy nieluun, josta ihminen sen nielaisee refleksinomaisesti ruokatorvea pitkin mahalaukkuun. Siellä ruoansulatusjärjestelmä hoitelee sen vaarattomaksi.

Nämä karvat (kiliat) eivät pysty palauttamaan keuhkotorvesta ylös nieluun kaasuja tai vesihöyryyn liuenneita myrkyllisiä aineita. Ne päätyvät siten ihmisen verenkiertoon ja aiheuttavat keuhkon solujen vammautumista ja arpeutumista, jolloin solut eivät pysty enää toimimaan. Se ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen hengästyy helpommin.

thumb_img_1853_1024

IV-koneiden vaikutus sisäilmaan

Hyväkin ulkoilma voi muuttua haitalliseksi, jos se kulkee ilmanvaihtolaitteiston läpi huoneilmaan. Matkan varrella se muuntuu dramaattisesti: siitä katoavat bakteerit ja kiltit metsähomeet – ja jäljelle jää pelkkiä myrkyntuottajia.

IV-kanavat ovat sisäilmariski myös puhdistettuna. Ilmanvaihtokanavien pinta kerää mikrobien ja huoltokemikaalien aerosolia tahmakerrokseksi, joka kerää miljardeja hiukkasia. Samalla tehollinen tarttumapinta kasvaa ja mikrobeille muodostuu suotuisa kasvualusta.

thumb_img_1854_1024

Haitalliset kemikaalit siivousaineissa ja rakennusmateriaaleissa

Myös kemikaalit siivousaineissa tappavat kilttejä metsähomeita. Kaikkein vahvimmat myrkylliset mikrobit säilyvät hengissä ja aiheuttavat ihmiselle oireita. Sisätiloihin jäävät elämään ne mikrobit, joille sopii se ympäristö, jonka me olemme sinne tuottaneet.

Huonot mikrobit eivät tule metsästä. Aika harva ihminen kokee sairausoireita metsäkävelyllä.

Rakennusmateriaalien ja siivousaineiden biosidit ja sisäilman mikrobit pysäyttävät helposti ihmisen keuhkoputkea suojaavien hienon hienojen “ripsien” toiminnan. Nämä ripset estävät normaalioloissa epäpuhtauksien kulkeutumisen keuhkoihin. Silloin kehon oma siivousjärjestelmä ei toimi.

thumb_img_1938_1024

Rikkivety

Yksi hankalimmista aineista sisäilmassa on rikkivety (H2S). Sen turvallisen pitoisuuden viitearvo on amerikkalaistutkimuksen mukaan 0,003-0,005 ppm. USA:ssa on määritelty enimmäispitoisuusarvot rikkivedylle asunnoissa ja toimistoissa, mutta Suomessa ei.

Sitä ei voi haistaa, mutta se läpäisee solukalvot hetkessä ja sotkee solujen säätelyjärjestelmän. Kuitenkin matalatkin pitoisuudet altistavat nenä- , silmä- ja neurologisille oireille, kuten levoton nukkuminen ja muistihäiriöt. Oireet voivat jatkua viikkoja altistumisen jälkeen. Nämä rikkivetypitoisuudet eivät tule ulkoilmasta vaan löytyvät nimenomaan sisätiloista.

Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut raja-arvot rikkivedyille eläintiloissa. Esim. navetoissa ei rikkivetyä saa olla kuin hyvin pieniä pitoisuuksia. Ihmisten käyttämien tilojen kuten päiväkotien enimmäisrikkivetypitoisuuksia sen sijaan ei ole säädelty mitenkään.

MRL (minimal risk level) tarkoittaa suurinta pitoisuutta, jonka ihminen kestää pitkähköjä aikoja altistuen jollekin aineelle ilman terveyshaittaa. Sisäilmatutkimuksen kannalta olisi tärkeää määritellä tällainen arvo rikkivedylle asuntojen ja työpaikkojen sisäilmassa.

thumb_img_2129_1024

Mistä rikkivetyä sisilmaan sitten syntyy?

Tuulettumattomissa oloissa, kuten muovilla eristetyn seinärakenteen sisällä, mikrobit syövät hapen pois. Syntyy rikkivetyä, joka menee myös ihmisen ihon ja limakalvojen läpi hetkessä – se pystyy kulkeutumaan myös muovin läpi.

Rakennusmateriaaleissa kuten kipsilevyssä on kipsiä ja paperia, mutta myös paljon myrkyntuottajamikrobeja, jotka lähtevät heti kasvamaan, kun levy kastuu jostain nurkasta tai altistuu vesihöyrylle. Kipsi on kalsiumsulfaattia. Hapettomissa oloissa rikkivetyä tuottavat bakteerit käyttävät tätä sulfaattia hengitykseen.

Myös muissa rakennusmateriaaleissa on paljon näitä myrkyllisiä mikrobeja, joka johtunee siitä, että niissä käytetään biosideja. Biosidit aiheuttavat ihmiselle oksidatiivista stressiä (altistaa muun muassa syövän ja sepelvaltimotaudin synnylle).

thumb_img_1964_1024

Siivouksen merkitys sisätilojen kemikaalikuormassa

Siivousaineet sisältävät yleisesti biosideja, jotka ovat ihmiselle hengitettäessä myrkyllisiä. Ne sisältävät myös lähes aina kostutusaineita, jotka yhtyvät ilman sisältämään vesihöyryyn tuottaen agressiivia nanoaerosolisumuja eli pieniä sumumaisia hiukkasia.

Yksi pahimmista kemikaaleista on kostutinaine Genapol / E35 / E58 (myös mm. pehmitinaine DEHP, ja tensidi Didekyyli-dimetyyli ammonium kloridi), joka liukenee veteen ja reagoi sen kanssa.

Kostutusaineen tehtävä on jo pienenä lisättynä määränä aiheuttaa veden tai muun nesteen hajoaminen nanopisaroiksi. Nanokokoiset pisarat leviävät tehokkaasti siivottavaan pintaan “kastellen” sen niin, että mahdollisimman pieni tilavuus siivoustuotetta riittää kostuttamaan suuren pinta-alan.

Sitä käytetään sekä pesuaineissa että maaleissa tuomaan lisää riittoisuutta – ja kipsilevyissä ja betonissa nopeuttamaan kuivumisaikaa jopa 50 %.

Tämä sama aine reagoi myös ihmisen solukalvojen kanssa irrottaen sieltä kolesterolin, joka on meidän kaikkien solujemme oleellinen osa. Se jäykistää solukalvon, joka muuten olisi vetelä ja notkuva.

Kostutinaine muodostaa nanoaerosolia, jota me emme näe, emmekä pysty sen kulkua keuhkoihin estämään. Tutkimuksissa hyvin pieni määrä tätä ainetta pysäyttää myös mm. siittiöt kokonaan.

thumb_img_2141_1024

Kostutinaineet ja homemyrkyt yhdessä vaarallisia

Kostutinaineet myös kuljettavat helposti mukanaan ilmassa leijuvien myrkyllisten homeiden itiöitä keuhkoihin.

Hyvin monet näistä sisätilojen homeiden ja bakteerien tuottamista myrkkyaineista ovat myrkyllisiä mitokondrioille. Mitokondriot ovat ihmisen kaikkien solujen energiakoneita. Nämä myrkyt estävät tai häiritsevät mitokondrioiden toimintaa eli hapellisen energian tuottamista. Ne tuhoavat soluja.

Muutamat homeet ovat hyvin myrkyllisiä kuten Penicillium expansum, joka pysäyttää keuhkojen kiliat (limaa puhdistavat ripset) tai Paecilomyces variotii. Myös homeitiöt ja rihmastot sisältävät myrkkyjä, mutta niiden tuottamat nestemäiset pisarat tuottavat toksiineja yleensä monisatakertaisesti.

Kostutuskemikaalin ja homemyrkyn samanaikainen läsnäolo on erittäin myrkyllistä. Homeitiöitä on aiemmin tutkittu puutteellisesti, tärkeämpää olisi tutkia homemyrkkyjen reaktioita kemikaalien kanssa. Koneellinen ilmanvaihto levittää niitä samalla tehokkaasti.

thumb_img_2059_1024

Suomessa siivotaan liikaa

Suomessa seitsemän erilaista autoimmuunisairautta, joita on enemmän kuin missään muussa maassa. Onko kansa, joka sairastuu toksideihin, erilainen kuin muut?

Tyypin 1 diabetesta on Suomessa eniten maailmassa suhteutettuna väkilukuun. Suomalaisten ja venäläisten tutkijoiden yhteisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että tyypin 1 diabetestä on Suomessa 800% enemmän kuin Venäjän Karjalassa ja nykyään yhä nuoremmat ja nuoremmat sairastuvat.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on Suomessa 600 % enemmän kuin Venäjän Karjalassa.

IPD suolistosyndrooma eli Krohnintauti oli vielä 10 vuotta sitten keski-ikäisten tauti, nyt teini-ikäisten. Sitäkin on Venäjän puolella vähemmän kuin Suomessa.

Myös koivu- ja siitepöly allergisoivat Suomessa.

Elimistö tarvitsee monimuotoisuutta: mutaa, multaa, kissoja ja koiria.

Jostain syystä venäläisissä kouluissa ei ole bakteereja. Ehkä siellä siivotaan vähemmän.

Kiitokset Mirja Salonen-Salkinojalle havainnollisesta tietopaketista!

thumb_img_2109_1024 

Yleisellä mielipiteellä voidaan saada aikaan muutoksia

Ystävien ja tuttavien rajujakin sisäilmaoireita vierestä seuranneena pidän terveellisiä rakennusmateriaaleja erityisen tärkeänä asiana. Rakennusten käyttäjien ja tilaajien tulee kiinnittää huomiota tähän: Rakennusteollisuudelta pitää vaatia materiaaleja ja seinärakenteita, jotka ovat turvallisia ja edistävät hyvää sisäilman laatua!

Voisiko perinteisiä luonnollisia materiaaleja kuten massiivihirttä, savea ja luonnon eristeitä käyttää myös nykyrakentamisessa? Pitäisi unohtaa kiire rakentamisessa ja tehdä mieluummin rauhassa hyvää laatua.

Terve talo –seminaarin esitykset löytyvät videoina tästä linkistä.

thumb_img_1959_1024

teksti: Tiltu Nurminen – professori Mirja Salkinoja-Salosen esityksen pohjalta, kuvat: Tiltu Nurminen

Terveet ja hengittävät talot tavoitteena!

Kirjoitin keväällä Suomen Arkkitehtiliiton blogiin tekstin terveistä ja hengittävistä rakenteista: On ilo asua terveessä talossa! Hyvä esimerkkikohde on oma taloni, jossa on seinät hirrestä ja eristeenä huokoinen kuitulevy, turvetta ja sammalta välipohjassa ja sahanpurua yläpohjassa. Muovia hirsiseinä ei kaipaa.

Oma asuintaloni on rakennettu 1930-luvulla ja on edelleen ryhdikäs ja raikas sisäilmaltaan.

On hienoa huomata, että aihe nousee nyt esille useilla suunnilla samanaikaisesti. Jopa Arkkitehtiliitto otti kantaa aiheeseen antaessaan lausuntoa lähes nollaenergiataloja vaativasta uudesta lakiluonnoksesta: SAFA vaatii siirtymistä energiatehokkuudesta koko elinkaaren tarkasteluun.

Ilta-Sanomat kirjoitti artikkelin aiheesta: Muhiiko nykytaloissa katastrofi?, jossa käsiteltiin nykyisten rakentamismääräysten ohjeistaman rakennustavan riskejä. Liiallinen energiansäästö johtaa turhan paksuihin ja tiiviisiin rakenteisiin. Suomen ilmasto taas vaatii, että kosteus ei saa tiivistyä keskelle seinää talvellakaan. Siksi vähän ohuempi seinärakenne pysyy paremmin lämpimänä ulkopintaan asti.

Turun Portsan asuinalueen viihtyisää asuinympäristöä. Taloissa on korkeat sokkelit ja hirsiseinät.

Myös Asuntohallituksen ja Ympäristöministeriön eläkkeellä olevat johtajat ja asiantuntijat näkevät nykyisen kehityksen riskit ja ovat kirjoittaneet aiheesta Helsingin Sanomien mielipidepalstalle otsikolla: Homeongelma ratkaistaan vanhoilla rakennustavoilla.

Kulttuuriyhdistys Walo on kunnostanut Suomen vanhimman seuraintalon Laitilan keskustassa.

Arkkitehtikoulutuksen aikana sain minäkin rakennusfysiikan oppini professori Unto Siikaselta, joka on kirjoittanut kirjan Rakennusaineoppi. Silloin 90-luvulla vannottiin vielä tiiviiden muovien nimeen. Nyt hänkin on vaihtanut mielipiteensä ja kehottaa siirtymään pikaisesti hengittäviin rakenteisiin Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa: Arkkitehti: Terveimmät talot rakennettiin ennen sotia, nykytaloista tehdään termospulloja.

Rakennusperinteen ystävien yhdistyksen korttelissa Turun Puolalanmäellä kukkivat pelargoniat Iso-Puolalan talon ikkunalaudalla.

Asuntorakentamisessa on kyse paitsi yksittäisten perheiden elämän suurimmasta taloudellisesta panostuksesta että ihmisten terveydestä. Moni, joka on kerran pahasti altistunut homeelle, ei pääse ongelmasta enää eroon. Vanhojen rakenteiden soveltaminen uusiin omakotitaloihin voisi tuoda varmuutta terveempään asumiseen.

Muutoksia lakipykäliin, jotka mahdollistavat terveemmät rakenteet uusissa ja vanhoissa rakennuksissa, saadaan vain kansalaisten tahdosta. Ehkäpä päättäjät heräävät tähän ongelmaan piankin yleisen keskustelun myötä!

Kuvassa hirsitalo, jonka vanhempani ovat siirtäneet Taivassaloon kesähuvilaksi Koski TL:stä.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen