thumb_img_2066_1024

Onko sisäilmaongelmassa kyse homeesta vai myrkyllisistä mikrobeista?


Järjestimme Turun Seudun Arkkitehtien toimesta Turun linnassa kuluneena syksynä Terve talo –seminaarin yhdessä Curation ja Rakennusperinteen Ystävien kanssa. Itselleni uusia ajatuksia herätti erityisesti Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston professorin Mirja Salkinoja-Salosen esitys.

Nykyään lähes joka toisessa koulussa, toimistotalossa, päiväkodissa tai asunnossa on homeongelma – vai onko sittenkään? Kyse ei ole välttämättä vanhoista rakennuksista, vaan viime vuosikymmeninä rakennetuista tai jopa aivan uusista. Sisäilmaongelman syypää ei kuitenkaan välttämättä olekaan home vaan myrkylliset mikrobit.

Näin asiasta kertoo mikrobiologian asiantuntija Mirja Salkinoja-Salonen:

Ihmisen keho yrittää suojautua haitallisilta aineilta

Ihminen on jatkuvasti alttiina erilaisille mikrobeille. Herkimmät kohdat kehossa ovat iho, silmät ja keuhkot. Ja tärkein näistä on keuhkot, joiden pinta-ala on 70 m2, kun kaikkien keuhkorakkuloiden pinta-ala lasketaan yhteen. Se on haavoittuva, yhden solun paksuinen kerros.

Toiseksi tärkein pinta on ihon pinta (1-2 m2). Ihoa kuitenkin suojaavat useimmiten vaatteet, joten altistuminen on vähäisempää. Myös silmät ovat hyvin herkkä kohta, joka on onneksi kuitenkin pieni kohta alueena.

Keuhkoputken pinnassa on pienen pieniä karvoja, jotka soutavat samaan suuntaan ohuessa limakerroksessa. Sen päällä on kerros jäykempää limaa, jota nämä karvat työntävät ylöspäin. Tämän limalautan pintaan on tarttunut pölyä ja kaikenlaisia hiukkasia, jotka pitää saada pois keuhkoista.

Varsinaisilla keuhkorakkuloilla ei ole enää mitään omaa puolustusmekanismia. Ylöspäin noustessaan lima päätyy nieluun, josta ihminen sen nielaisee refleksinomaisesti ruokatorvea pitkin mahalaukkuun. Siellä ruoansulatusjärjestelmä hoitelee sen vaarattomaksi.

Nämä karvat (kiliat) eivät pysty palauttamaan keuhkotorvesta ylös nieluun kaasuja tai vesihöyryyn liuenneita myrkyllisiä aineita. Ne päätyvät siten ihmisen verenkiertoon ja aiheuttavat keuhkon solujen vammautumista ja arpeutumista, jolloin solut eivät pysty enää toimimaan. Se ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen hengästyy helpommin.

thumb_img_1853_1024

IV-koneiden vaikutus sisäilmaan

Hyväkin ulkoilma voi muuttua haitalliseksi, jos se kulkee ilmanvaihtolaitteiston läpi huoneilmaan. Matkan varrella se muuntuu dramaattisesti: siitä katoavat bakteerit ja kiltit metsähomeet – ja jäljelle jää pelkkiä myrkyntuottajia.

IV-kanavat ovat sisäilmariski myös puhdistettuna. Ilmanvaihtokanavien pinta kerää mikrobien ja huoltokemikaalien aerosolia tahmakerrokseksi, joka kerää miljardeja hiukkasia. Samalla tehollinen tarttumapinta kasvaa ja mikrobeille muodostuu suotuisa kasvualusta.

thumb_img_1854_1024

Haitalliset kemikaalit siivousaineissa ja rakennusmateriaaleissa

Myös kemikaalit siivousaineissa tappavat kilttejä metsähomeita. Kaikkein vahvimmat myrkylliset mikrobit säilyvät hengissä ja aiheuttavat ihmiselle oireita. Sisätiloihin jäävät elämään ne mikrobit, joille sopii se ympäristö, jonka me olemme sinne tuottaneet.

Huonot mikrobit eivät tule metsästä. Aika harva ihminen kokee sairausoireita metsäkävelyllä.

Rakennusmateriaalien ja siivousaineiden biosidit ja sisäilman mikrobit pysäyttävät helposti ihmisen keuhkoputkea suojaavien hienon hienojen “ripsien” toiminnan. Nämä ripset estävät normaalioloissa epäpuhtauksien kulkeutumisen keuhkoihin. Silloin kehon oma siivousjärjestelmä ei toimi.

thumb_img_1938_1024

Rikkivety

Yksi hankalimmista aineista sisäilmassa on rikkivety (H2S). Sen turvallisen pitoisuuden viitearvo on amerikkalaistutkimuksen mukaan 0,003-0,005 ppm. USA:ssa on määritelty enimmäispitoisuusarvot rikkivedylle asunnoissa ja toimistoissa, mutta Suomessa ei.

Sitä ei voi haistaa, mutta se läpäisee solukalvot hetkessä ja sotkee solujen säätelyjärjestelmän. Kuitenkin matalatkin pitoisuudet altistavat nenä- , silmä- ja neurologisille oireille, kuten levoton nukkuminen ja muistihäiriöt. Oireet voivat jatkua viikkoja altistumisen jälkeen. Nämä rikkivetypitoisuudet eivät tule ulkoilmasta vaan löytyvät nimenomaan sisätiloista.

Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut raja-arvot rikkivedyille eläintiloissa. Esim. navetoissa ei rikkivetyä saa olla kuin hyvin pieniä pitoisuuksia. Ihmisten käyttämien tilojen kuten päiväkotien enimmäisrikkivetypitoisuuksia sen sijaan ei ole säädelty mitenkään.

MRL (minimal risk level) tarkoittaa suurinta pitoisuutta, jonka ihminen kestää pitkähköjä aikoja altistuen jollekin aineelle ilman terveyshaittaa. Sisäilmatutkimuksen kannalta olisi tärkeää määritellä tällainen arvo rikkivedylle asuntojen ja työpaikkojen sisäilmassa.

thumb_img_2129_1024

Mistä rikkivetyä sisilmaan sitten syntyy?

Tuulettumattomissa oloissa, kuten muovilla eristetyn seinärakenteen sisällä, mikrobit syövät hapen pois. Syntyy rikkivetyä, joka menee myös ihmisen ihon ja limakalvojen läpi hetkessä – se pystyy kulkeutumaan myös muovin läpi.

Rakennusmateriaaleissa kuten kipsilevyssä on kipsiä ja paperia, mutta myös paljon myrkyntuottajamikrobeja, jotka lähtevät heti kasvamaan, kun levy kastuu jostain nurkasta tai altistuu vesihöyrylle. Kipsi on kalsiumsulfaattia. Hapettomissa oloissa rikkivetyä tuottavat bakteerit käyttävät tätä sulfaattia hengitykseen.

Myös muissa rakennusmateriaaleissa on paljon näitä myrkyllisiä mikrobeja, joka johtunee siitä, että niissä käytetään biosideja. Biosidit aiheuttavat ihmiselle oksidatiivista stressiä (altistaa muun muassa syövän ja sepelvaltimotaudin synnylle).

thumb_img_1964_1024

Siivouksen merkitys sisätilojen kemikaalikuormassa

Siivousaineet sisältävät yleisesti biosideja, jotka ovat ihmiselle hengitettäessä myrkyllisiä. Ne sisältävät myös lähes aina kostutusaineita, jotka yhtyvät ilman sisältämään vesihöyryyn tuottaen agressiivia nanoaerosolisumuja eli pieniä sumumaisia hiukkasia.

Yksi pahimmista kemikaaleista on kostutinaine Genapol / E35 / E58 (myös mm. pehmitinaine DEHP, ja tensidi Didekyyli-dimetyyli ammonium kloridi), joka liukenee veteen ja reagoi sen kanssa.

Kostutusaineen tehtävä on jo pienenä lisättynä määränä aiheuttaa veden tai muun nesteen hajoaminen nanopisaroiksi. Nanokokoiset pisarat leviävät tehokkaasti siivottavaan pintaan “kastellen” sen niin, että mahdollisimman pieni tilavuus siivoustuotetta riittää kostuttamaan suuren pinta-alan.

Sitä käytetään sekä pesuaineissa että maaleissa tuomaan lisää riittoisuutta – ja kipsilevyissä ja betonissa nopeuttamaan kuivumisaikaa jopa 50 %.

Tämä sama aine reagoi myös ihmisen solukalvojen kanssa irrottaen sieltä kolesterolin, joka on meidän kaikkien solujemme oleellinen osa. Se jäykistää solukalvon, joka muuten olisi vetelä ja notkuva.

Kostutinaine muodostaa nanoaerosolia, jota me emme näe, emmekä pysty sen kulkua keuhkoihin estämään. Tutkimuksissa hyvin pieni määrä tätä ainetta pysäyttää myös mm. siittiöt kokonaan.

thumb_img_2141_1024

Kostutinaineet ja homemyrkyt yhdessä vaarallisia

Kostutinaineet myös kuljettavat helposti mukanaan ilmassa leijuvien myrkyllisten homeiden itiöitä keuhkoihin.

Hyvin monet näistä sisätilojen homeiden ja bakteerien tuottamista myrkkyaineista ovat myrkyllisiä mitokondrioille. Mitokondriot ovat ihmisen kaikkien solujen energiakoneita. Nämä myrkyt estävät tai häiritsevät mitokondrioiden toimintaa eli hapellisen energian tuottamista. Ne tuhoavat soluja.

Muutamat homeet ovat hyvin myrkyllisiä kuten Penicillium expansum, joka pysäyttää keuhkojen kiliat (limaa puhdistavat ripset) tai Paecilomyces variotii. Myös homeitiöt ja rihmastot sisältävät myrkkyjä, mutta niiden tuottamat nestemäiset pisarat tuottavat toksiineja yleensä monisatakertaisesti.

Kostutuskemikaalin ja homemyrkyn samanaikainen läsnäolo on erittäin myrkyllistä. Homeitiöitä on aiemmin tutkittu puutteellisesti, tärkeämpää olisi tutkia homemyrkkyjen reaktioita kemikaalien kanssa. Koneellinen ilmanvaihto levittää niitä samalla tehokkaasti.

thumb_img_2059_1024

Suomessa siivotaan liikaa

Suomessa seitsemän erilaista autoimmuunisairautta, joita on enemmän kuin missään muussa maassa. Onko kansa, joka sairastuu toksideihin, erilainen kuin muut?

Tyypin 1 diabetesta on Suomessa eniten maailmassa suhteutettuna väkilukuun. Suomalaisten ja venäläisten tutkijoiden yhteisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että tyypin 1 diabetestä on Suomessa 800% enemmän kuin Venäjän Karjalassa ja nykyään yhä nuoremmat ja nuoremmat sairastuvat.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on Suomessa 600 % enemmän kuin Venäjän Karjalassa.

IPD suolistosyndrooma eli Krohnintauti oli vielä 10 vuotta sitten keski-ikäisten tauti, nyt teini-ikäisten. Sitäkin on Venäjän puolella vähemmän kuin Suomessa.

Myös koivu- ja siitepöly allergisoivat Suomessa.

Elimistö tarvitsee monimuotoisuutta: mutaa, multaa, kissoja ja koiria.

Jostain syystä venäläisissä kouluissa ei ole bakteereja. Ehkä siellä siivotaan vähemmän.

Kiitokset Mirja Salonen-Salkinojalle havainnollisesta tietopaketista!

thumb_img_2109_1024 

Yleisellä mielipiteellä voidaan saada aikaan muutoksia

Ystävien ja tuttavien rajujakin sisäilmaoireita vierestä seuranneena pidän terveellisiä rakennusmateriaaleja erityisen tärkeänä asiana. Rakennusten käyttäjien ja tilaajien tulee kiinnittää huomiota tähän: Rakennusteollisuudelta pitää vaatia materiaaleja ja seinärakenteita, jotka ovat turvallisia ja edistävät hyvää sisäilman laatua!

Voisiko perinteisiä luonnollisia materiaaleja kuten massiivihirttä, savea ja luonnon eristeitä käyttää myös nykyrakentamisessa? Pitäisi unohtaa kiire rakentamisessa ja tehdä mieluummin rauhassa hyvää laatua.

Terve talo –seminaarin esitykset löytyvät videoina tästä linkistä.

thumb_img_1959_1024

teksti: Tiltu Nurminen – professori Mirja Salkinoja-Salosen esityksen pohjalta, kuvat: Tiltu Nurminen


tiltunurminen3a

Teosluettelo – Matka toiseen maailmaan


Runoja ja akvarelleja, Lemun kirjasto 1.-30.11.2016

runot: Satu Haapala, akvarellimaalaukset: Tiltu Nurminen

tiltunurminen1b

1.

Sisimpääni lunta sataa

hiljaa

kevyesti –

höyheniä.

Puhallan kinokset hajalle,

linnun lentoon.

 

tiltunurminen2b

2.

Haavat varistavat

kultansa haavoille

lehtikuuset liekittävät

hyvin riippuneen mielen

 

tiltunurminen3

3.

Kuuntelin Beethovenin Kohtalonsinfoniaa.

Äkkiä se muistutti Mendelssohnin Hebridejä;

Hebridit ei enää ollut sama,

se oli tämä elämä,

meidän elämämme, joka pyörittää meitä,

välillä päästää suvantoon lepäämään,

vyöryy ja vie taas mennessään,

kiihtyy

loppua kohti.

Jäljelle jää

 

hiljaisuus

 

tiltunurminen6

4.

Tulin

siniseen huoneeseen

asumaan,

meren äärelle

hengittämään

Kävin läpi

kaikki huoneet

Rakastin vuoria

peltoja, puroja, metsiä

 

Keriydyn takaisin siniseen

 

Soittakaa minulle

Kolme väriä: Sininen

Händelin vesimusiikki

Sirotelkaa järveen

jossa toinen puolikkaani lepää

 

Ja mitä sitten

 

tiltunurminen5b

5.

Sumu pudottaa iltaruskon

aukiolle, tähän.

Lilaoranssi

häikäisee

metsän

ja pimeys.

 

6a-tiltunurminen

6.

Mikä on horisontti?

Kun katsot pilvien päältä

ei kohtaa maa taivasta

 

Pilvien kuviokelluntaa

ja lumidyynejä

 

Pitääkö täältä laskeutua?

Minkälaisen horisontin tarvitsen?

Otanko hohteen mukaan

 

tiltunurminen7b

7.

Pilvien kerrokset hajaantuvat

lehti kääntyy

paljastaa

kuivan ruohon

 

hitaasti ja yhtäkkiä

tavoittaa nuoren maan tuoksu

 

tiltunurminen8d

8.

Mikä on tärkeää, mikä ei,

kuka on menossa

mihin suuntaan ja miksi?

Päivät sukeltavat toisiinsa,

sinä niihin

etkä huomaa virtauksia.

 

tiltunurminen9c

9.

Niin kuin

hylättyjen talojen seinustoilla

on räystäiltä valuvan sadeveden pyöristämiä

vaaleita lasinsiruja

 

laiturilta seuraat miten uikunpojat

opettelevat sukeltamaan,

läpsyttävät siipiään kuivatellessaan

 

yhtä vääjäämättä

on sinun vuorosi

lähteä soutamaan

 

sinun vuorosi

lähteä

 

tiltunurminen10b

10.

Je vois ce que les autres ne voient pas

 

Pienet haaveiden pisarat

pomppivat tietä pitkin

siniset ja valkoiset

 

Nähdä elämän pienet heleet

joita nuorallatanssija tekee jaloillaan

 

tiltunurminen11b

11.

Lammikko heijastaa

alitajunnan syvyyksiä.

Kosketan kiviä

pohjalla.

 

Hinnat:

1. Sisimpääni lunta sataa, 36×36 cm, 150 €

2. Haavat varistavat kultansa haavoille, 56×56 cm, 280 €

3. Kuuntelin Beethovenin Kohtalonsinfoniaa, 76×76 cm, 480 €

4. Tulin siniseen huoneeseen, 56×56 cm, 280 €

5. Sumu pudottaa iltaruskon, 36×36 cm, 150 €

6. Mikä on horisontti?, 76×76 cm, 480 €

7. Pilvien kerrokset hajaantuvat, 36×36 cm, 150 €

8. Mikä on tärkeää, mikä ei?, 56×56 cm, 280 €

9. Niin kuin hylättyjen talojen seinustoilla, 76×76 cm, 480 €

10. Je vois ce que les autres ne voient pas, 56×56 cm, 280 €

11. Alitajunnan syvyyksiä, 36×36 cm, 150 €

 

Yhteystiedot:

Satu Haapala, satu.haapal(at)dnainternet.net, 040-5381639

Tiltu Nurminen, tiltu.nurminen(at)creativeturku.fi, 050-5167925


tiltunurminen15

Matka toiseen maailmaan – akvarelleja ja runoja Lemussa Runoviikolla


Näyttely on esillä Lemun kirjastossa marraskuun ajan. Osoite: Askaistentie 142, Lemu. Avoinna: ma klo 10-15, ti klo 14-20, ke kiinni, to klo 14-20, pe klo 11-15.

Pidän lemulaisen runoilijan Satu Haapalan kanssa yhteisnäyttelyn, jossa on esillä hänen runojaan ja minun akvarellejani toisiinsa liittyen. Olemme osa Varsinais-Suomen Runoviikon ohjelmaa, jonka teema on ”Runo & Matka”.

Loppukesän ja alkusyksyn aikana syntyneissä näyttelytöissä on herkkyyttä, ihmisille merkittäviä hetkiä, oivalluksia sekä kiitollisuutta juuri tästä hetkestä.

tiltunurminen12

Maalatessani akvarelleja tavoittelen vapaata ajatuksen ja siveltimen kulkua, jossa alitajunta ohjaa työskentelyä. Aloittaessani en tiedä, mihin päädyn, maalaus etenee tunteen ja tunnelman mukaan. Maalaaminen on myös väriterapiaa: ilmaisen väreillä tunteita ja tunnelmia.

tiltunurminen14

Satu Haapalan runot ravistelevat tavanomaisia näkökulmia ja irtaannuttavat arkielämästä. Haapala on julkaissut viisi runokokoelmaa. Näyttelyssä on mukana niin julkaistuja kuin uudempia julkaisemattomiakin runoja. Tuoreimmassa, vielä työn alla olevassa käsikirjoituksessa hän  käsittelee luopumisen teemaa, ja siitä löytyi yhtymäkohtia akvarelleihini.

Runot ja akvarellit kulkevat käsi kädessä – molemmat ilmentävät elämän herkkiä, syviä oivalluksia ja tuntemuksia.

Teksti: Tiltu Nurminen / Satu Haapala

tiltunurminen-satuhaapala

Turun Seutusanomien artikkeli näyttelystämme: Runoviikko starttaa huomenna! Ja Vakka-Suomen sanomien artikkeli: Runot ja akvarellit puhuvat luopumisesta

Katso myös: Teosluettelo - Matka toiseen maailmaan!


Olen pilvestä irronnut hahtuva!


Tapasin alkukesällä perhosakvarellinäyttelyni avajaisissa Lemun kirjastossa runonkirjoittaja Satu Haapalan. Huomasimme pian, että olimme monessa asiassa täysin samoilla linjoilla – intuitiivinen maalaus, herkät runot, itsensä likoon laittaminen ja inhimillisen haavoittuvuuden näyttäminen tuntuivat tutuilta aiheilta molemmille.

Tiltu Nurminen

Jos uskaltaa olla näkyvä, laittaa omat ajatuksensa ja maalauksensa näkyville, voi kenties koskettaa muita ihmisiä. Luovaa työtä ei tehdä vain itseä varten, vaan se liikuttaa parhaimmillaan syvästi toisessa ihmisessä jotain tiedostamastonta alitajunnan osaa, unohdettuja muistoja, onnen tai surun hetkiä – kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia ja tunteita. – Tai rohkaisee elämään täyttä elämää tässä hetkessä!

Tiltu Nurminen

Jostain syystä olimme niin varmoja sielujemme sympatiasta, kuin vanhat ystävykset, että lähdimme saman tien suunnittelemaan yhteistä näyttelyä marraskuun runoviikolle Lemun kirjastoon. Ryhdyimme kesän lopussa tarkentamaan aihetta ja sisältöä näyttelyyn ja Satu esittelikin yllättäen uusimman, jo pari vuotta hautumassa olleen runokokoelmansa. Osa runoista saattaa vielä muuttua työstettäessä, mutta tässä muutamia näytteitä niistä yhdistettyinä tuoreisiin akvarellimaalauksiini!

Tiltu Nurminen

Pilvestä irronnut hahtuva

 

Olen pilvestä irronnut hahtuva

joka reittiään aamussa etsii.

Olen tullut tummista varjoista

luonut hohdetta kaukaisiin metsiin.

Olen kohdannyt aamuja kauhulla

mennyt iltaisin piiloon kuun taa;

nyt mä laukkaan taivaan kannella

ja hengitän riemua, rauhaa.

 

Olen surusta syntynyt oivallus

joka elämää kauas kantaa,

ja se eilisen illan unohdus

joka kaiken anteeksi antaa.

Oli aikojen aamussa pilkahdus

siitä minä sain silmiini valon,

ja kevyt on jokainen kantamus

kun tunnen syttyvän ilon ja palon.

 

Olen siivestä pudonnut untuva

pieneen lammikkoon laskeuduin.

Kun katson kuvaani lammikon pinnassa

mä siinä lintuna vieläkin uin.

 

On pilvilinnassa portaat matalat

ja askelmia vain kaksi.

Käy sinne sisään kuin haltijat

ota kuu vartijaksi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Kuu on täysi

 

Oranssin päällä turkoosi tummuu,

pilvisilhuetit lepäävät raukeina.

 

Sumukerrokset mielivaltaisina

riekaleina

metsän liepeessä,

eivät osaa laskostua.

 

Kuu on täysi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Puolikas kuuta 

 

Tarjolla puolikas kuuta

ja puolikas valtakuntaa.

Eihän unelmiin tarvita muuta!

Unelmat meitä kantaa.

 

- Satu Haapala

 

Näyttelymme teemana tulee olemaan ”Matkalla toiseen maailmaan”. Se käsittelee elämän ja kuoleman rajapintaa, onnea tästä hetkestä tietäen, että kaikki voi päättyä milloin vain. Läsnäoloa juuri nyt ja haikeutta luopumisen hetkellä.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen, runot Satu Haapala.


tiltunurminen-_8519_1024

Kesän värit tallessa


tiltunurminen-_7115_1024

tiltunurminen-_7119_1024

Heinäkuussa sain Maalaa itsellesi Mandala –kurssilleni innostuneita oppilaita Mynämäen Karjalassa Karppisten tilalla. Helteisen auringonpaisteen ja ukkospilvien vaihdellessa maalailimme kauniita mandala-kuvioita pihakoivujen katveessa nuorten hiehojen ihmetellessä meidän touhujamme.

tiltunurminen-_7112_1024

tiltunurminen-_7150_1024

Rauhallinen ja harmoninen ympäristö ja mukava seura innoittivat kurssilaisia antautumaan intuition vietäviksi. Siveltimet alkoivat alkukankeuden jälkeen liikkua erilaisilla akvarellipapereilla kokeillen ja uskaltaen! Alun ”en mä osaa” –kommentit vaihtuivat vähitellen riemun hihkaisuiksi ja onnellisiksi hymyiksi. Ehkä ylitettiin jokin kynnys, joka oli oli hidastanut maalaukseen ryhtymistä pitkänkin aikaa.

tiltunurminen-_7132_1024

tiltunurminen-_7130_1024

tiltunurminen-_7128_1024

tiltunurminen-_7126_1024

tiltunurminen-_7135_1024

Muita maalareita kannustettiin avoimesti ja vilpittömästi – jokainen onnistui omalla tavallaan ja tyylillään. Uskoisin, että kaikki saivat kotiin viemisiksi herkkiä ja persoonallisia kuvioita sekä hyvää mieltä. Keskittyminen maalaukseen toi mukanaan myös virkistymistä ja läsnäoloa lomatunnelmissa.

tiltunurminen-_7120_1024

tiltunurminen-_7138_1024

Omalla lomallani Tallinnassa löysin ihan sattumalta vanhalta tehdasalueelta ihastuttavan akvarellinäyttelyn etsiessäni taidekauppaa vanhan kaupungin muurin ulkoreunan tuntumasta. Eleny Kasemetsin näyttelystä sain inspiraatiota omille tutkimuksilleni akvarellien käytöstä.

tiltunurminen-_7904_1024

tiltunurminen-_7885_1024

Löysinpä myös lopulta taidekaupan, josta kotiintuomiseksi ostin nestemäisiä akvarellivärejä, joiden kirkkausaste oli yllättävän voimakas. Niistä lumoutuneena maalasinkin jo uusia töitä isoille 600 g Arches -papereille. Ensimmäinen oli aiheeltaan ”Oma elämä sellaisena kuin sen haluaisin olevan” ja toinen ”Elämänenergiaa jatkuvassa lempeässä virtauksessa”.

tiltunurminen_8279_1024

tiltunurminen_8295_1024

Abstraktien ja intuitiivisten töiden tekeminen kutsuu mukaansa seikkailuun, jossa oman alitajunnan tiedostamatontakin virtausta muuttuu näkyväksi värien ja muotojen avulla. Oman itseni sisin on nyt näkyvillä näissä maalauksissa! Ehkäpä se kertoo ihmisyydestä laajemminkin, yleismaailmallisesti – ja voi koskettaa myös jonkun toisen sydäntä…

tiltunurminen-_7157_1024

tiltunurminen-_8467_1024Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

 


Akvarellinäyttely: ”Arkkitehtuurin palapeli”


Tiltu Nurminen ja Kirsti Virkki: ”Arkkitehtuurin palapeli”

tiltunurminen

Tiltu ja Kirsti Laitilassa ”Arkkitehtuurin palapeli” -näyttelyn avajaisissa.

Mynämäen kirjastossa 2.8.-30.8.2016 / ( Laitilan Kulttuurihuone Walo 17.6.-24.7.2016 )

Avoinna kirjaston aukioloaikoina: ma-to 12-19, pe 10-16.

Vasemmalla Tiltun, oikealla Kikan työ Mynämäen kirjastossa.

Tutustuin Kikkaan jo 90-luvun puolivälissä Arkkitehtiosastolla Tampereen Teknisessä Korkeakoulussa. Yli parinkymmenen vuoden tuttavuuden jälkeen innostuimme suunnittelemaan yhteistä arkkitehtuuriaiheista taidenäyttelyä. Molemmat olivat maalailleet tahoillaan ja osallistuneet omiin tai ryhmänäyttelyihin viime vuosien aikana.

Oikealla Tiltun, vasemmalla Kikan työ Mynämäen kirjastossa.

Samanhenkisten ystävysten kesken oli helppo valmistella yhteisiä aiheita ja konkreettisesti kehystää ja ripustaa 50 teoksen yhteisnäyttely ensin Laitilaan, Kulttuuriseura Walon upeasti kunnostettuun Suomen vanhimpaan seuraintaloon alkukesäksi – ja sitten Mynämäen kirjastoon elokuun ajaksi.

Kirsti Virkki

Tiltu Nurminen

Ideat kehittyivät matkan varrella vajaan vuoden aikana. Jossain vaiheessa mukaan tulivat tarinat. Kikka keksi yhdistää kuviin Italo Calvinon kirjoittaman kirjan ”Näkymättömät kaupungit” kuvitteellisten fantasiakaupunkien tarinoita. Itse taas innostuin kirjoittamaan omasta päästä tarinoita, jotka kuvaavat akvarellimaalausten sisältöä syvemmältä. Useat tarinoista saivat alkuideansa jostain oikeasta kaupungista eri puolilta maailmaa, mutta kaupunkikuvaukset jatkoivat omaa kulkuaan paperilla mielikuvitustarinoiden myötä.

Kirsti Virkki

Tiltu Nurminen

Yhteisnäyttelyn erityinen ilo on toinen toisensa kannustaminen ja inspiraation jakaminen. Lopputulokseen päästäkseen pitää riittää sitkeyttä, varsinkin kun  maalaamisen lisäksi paspatuurit on itse leikattu ja lasit asennettu kehyksiin. Varsinainen ripustuskin vaatii pitkää pinnaa, että taulut saa suoraan ja sopivaan järjestykseen. Silloin yhteistyökumppani on kultaakin kalliimpi.

Yllä Kirstin, alla Tiltun työ Laitilassa.

Näyttelyn avajaisissa saimme kuulla tyttäreni Aavan ja hänen ystävänsä Helmin hienoja piano-laulu-esityksiä. Näyttelyvieraat viihtyivät hyvin paikalla iloisen puheensorinan säestämänä. Laitilan taideyhdistyksen jäsenet toimivat näyttelyn valvojina koko sen aukioloajan keskellä kauneita kesää.

Sekä Kulttuuriseura Walon edustajien että Laitilan kulttuurisihteerin vieraanvaraisuus ja avuliaisuus olivat olennainen elementti näyttelyn onnistumisessa. Myös tuttavat, sukulaiset ja ystävät – erityisesti miesystäväni ja Kikan aviomies – ansaitsevat kiitoksen tuesta ja kannustuksesta sekä konkreettisesta avusta ja inspiraatiosta.

Katsotaan jatkaako näyttely matkaansa vielä vaikkapa Turun suunnalle Mynämäen jälkeen!

tiltu-nurminen

kirsti-virkki

Teosluetteloon ja taulujen tarinoihin voit tutustua tästä linkistä!

Kertomusta näyttelyn valmistumisesta kevään aikana voit seurata tästä linkistä Facebook-sivultamme!

teksti: Tiltu Nurminen, kuvat Tiltu Nurminen ja Samu Virkki


Arkkitehtuurin palapeli – teosluettelo


Mynämäen kirjasto 2-30.8 2016, Tiltu Nurminen ja Kirsti Virkki, akvarellinäyttely.

Yhteystiedot: Tiltu Nurminen (050-5167925) ja Kirsti Virkki (050-3558871)

Teosten koot on merkitty kehystettyinä valmiina tauluina.

1. Annoin itseni eksyä, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                            

1

Olen eksynyt sattumalta kaupunginosaan, jossa on vain tummaihoisia ihmisiä – olen ainoa valkoihoinen. Amerikkalaisten, espanjalaisten ja ruotsalaisten turistien täyttämän katedraalin ja näköalakukkulan jälkeen laskeuduin alas kukkulan takaa, siltä puolelta, joka johtaa poispäin keskustasta. En tiennyt tarkalleen mitä katua olisi pitänyt kulkea, mutta annoin itseni seurata kiinnostavia reittejä, pitkiä kapeita portaita, kiemuraisin parvekekaitein koristeltujen talojen reunustamia kujia.

Juna-asema, jota olin etsinyt, oli kadonnut johonkin – se ei ollut siellä missä sen olisi pitänyt olla. Kysyin neuvoa naiselta, joka oli pukeutunut kanarialinnunkeltaiseen kaapuun tai mekkoon sekä samanväriseen pään ympärille kiedottuun muhkeaan huiviin. Hän kumartui puoleeni, puhui paljon jotain mistä en ymmärtänyt juuri mitään, ja viittelöi käsillään minua kulkemaan katua alaspäin.

Seurasin hänen neuvoaan. Vastaan käveli pitkiä, uljaita, itsevarmoja ihmisiä. He olivat täällä kotonaan, hallitsivat tilanteen, tiesivät minne mennä ja mitä tehdä. Ihailin heidän määrätietoista kulkuaan. Olisin halunnut istua hetkeksi katukahvilaan ja jäädä katselemaan. Olin toisessa maailmassa vieraana.

- Tiltu Nurminen

 

2. Berenice, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                       

2_Berenice

Kätketyt kaupungit 5

Minun ei pitäisi kertoa sinulle väärämielisestä Berenicestä, joka koristaa lihamyllyjensä koneistot triglyfein, abakuksin, metoopein (kun kiillotusmiehet kohottavat leukansa kaiteen ylitse ja katsovat atriumeja, portaikkoja, porttiholveja, he tuntevat itsensä entistä enemmän vangeiksi ja pienikokoisiksi), minun pitäisi sen sijaan puhua sinulle kätketystä Berenicestä, oikeamielisestä kaupungista jossa ajelehtii satunnaisia materiaaleja kauppojen varjoisissa takahuoneissa ja portaikkojen alla, kaupungista joka solmii köysien, putkien, väkipyörien, mäntien ja vastapainojen verkoston ja se suodattuu kuin köynnöskasvi suurten hammaspyörien välitse (kun ne juuttuvat, vaimea tikitys ilmoittaa että uusi, täsmällinen mekanismi hallitsee kaupunkia); sen sijaan että kuvailen sinulle kylpylöiden parfymoidut uima-altaat joissa Berenicen väärämieliset ihmiset punovat pyöreän kaunopuheisesti juoniaan ja tarkkailevat omistajan katsein kylpevien odaliskien pyöreitä muotoja, minun pitäisi kertoa sinulle kuinka oikeamieliset, jotka aina valppaina välttyvät urkkijoiden panettelulta ja fanaatikkojen toimeenpanemilta joukkopidätyksiltä, voi tunnistaa heidän puhetavastaan, etenkin pilkkujen ja sulkulauseiden ääntämyksestä, vaatteista jotka ovat yksinkertaisia ja koruttomia, kuohahtavien ja häilyvien mielentilojen karttamisesta, terveellisestä mutta maukkaasta ruuasta joka tuo mieleen muinaisen kulta-ajan: riisi- ja sellerikeittoa, keitettyjä papuja, kurpitsojen paistettuja kukintoja.

Näistä tiedoista on mahdollista johtaa tulevan Berenicen kuva, joka tuo sinut lähemmäksi todellisen kaupungin tuntemusta kuin mikään tieto kaupungista sellaisena kuin sen näemme. Sinun on vain pidettävä mielessäsi mitä olen sanomassa sinulle: oikeamielisen kaupungin kylvöön kätkeytyy pahan siemen: varmuus ja ylpeys siitä että se on oikeassa – ja että se on sitä enemmän kuin monet muut jotka väittävät olevansa oikeamielisempiä kuin oikeamieliset – nostattavat kaunaa, kilpailua, kostonhalua, ja luonnollinen tarve saada voitto väärämielisistä värittyy halusta olla heidän paikallaan tekemässä samaa kuin he. Toinen väärämielinen kaupunki, tosin erilainen kuin ensimmäinen, kaivaa siis itselleen tilaa oikeamielisen ja väärämielisen Berenicen kaksinkertaisen kuoren alla.

Kun olen sanonut tämän enkä halua että katseesi saa vääristyneen kuvan, minun on kiinnitettävä huomiosi tämän väärämielisen kaupungin erääseen olennaiseen piirteeseen joka itää salaisena salaisessa kaupungissa: kuin raju ikkunoiden avautuminen, piilevä rakkaus saattaa herätä oikeamielisyyteen jolla ei vielä ole sääntöjä ja joka kykenee luomaan vielä oikeudenmukaisemman kaupungin kuin aikaisempi ennen muuttumistaan väärämielisyyden säiliöksi. Mutta jos tutkit vielä tämän uuden oikeamielisyyden idun sisustan, näet siinä täplän joka laajenee kuin kasvava taipumus ja tunkee väärämielisyyden lävitse sen mikä on oikeamielistä, ja se on ehkä valtavan suurkaupungin itu…

Olet varmaan tehnyt sanoistani sen johtopäätöksen että Berenice on erilaisten kaupunkien jono ajassa, ja ne ovat vuorotellen oikeamielisiä ja väärämielisiä. Mutta halusin varoittaa sinua toisesta asiasta: kaikki tulevat Berenicet ovat jo läsnä tällä hetkellä toinen toisiinsa kiedottuina, sullottuina, ahdettuina, toisistaan erottumattomina.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

3. Kohtaamisia katujen alla, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                                                       

Istun penkillä, liikkuen nopeasti ja vaivattomasti kaupungin alla risteilevissä tunneleissa. Pari penkkiriviä kauempana istuu nuori mies, pudottaen kannettavan tietokoneensa vaunun lattialle. Hän on selvästikin lähdössä jonnekin ulkomaankomennukselle – treenattu vartalo, maastokuvioitu iso kassi ja säkki kertoo sen. Ilmeestäkin näkee, että olo on jännittynyt, mutta silti päättäväinen.

Eräältä pysäkiltä vaunuun nousee nuori nainen, vai onko hän sittenkin mies? On vaikea sanoa varmaksi – raidallinen paita, jykevät kengät, vaaleat, lyhyehköt hiukset sekaisin huolettomasti, ja hennot käsivarret. Hän tutkii viestejä kännykästään, syventyneenä omaan maailmaansa. Hetkeksi hänen huulilleen ilmestyy huvittunut hymy, ja sitten se taas katoaa.

Yliopiston pysäkillä eteeni, vastapäiselle penkille, istahtaa ehkä viidenkymmenen kieppeillä oleva vanttera mies. Hän muistuttaa Indiana Jonesia hattuineen ja silmälaseineen. Luullakseni hänen täytyy olla yliopiston opettaja, tulossa juuri luennoltaan. Hän on kalju – ja hoikka pikkutakkinsa ja kauluspaitansa alla. Pieneksi hetkeksi hän kaivaa povitaskustaan kirjan, mutta ei ehdi lukea sitä, kun muistaa yhtäkkiä, että pitää lähettää tärkeä viesti vaimolle älypuhelimen välityksellä.

Myöhemmin hänen tilalleen istahtaa nuori mies, eläväisen oloinen. Hän on hieman vaivaantunut ja jännittynyt, silti kuitenkin itsetietoinen ja jää paikoilleen matkustamaan muutaman pysäkinvälin verran. Hänen katseensa siirtyy välillä kaukaisuuteen, sitten taas kännykän ruutuun. Hän on unohtanut kuulokkeet kotiin.

- Tiltu Nurminen

 

4. Kaupunki kaukaisella galaksilla, Tiltu Nurminen,71×71 cm,390 €                                                                    

Kaupunki sijaitsee planeetan sillä puolella, joka ei koskaan saa oman aurinkonsa säteilyä. Silti se loistaa ihanasti, lempeästi pehmeää valoa.

Sen asukkaat ovat rakentaneet asumuksensa kolmioista muodostuvaksi verkostoksi, jossa jokaisella on omaa tilaa, mutta myös yhteys muihin. He ovat tottuneet pimeään ja pehmeään hämärään ja auringonvalon kirkkaus olisi aivan liikaa heille.

Tässä kaupungissa ei ole koskaan liian kylmä tai liian kuuma. Sopivan lämmin ilma hemmottelee asukkaita ympäri vuoden, säältä ei tarvitse suojautua.

Toisinaan asukkaat matkustavat lomalle planeetan toisen puolen paahtavan kuumiin kaupunkeihin hiekka-aavikoiden keskelle ja palaavat sitten tyytyväisinä omiin majoihinsa pehmeän sammalen ja havupuiden ympäröimien puutarhojen keskelle.

- Tiltu Nurminen

 

5. Kaupunki valtameren rannalla, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                        

Pehmeä lämmin tuuli puhaltaa kasvoilleni, kun lähestyn purjeveneellä kaupunkia aavan valtameren rannalla. Se on avoin myrskyille ja talven purevalle kosteudelle, mutta aurinkoisina päivinä sen satamissa käy kuhina ja lokit taistelevat kirkuen kalastusalusten saaliiden rippeistä.

Kaupungin asukkaat nauttivat pienistä päiväretkistä pikkuisilla veneillään tai toisinaan kulkevat rannikkoa pitkin tapaamaan ystäviään ja sukulaisiaan viereisissä rantakaupungeissa.

Kaikki kaupungin kadut kurkottavat rantaa kohden ja suolainen merituuli ulottuu jokaisen kadunkulmauksen ympäri raikkaana ja virkistävänä.

Täällä kestävät vain talot, jotka on rakennettu sitkeimmistä materiaaleista, kovimmasta pihkaisesta sydänpuusta – ja jotka on maalattu sitkeimmällä pellavaöljyllä maanläheisin värein, joita paikallisesta maaperästä löytyvillä väripigmenteillä saa aikaiseksi: terranruskeaksi, okrankeltaiseksi, umbranvihreäksi ja ultramariinin siniseksi.

Vain lähimpänä merta olevat talot on maalattu valkoisiksi, jotta ne sulautuisivat maisemaan, valkoiseen rantahiekkaan, dyyneihin ja valkoisiin tyrskyihin ulapalla.

- Tiltu Nurminen

 

6. Kelluva kaupunki, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                                              

Ikkunoihin osuu heijastuksia veden pinnasta, auringonsäteiden leikkiä aikaisin aamulla. Ovia koputtelevat kevyesti väreilevät aallot. Puutarhojen tilalla on kanavia, joissa gondolit lipuvat hiljalleen. Kaupunki on täynnä asuntoja, jotka ulottuvat vesirajaan ja sen allekin – ja jokaisella asukkaalla on oma laituri ja venepaikka.

Vesi liplattaa, kun airot ohjailevat ketterästi kapeita, pitkiä veneitä kulmasta kulmaan. Jos ei tunne reittiä etukäteen ja ole tarkkana, voi helposti eksyä ja mennä sekaisin suunnista. Onneksi kaupungin ystävälliset asukkaat neuvovat mielellään vieraan oikealle reitille.

Edes valtameren hyökyaallot eivät saavuta kaupungin sisimpiä kortteleita, jotka muodostavat ikään kuin monipolvisen aallonmurtajan. Vain nousuvesi huuhtelee lempeästi laiturit puhtaaksi.

- Tiltu Nurminen

 

7. Phyllis, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                                  

Kaupungit ja silmät 4

Kun olet saapunut Phyllikseen, sinusta on hauska havaita kuinka monet erilaiset sillat ylittävät sen kanavat: kaarisiltoja, katettuja siltoja, pilarisiltoja, ponttonisiltoja, riippusiltoja, siltoja joiden kaiteet on koristeltu leikkauksin; kuinka monenlaisia ikkunoita näkyy kadulle: kaksiruutuisia, maurilaisikkunoita, lansettikaari-ikkunoita, teräväkaarisia ikkunoita joiden yläpuolella on puolikuu tai ruusukuvio; kuinka monentyyppiset kiveykset peittävät maan: mukulakivi, laattakivi, pikkukivi, sinivalkoinen liuskakivi. Kaupungit jokainen kohta tarjoaa katseelle yllätyksiä: linnoituksen muurista kasvaa kaprispensas, kolmen kuningattaren patsaat konsolin päällä, sipulikupoli jonka huipulla on kolme pienempää sipulia. ”Onnellinen on se, jolla on aina Phyllis silmiensä edessä, hän ei lakkaa näkemästä uusia asioita joita se sisältää”, huudahdat pahoitellen sitä että sinun lähdettävä kaupungista, kun vasta olet silmäillyt sitä.

Mutta voi käydä niin että pysähdyt Phyllikseen ja vietät loppuelämäsi siellä. Kaupunki haalistuu nopeasti silmissäsi, ruusukuviot, patsaat konsolien päällä, kupolit pyyhkiytyvät pois. Niin kuin kaikki asukkaat seuraat polveilevia reittejä kadulta toiselle, erotat aurinkoisia ja varjoisia paikkoja, oven siellä, täällä penkin jolle voit laskea korin, kuopan jossa jalka voi livetä ellet ole varovainen. Kaikki muu kaupungissa on näkymätöntä. Phyllis on tila jossa vedetään reittejä kahden tyhjässä riippuvan pisteen välille: lyhin tie jonkun kauppiaan luo velkojan ovea välttäen. Askeleesi seuraavat sitä mikä ei ole silmien ulko- vaan sisäpuolella, haudattuna ja poispyyhittynä: jos kahdesta porttiholvista toinen jatkuvasti näyttää sinusta iloisemmalta, se johtuu siitä että siitä meni kolmekymmentä vuotta sitten tyttö jolla oli leveät koruommellut hihat tai että siihen osuu tiettynä hetkenä valo samalla tavalla kuin siihen toiseen porttiholviin josta et enää muista missä se oli.

Miljoonat silmät katsovat ikkunoita, siltoja, kaprispensaita ja on kuin ne tutkisivat tyhjää sivua. Monet kaupungit ovat samanlaisia kuin Phyllis, ne livahtavat katseilta ellei niitä yllätä.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

8. Puistojen kaupunki, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                                          

Tässä kaupungissa on paljon viihtyisiä toreja ja pieniä vehreitä puistoja, joissa on runsaasti penkkejä piknik-hetkiä varten. Jos ostaa kaupasta pari patonkia, juustoa, omenoita ja pullon punaviiniä, saattaa helposti viettää taianomaisen hetken vehreiden hevoskastanjoiden alla, aivan vilkkaiden kortteleiden tuntumassa, jollekin suojaiselle puistonpenkille porttien ja ruusupensaiden suojaan vetäytyen.

Pikkukatujen lomassa risteilee kanavia ja niitä ylittäviä siltoja. Asuntoveneissä elellään yhtä hienostuneesti kuin monikerroksissa kapeissa ja kaltevissa taloissakin. Lattiat saattavat olla kallellaan ja ikkunoista kuuluu läpi katumyyjien huutelu ja myytävien tavaroiden lastauksen ääniä. Mutta silti kaikki haluavat asua juuri täällä, historian kyllästämien paksujen seinien sisällä, kurkkien ulos ruutuikkunoista ja esitellen olohuoneen kalustusta koko maailmalle ilman ikkunaverhoja.

Pieniä portaita pitkin pääsee laskeutumaan suoraan kadulta kellarikerrokseen, jossa asuu omassa rauhassaan joko vuokralainen, perheen teini tai isoäiti.

- Tiltu Nurminen

 

9. Vedenalainen kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €

Meriheinien, simpukoiden ja koralliriuttojen keskeltä pilkottaa marmorin palasia, vaalean ruskeita, hiekan värisiä. Veden läpi heijastuva auringonsäde paljastaa vanhan kaupungin rauniot ja suorakaiteen muotoiset kivet, jotka ovat uponneet meren pohjaan kaksi tuhatta vuotta sitten maanjäristyksen raunioittaessa menneen sivilisaation luomuksia.

Nyt koristeellisia kivipylväitä ja marmorisia kivijalan lohkareita ihailevat vain ohi lipuvat riuttahait ja aavemaisesti vedessä leijailevat paholaisrauskut. Pienet mustekalat ovat takertuneet marmorikaiteen ornamenttikuvioihin.

Rakennusten muodosta ei saa enää selvää, kukaan ei osaa enää kertoa minkä muotoisia rakennukset olivat aikanaan parhaassa loistossaan tai kuinka monta kerrosta niissä oli – tai saattoiko kattoterassilta ihailla tähtiä pimeinä lämpiminä öinä.

Vedenalainen kaupunki muistuttaa olemassaolollaan kaiken katoavuudesta. Hiljalleen se murenee näkymättömäksi ja muuttuu hiekaksi ja pikkukiviksi, jotka siirtyvät merivirtojen mukana muihin paikkoihin ja jatkavat eloaan toisessa muodossa toisena aikana.

- Tiltu Nurminen

 

10. Bersabea II, Kirsti Virkki, 36×36 cm, 150 €                                                                                                                              

37_Bersabea2 

 

11. Zenobia II, Kirsti Virkki, 36×36 cm, 150 €                                                                                                                                39_Zenobia2

 

12. Sumujen kaupunki , Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                      

Yön sininen usva leijuu kaupungin yllä, kun satunnaiset ihmiset katoavat sumuun. Vähitellen yötuuli kuljettaa katujen päälle tiivistyneet pilvet pois ja niiden välistä paljastuu tähti, toinenkin ja kuu valaisee korkeita taloja ja pieniä pihoja niiden välissä, kattoterasseja ja hämäriä kujia. Se paljastaa hiljaisen yön kauneuden.

Muutamasta ikkunasta näkyy vielä valo ja avoimesta parvekkeen ovesta karkaa ulkoilmaan säveliä, hiljaista soittoa ja hyräilyä. Mies, jonka parta alkaa jo harmaantua, entinen purjelaivan kapteeni, tuntee kaikki maailman laulut – ainakin ne, joissa kerrotaan merestä, aalloista, rakkaudesta ja kaipuusta toisen luo.

Hän hyräilee yksikseen, pehmeällä sointuvalla äänellään. Eikä kukaan, joka sen kuulee, voi olla pysähtymättä, liikuttumatta ja aistimatta juuri tämän yön tunnelmaa, sitä erikoista taikaa, jonka tuo komea, pitkä, yksinäinen mies saa aikaan. Hän on lähde, joka laskee liikkeelle surumieliset soinnut, jotka virtaavat hiljalleen katujen yllä yltäen hämäriin porttikonkeihin ja kapeimmillekin kujille lopulta tuudittaen jokaisen kuulijan uneen.

Silloin hän sammuttaa vihdoin lampun, huokaisee syvään ja nukahtaa itsekin levolliseen uneen, nähden unta albatrosseista, aaltojen lomasta ponnahtelevista delfiineistä ja suurista kohisevista aalloista, jotka pirstoutuvat uljaan laivaan keulaan.

- Tiltu Nurminen

 

13. Esmeraldina II, Kirsti Virkki, 56×56 cm, 280 €                                                                                                     

42_Esmeraldina2 

 

14. Luova kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                              

Voimakas, intuitiivinen ja vapaa energia asuu tässä kaupungissa. Sen asukkaat tekevät juuri sitä, missä he ovat lahjakkaita ja sitä, missä he parhaiten voivat antaa oman panoksensa yhteiseen hyvinvointiin. He eivät tuhlaa aikaa tekemällä asioita, mitä jonkun muun mielestä heidän kuuluisi tehdä, vaan löytävät kukin itse oman polkunsa, jota lähtevät seuraamaan sydämen ääntä kuunnellen.

Kaupunkilaiset verkostoituvat tehden mielestään merkityksellisiä asioita välillä yhdessä muiden kanssa, välillä taas omassa rauhassaan. Samalla he inspiroivat muita innostuksellaan ja vetävät puoleensa runsautta, joka ei tarkoita välttämättä rahaa, vaan ystäviä, lämmintä läsnäoloa tässä hetkessä ja onnellisia, hyviä hetkiä.

Kun kukaan ei kritisoi tai arvostele muita, jokainen uskaltaa kokeilla, tutkia ja tehdä joskus virheitäkin. Kaupunkilaiset oppivat uusia asioita tekemällä, uteliaasti ja innostuneesti uutta luoden ja vanhaa vaalien. He osaavat yhdistää historiallisia arvoja ja innovatiivisia keksintöjä rennosti ja vapautuneesti. Luovassa kaupungissa suunnitellaan uutta, mutta osataan nauttia yhtä hyvin juuri tästä hetkestä ja arvostaa menneisyyttä lämmöllä.

- Tiltu Nurminen

 

15. Valdrada II, Kirsti Virkki, 56×56 cm, 280 €                                                                                                          

44_Valdrada2

 

16. Tuliperäinen kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                                         

Kaupungin maaperä on punaista hiekkaa. Se on muisto tuliperäisestä maa-aineksesta ja laavasta, joka virtasi aikoinaan talojen välistä. Rakennukset kääntyivät hieman akseleidensa ympäri ja myötäilivät kuumaa virtausta. Ne eivät vastustaneet sitä ja siksi selviytyivät romahtamatta tai palamatta. Talojen väleihin syntyi satoja, ehkä tuhansia reittejä, joita pitkin voi kulkea samaan suuntaan.

Toisinaan asukkaat järjestävät kilpajuoksuja, joissa voittaja selviää vasta viime metreillä, eikä kilpailija tiedä matkalla onko joku häntä edellä vai jäljessä – paitsi jos hän sattuu vilkaisemaan sivulleen juuri oikealla hetkellä, jolloin rakennusten välistä voi nähdä vilauksen muista kilpailijoista.

Vaikka et tietäisi mitä katua kuljet juuri nyt, päätyisit silti samaan paikkaan – joko pohjoiseen tai etelään, ja sen voit päätellä auringon suunnasta. Kaikki kadut osoittavat samaan suuntaan, kuin magneetin ohjaamina.

- Tiltu Nurminen

 

17. Keväisenä sadepäivänä, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                                      

Hän katsoi ulos ikkunasta. Sadepisarat valuivat noroina pitkin vanhaa aaltoilevaa lasia, joka muovaili maisemaan uusia muotoja sen mukaan miten katsoja siirtyi itse lasin edessä.

Vastapäisen talon ikkunasta näkyi huoneisto, jossa asui nuori nainen, varmaankin opiskelija, päätellen hänen vuorokausirytmistään, iloisista juhlistaan, elämän iloista ja suruista, jotka heijastuivat hänen asuntonsa kautta ympärillä oleviin taloihin.

Sade piti itsepintaista ropinaansa lasia vasten, kun mies päätti äkkiä lähteä siitä huolimatta ulos. Hän tempaisi sateenvarjonsa eteisen naulakosta, pukeutui tummaan takkiinsa ja hypähteli alas hämärän mutta tunnelmallisen porraskäytävän halkeilleita kiviportaita. Värilliset koristeikkunat toivat lämpöä kaikuvaan tilaan. Syöksähtäessään ulko-ovesta kadulle, hän melkein törmäsi lastenvaunuja työntävään mieheen, pyyteli pikaisesti anteeksi ja suuntasi kulkunsa kohti parin korttelin takana olevaa puistoa.

Pienet lehtien alut puiden oksilla ennakoivat jo kevättä ja kesää. Ilma tuntui raikkaalta ja hänen olonsa koheni saman tien. Oikeastaan hänellä ei ollutkaan kiire mihinkään, ainoastaan tänne ihmisten keskelle, raikkaaseen kevätsateeseen. Hän pysähtyi kuuntelemaan soran ropinaa jalkojensa alla, lintujen sirkutusta, autojen vaimeita ääniä lähikaduilla – ja katselemaan litimärkiä, talutushihnoissaan kulkevia koiria, jotka tutkivat muiden nelijalkaisten jättämiä viestejä omassa hajujen ja tuoksujen kiehtovassa maailmassaan.

Ja sillä hetkellä hän tunsi olevansa juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, elävänä ja tuntevana – ei haaveillen tulevasta, vaan nauttien olemassa olostaan kuuluen juuri tähän hetkeen. Seuraavan kadun kulmauksesta hänen eteensä kantautui tuoreen kahvin tuoksu…

- Tiltu Nurminen

 

18. Esmeraldina I, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                       

14_Esmeraldina1

Kaupungit ja vaihdot 5

Esmeraldinassa, vedellisessä kaupungissa, kanavaverkosto ja tieverkosto ovat päällekkäin ja kulkevat ristiin rastiin. Kun haluat mennä paikasta toiseen, voit aina valita joko maa- tai vesireitin: ja koska lyhin tie kahden paikan välillä Esmeraldinassa ei ole suora vaan polveileva kuvio joka haarautuu kiemurteleviksi poikkeamiksi, jokaiselle kulkijalle ei avaudu ainoastaan kaksi tietä vaan useita ja ne lisääntyvät vielä kun vuorottelee vene- ja maamatkoja.

Ja täten Esmeraldinan asukkaiden ei tarvitse kyllästä joutumalla kulkemaan joka päivä samoja katuja. Eikä siinä kaikki: tieverkosto ei ole yhdessä ainoassa tasossa vaan kulkee ylösalas portaita, porrastasanteita, kaarisiltoja, riippuvia teitä. Kun yhdistelee eri reittien päällekkäisiä tai yhdessä tasossa olevia osia, jokainen asukas saa joka päivä huvin kulkea uutta reittiä mennessään samoihin paikkoihin. Kaikkein säntillisin ja rauhallisin elämä Esmeraldinassa kuluu ilman toistoa.

Suurimmat rajoitukset kokevat, niin täällä kuin muuallakin, ne jotka viettävät salaista ja seikkailevaa elämää. Esmeraldinan kissat, varkaat, salaiset rakastavaiset siirtyvät paikasta toiseen korkealla olevia katkonaisia teitä, hyppäävät katolta toiselle, kiipeävät kattoterassilta parvekkeelle, kapuavat akrobaatin ottein pitkin vesikouruja. Alempana viemäreiden pimeässä juoksevat rotat peräkkäin yhdessä salaliittolaisten ja salakuljettajien kanssa, kurkistelevat katuluukuista ja viemäriaukoista, pakenevat aukioiden yli ja ojien pohjalla ja vievät piilopaikasta toiseen juustonkannikoita, salakuljetustavaroita, ruutitynnyreitä, kulkevat läpi kaupungin massan jota halkoo maanalaisten käytävien verkosto.

Esmeraldinan kartassa pitäisi olla erivärisillä musteilla merkittynä kaikki nämä reitit, kiinteät ja nestemäiset, julkiset ja salaiset. Vaikeampaa on merkitä kartalle teitä joilla pääskyset leikkaavat ilmaa kattojen yläpuolella, laskeutuvat liikkumattomin siivin näkymättömänä pitkänä paraabelina, syöksähtävät nielaisemaan hyttysen, kohoavat tornin huippua hipovana spiraalina, hallitsevat ilmapolkunsa jokaisessa kohdassa kaupungin jokaista kohtaa.

-  Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

19. Aavikon ja meren kohtaaminen,Tiltu Nurminen,71x71cm,390 €                                                                       

Äärimmäisen kuumuuden ja vilvoittavan meren rajapinnassa tuulee aina. Lämmin ja kylmä ilma sekoittuvat keskenään ja nousevat ylöspäin – ja linnut ja hyönteiset ottavat vauhtia pystysuuntaisista ilmavirtauksista. Kaupungin ylle muodostuu pilviä ja aina silloin tällöin ne laskevat virkistäviä vesipisaroita putoamaan puutarhoihin ja puistoihin.

Aavikon kuuma tuuli tuo tullessaan hiekkaa, jonka hienoimmat hiukkaset leviävät joka puolelle, rahisten hampaiden välissä salaattia syödessä tai rapisten hiuksista illalla hiusharjan käydessä läpi suortuvia.

Kuuman kaupungin viileissä viiniköynnösten varjostamissa puutarhoissa juodaan minttuteetä turkoosin väristen tyynyjen päällä istuen. Papukaijat kirkuvat sitruunapuiden oksilla ja pitkäkarvaiset persialaiskissat loikoilevat laiskoina pensaiden ja viilentävien kivimuurien katveessa.

Suihkulähteissä virtaa vesi, joka saa alkunsa jääkylmistä vuoristopuroista. Palmujen oksat heilahtelevat kevyesti tuulessa kuin jättikokoiset viuhkat ja peittävät näkyvistä flamingot, jotka lentävät suurina parvina vilvoittamaan pitkiä jalkojaan syvänsinisessä merenlahdessa. Silloin kaupungin asukkaatkin uskaltautuvat uimaan – ilman pelkoa haista, krokotiileistä ja jättiläismeritursaista.

- Tiltu Nurminen

  

20. Valdrada, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                                                  

13_Valdrada

Kaupungit ja silmät 1

Esi-isät rakensivat erään järven rannalle Valdradan taloineen jotka ovat pelkkiä toinen toistensa päälle rakennettuja kuisteja ja korkeita teitä, joiden kaiteet ulottuvat veteen asti. Näin matkaaja saapuessaan näkee kaksi kaupunkia: toinen kohoaa suoraan järven yläpuolelle, toinen heijastuu siitä nurinpäin. Toisessa Valdradassa ei ole eikä tapahdu mitään mitä toinen Valdrada ei toistaisi, sillä kaupunki on rakennettu niin että jokainen sen kohta heijastuu sen peilistä, ja vedessä oleva Valdrada ei kuvasta ainoastaan kaikkia fasadien uurroksia ja ulkonemia jotka kohoavat järven yläpuolelle vaan myös huoneiden sisustat kattoineen, lattioineen ja käytävineen, peilikaappeineen.

Valdradan asukkaat tietävät että kaikki heidän tekonsa ovat yhtä aikaa tuo teko ja sen peilikuva joka on erikoisen arvokas kuva, ja tämä tieto estää heitä hetkeksikään vaipumasta sattuman tai hajamielisyyden armoille. Silloinkaan kun rakastavaiset kieriskelevät ruumiit alastomina iho ihoa vasten ja etsivät asentoa jossa saisivat suurimman nautinnon toisistaan, silloinkaan kun murhaajat työntävät veitsen kaulan tummiin suoniin ja mitä enemmän sakeaa verta pulppuaa, sitä syvemmälle he työntävät terän joka uppoaa jänteiden väliin, ei niinkään heidän pariutumisensa tai murhatyönsä ole tärkeää vaan heidän kuviensa pariutuminen tai murhaaminen veden kirkkaassa ja kylmässä peilissä.

Toisinaan peili lisää asian arvoa, toisinaan kieltää sen. Kaikki mitä peilin yläpuolella näyttää kelvolliselta, ei suinkaan kestä peilaamista. Kaksoiskaupungit eivät ole samanlaisia sillä mikään, mikä on tai tapahtuu Valdradassa, ei ole symmetristä: jokaista kasvoa ja tekoa vastaa peilissä käänteiskuva. Molemmat Valdradat elävät toisilleen, katsovat toisiaan jatkuvasti silmiin mutta ne eivät rakasta toisiaan.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

21. Zenobia, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                             

16_Zenobia

Hauraat kaupungit 2

Nyt aion kertoa Zenobian kaupungista jossa ihmeellistä on tämä: vaikka se sijaitseekin kuivalla maaperällä, se seisoo hyvin korkeilla pilareilla, talot ovat bambua ja sinkkiä, niissä on puujaloilla seisovia monia terasseja ja parvekkeita, ne menevät ristiin rastiin ja niitä yhdistävät puu- ja köysitikkaat, talojen yllä on kartiokattoisia näköalaterasseja, vesitynnyreitä, tuuliviirejä ja taloista sojottaa väkipyöriä, ongensiimoja ja nostureita.

Mikä tarve, määräys tai halu on saanut Zenobian perustajat antamaan tällaisen muodon kaupungilleen, sitä ei enää muisteta, ja siksi ei voi sanoa onko se Zenobia, jonka nyt näemme, tyydyttänyt tuon tarpeen, määräyksen tai halun, kaupunki on nimittäin ehkä kasvanut useista ensimmäisen nykyään selvittämättömän suunnitelman päälle kasvaneista kaupungeista. Mutta varmaa on, että jos Zenobian asukasta pyydetään kuvailemaan millaista elämää hän pitäisi onnellisena, hän ajattelee aina Zenobian kaltaista kaupunkia pilareineen, köysitikkaineen, se on ehkä aivan erilainen Zenobia tuulessa hulmuavine lippuineen ja nauhoineen mutta aina se on johdettu yhdistelemällä ensimmäisen mallin elementtejä.

Tästä syystä on turha määritellä olisiko Zenobia luokiteltava kuuluvaksi onnellisten vai onnettomien kaupunkien joukkoon. Ei ole mieltä jakaa kaupunkeja näihin kahteen luokkaan vaan kahteen muuhun: niihin jotka jakavat vuosien ja muutosten lävitse muodon antamista haluille ja niihin joissa halut onnistuvat hävittämään kaupungin tai kaupungit ovat hävittäneet halut.

-  Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

22. Ensimmäinen kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                        

 

 

23. Toinen kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                             

 

24. Kolmas kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 150 €     

                                                                                                        

 

25. Neljäs kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                             

 

 

26. Viides kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                       

 

 

27. Kuudes kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                                                            

 

 

28. Seitsemäs kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                                                             

 

29. Kahdeksas kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                               

 

 

30. Yhdeksäs kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                         

 

 

31. Kymmenes kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                                        

 

LISÄKSI VIELÄ:

Mynämäen näyttelyyn eivät mahtuneet mukaan kaikki taulut, jotka olivat esillä Laitilan näyttelytilassa kesä-heinäkuussa. Tässä vielä nuo työt, jotka olivat mukana näyttelykokonaisuudessa alunperin:

 

32. Baukis, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €, (MYYTY)       

12_Baukis_V

Kaupungit ja silmät 3

Marssittuaan seitsemään päivää metsiköiden lävitse Baukisiin matkaaja ei pysty näkemään kaupunkia mutta hän on jo perillä. Ohuet puujalat, jotka kohoavat maasta kaukana toisistaan ja katoavat pilviin, kannattavat kaupunkia. Sinne noustaan portaita. Maan pinnalla asukkaat näyttäytyvät vain harvoin: heillä on kaikki tarvittava ylhäällä ja mieluummin he ovat laskeutumatta. Mikään osa kaupungista ei kosketa maata paitsi pitkät flamingon koivet joilla se seisoo, ja aurinkoisina päivinä rei´itetty kulmikas varjo joka lankeaa lehvistöön.

Baukisin asukkaista onkolme olettamusta: he vihaavat maata; he kunnioittavat sitä siinä määrin että välttävät kaikkea kosketusta; he rakastavat sitä sellaisena kuin se oli ennen heitä ja alassuunnatuilla kiikareilla ja kaukoputkilla he tutkivat sitä väsymättä, lehti lehdeltä, kivi kiveltä, muurahainen muurahaiselta tarkkaillen ihastuneina omaa poissaoloaan.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

33. Eudoksia, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €

6_Eudoksia

Kaupungit ja taivas 1

Eudoksiassa, jonka mutkikkaat pikkukadut, portaat, kujat, hökkelit leviävät ylöspäin ja alaspäin, on matto josta voit nähdä kaupungin todellisen muodon. Ensi näkemältä mikään ei tunnu vähemmän muistuttavan Eudoksiaa kuin maton esittämä kuva joka on jaettu symmetrisiin kuvioihin ja joiden aiheet toistuvat suorissa ja pyöreissä ääriviivoissa, se on kudottu loistavin värein ja sen kuteiden vaihtelua voi seurata koko loimen mitalta. Mutta jos pysähdyt katsomaan tarkkaavaisesti, tulet vakuuttuneeksi että maton jokainen kohta vastaa kaupungin jotakin kohtaa ja että kaikki kaupungin sisältämät asiat sisältämät asiat sisältyvät myös kuvaan niiden todellisten suhteiden mukaisessa järjestyksessä, ja ne jäävät hälinän, vilinän, tungoksen hämmentämältä katseeltasi huomaamatta. Koko Eudoksian sekamelska, aasien hirnunta, nokitahrat, kalanhaju, on se osaperspektiivi jonka silmäsi tavoittaa, mutta matto todistaa että on olemassa piste, jossa kaupunki näyttää todelliset mittasuhteensa, geometrinen kaava joka sisältyy sen pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Eudoksiassa eksyy helposti mutta kun keskityt tuijottamaan mattoa, tunnistat karmiinin tai indigon tai aniliininvärisissä langoissa kadun, joka pitkän kierroksen jälkeen johtaa sinut purppuranväriseen aitaukseen joka on todellinen päämääräsi. Jokainen Eudoksian asukas vertaa maton liikkumattomaan järjestykseen omaa käsitystään kaupungista, omaa ahdistustaan, ja jokainen voi löytää arabeskeihin kätketyn vastauksen, elämäntarinansa, kohtalonsa käänteet.

Oraakkelilta tiedusteltiin kahden niin erilaisen asian kuin maton ja kaupungin mystillisestä suhteesta. Toisella niistä – oli vastaus – on se muoto jonka jumalat antoivat tähtitaivaalle ja radoille joita maailmat kiertävät, toinen on sen summittainen heijastus niin kuin kaikki inhimillinen työ.

Auguurit olivat jo aikoja olleet varmoja että maton harmoninen kuvio on jumalallista tekoa, tässä merkityksessä tulkittiin oraakkeli antamatta sijaa vastaväitteille. Mutta samaan tapaan voit tehdä päinvastaisen johtopäätöksen: että maailman todellinen kartta on Eudoksia sellaisenaan, tahra joka leviää muodottomana, mutkittelevine katuineen, taloineen jotka sortuvat toistensa päälle pölypilvessä, tulipaloissa, huudoissa pimeästä.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

34. Bersabea, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €, (MYYTY)

9_Bersabea

Kaupungit ja taivas 2

Bersabeassa kulkee perintönä tällainen uskomus: taivaasta riippuu toinen Bersabea jossa leijuvat kaupungin hyveet ja jaloimmat tunteet ja että jos maallinen Bersabea ottaa taivaallisen kaupungin mallikseen, se tulee yhdeksi tämän kanssa. Perinne levittää kuvaa pelkkää kultaa olevasta kaupungista hopealukkoineen ja timanttiovineen, kuvaa jakokivikaupungista täynnä upotuksia ja kaiverruksia, tämän saa aikaan hyvin ahkera käytettäessä kaikkein arvokkaimpia metalleja. Tälle käsitykselle uskollisena Bersabean asukkaat pitävät kunniassa kaikkea mikä tuo mieleen taivaallisen kaupungin: he keräävät jalometalleja ja harvinaisia kiviä, kieltäytyvät lyhytjännitteisestä huolettomuudesta ja kehittelevät hienoja järjestäytyneitä muotoja.

Asukkaat uskovat myös että maan alla on toinen Bersabea ja sinne säilötään kaikki halpamainen ja halveksittava mitä heille sattuu, ja heidän jatkuvana huolenaan on hävittää maanpäällisestä Bersabeasta jokainen side tai samankaltaisuus maanalaisen kaksosensa kanssa. Kuvitellaan että alemmassa Bersabeassa on kattojen paikalla nurinkäännettyjä roskalaatikoita joista valuu juustonkannikoita, rasvaisia papereita, kalanperkeitä, tiskivettä, spagetintähteitä, käytettyjä siteitä. Tai ehkä se on suorastaan pienkaltaista tummaa, venyvää ja kiinteää ainesta joka jatkaa matkaansa kuljettuaan ihmisen suoliston läpi pimeästä reiästä toiseen siihen asti kunnes läiskähtää viimeiselle maanalaiselle pohjalle ja alhaalla olevista laiskoista, pyöreistä kuplista kohoaa kerros kerrokselta ulosteisen kaupungin rakennukset kierteisine torneineen.

Bersabeaa koskevissa uskomuksissa on osa totta, osa erehdystä. Totta on että kaupunkiin liittyy kaksi sen projektiota, taivaallinen ja helvetillinen mutta niiden koostumuksen suhteen asukkaat ovat erehtyneet. Helvetti, joka kätkeytyy Bersabean syvimpään pohjamaahan, on etevimpien arkkitehtien piirtämä, markkinoiden kalleimmista rakennusaineista tehty, kaikki sen laitteistot, koneet, pyörästöt toimivat ne on peitetty koristuksin ja ripsuin, putkista ja akseleista riippuu tupsuja.

Täydellisyyteen pyrkiessään Bersabea luulee hyveeksi sellaista mikä nyt on vain epämääräistä, kiihkeää sen oman tyhjän maljan täyttämistä, se ei tiedä että sen ainoat vapautuneet antaumuksen hetket ovat silloin kun se irrottautuu itsestään, antaa mennä levittäytyy. Mutta Bersabean zeniitissä kiertää taivaankappale joka heijastaa kaikki kaupungin rikkaudet suljettuina poisheitettyjen esineiden aarreaittaan: planeetta joka tulvii perunankuoria, rikkinäisiä sateenvarjoja, käytettyjä sukkia, kimmeltäviä lasinsirpaleita, kadonneita nappeja, karamellipapereita, raitiovaunulippuja, kynnen- ja liikavarpaankappaleita, munankuoria. Taivaallinen kaupunki on tämä ja sen taivaalla kiitää pitkäpyrstöisiä komeettoja jotka on lähetetty kiertämään Bersabean asukkaiden vapaasta ja onnellisesta tahdosta, kaupungissa joka vain kakatessaan ei ole saita, laskelmoiva, voitonhimoinen.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

35. Zobeide, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €

15_Zobeide

Kaupungit ja halu 5

Sieltä kuusi päivää ja seitsemän yötä matkattuaan mies saapuu Zobeideen, valkeaan kuutamoiseen kaupunkiin jonka kadut kiertävät itsensä ympäri kuin kerässä. Tällaista kerrotaan sen perustamisesta: useat eri maista tulleet miehet näkivät samanlaisen unen, he näkivät takaapäin pitkätukkaisen tuntemattoman naisen juoksevan yöllä alasti tuntemattomassa kaupungissa. He kiersivät ja kiersivät ja jokainen kadotti hänet näköpiiristään. Unen jälkeen he lähtivät etsimään tuota kaupunkia; sitä he eivät löytäneet mutta löysivät toisensa; he päättivät rakentaa sellaisen kaupungin kuin unessa. Kadut järjestettiin jokaisen takaa-ajoreitin mukaisesti, paikkaan missä kukin oli kadottanut karkulaisen jäljet, rakennettiin aukiot ja muurit sillä tavoin ettei nainen voisi enää paeta.

Tästä tuli Zobeiden kaupunki ja sinne he asettuivat odottaen että tuo kohtaus toistuisi. Kukaan heistä ei enää koskaan nähnyt naista, ei unessa eikä valveilla. Joka aamu he menivät töihin kaupungin katuja pitkin eikä niillä ollut enää mitään tekemistä unessa nähdyn takaa-ajon kanssa. Ja sitä paitsi se oli jo aikoja sitten unohtunut.

Toisia miehiä saapui muista maista ja hekin olivat nähneet samanlaisen unen ja Zobeiden kaupungissa he tunnistivat joitakin unen kaduista ja muuttivat pylväskäytävien ja portaikkojen paikkoja että ne olisivat enemmän muistuttaneet takaa-ajetun naisen reittiä ja ettei siihen paikkaan, jossa hän oli kadonnut, enää jäisi pakotietä.

Ensiksi saapuneet eivät ymmärtäneet mikä veti noita ihmisiä Zobeideen, tuohon rumaan kaupunkiin, tuohon loukkuun.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

36. Välimaailma, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €       

Kanat kotkottavat tyytyväisinä pienillä sisäpihoilla. Täällä saa todellakin laittaa sormet ja varpaat multaan – korttelin sisäpihalla kasvatetaan yrttejä. Jokaisella asukkaalla on oma kasvatuskehikkonsa, jonka sisällä versoaa persiljaa, ruohosipulia, basilikaa ja lehtisalaattia. Joku innokas on istuttanut myös perunoita omaan kulmaukseensa.

Eri kaupunginosat ovat erikoistuneet omiin sisäisen yhteisöllisyyden muotoihinsa. Luoteisessa osassa leviää innostus rakentaa asumuksia puihin. Pieniä olohuoneita on kasvanut vanhoihin tammiin ja jalaviin kuin sieniä sateella. Sateella siellä onkin viihtyisää – voi kuunnella sateenropinaa puun lehvästöjen suojassa ja käpertyä lukemaan kirjaa lämmin villashaali ympärillään.
Puissa eivät viihdy ainoastaan lapset vaan myös aikuiset, jopa muutamat vetreät eläkeläisetkin viettävät siellä aikaa tarkkaillen ympäristöään yläilmoista: ohi kulkevia ihmisiä, lintuja, oravia, pieniä ötököitä rungon pinnalla.

Inhimillisyys ja ihmisläheisyys on lisääntynyt näissä kaupunginosissa, joissa ikkunoiden suuntaus päätetään feng shuin periaatteiden mukaan ja rakennusten pohjapiirustuksia valmistellaan tähtimerkkien tulkintojen mukaisesti. Luonnollisia elementtejä kuten eläimiä, kasveja ja aurinkoa yhdistetään kestävään rakentamiseen.
Luonnon monimuotoisuus ja hyödyt kiedotaan toisiinsa. Pihakompostit ja kasvihuoneet menestyvät pihapuiden lomassa, kattoterasseilla ja parvekkeilla. Muodostuu omavaraisia järjestelmiä, jotka ovat energiatehokkaita.

Tässä kaupungissa voi rauhassa toteuttaa itseään ja omia ideoitaan luovasti. Kaikkea voi kokeilla ilman tarkkoja säädöksiä tai määräyksiä. Luonnollinen elinympäristö tukee asukkaiden hyvinvointia. Välimaailman elämänmuodossa yhdistyy nykypäivä ja eilispäivä – teknologia ja maanläheisyys, kaupunkimaisuus ja maaseutu.”

- Tiltu Nurminen

 

37. Aurinkokaupunki, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €       

Kuljen kuumassa auringon paisteessa. Joka kulman takaa ilmestyy eteeni uljaita rakennuksia. Näinkö täällä todella eletään – suurten mittakaavojen ja ylenpalttisen koristeellisuuden keskellä! Ja tämä kaikki on rakennettu jo kauan aikaa sitten, vuosituhansien vaihtuessa – tiilestä muurattuja kaariholveja m…onessa kerroksessa, valtavia oviaukkoja, joiden läpi kulkiessaan ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi.

Astun sisään hämyiseen rakennukseen, jonka seinät ja lattia ovat marmoria, vihreää, punaista ja ruskeaa. Avoimen tilan reunoilla on penkkejä, joille voi istahtaa hetkeksi kuuntelemaan kaikuja. Ihmisten puheensorina täyttää tilan. Äänet heijastuvat pyöreistä pinnoista – täällä on puhuttu jo kauan, ikuisuuksien ajan.

Yhtäkkiä ihmisiä ryöpsähtää sisään ovesta, rientäen sateensuojaan. Valtava rankkasade rummuttaa katukiviä ulkopuolella. Kattokupolin pyöreästä aukosta sataa sisälle, ja pisarat hajaantuvat pudotessaan. Suurin osa niistä haihtuu ennen kuin koskettaa lattiaa ja loput valuvat hienovaraisen kaltevaa lattiapintaa pitkin kohti tilan reunoja – katoavat kuin utuiset muistikuvat kaukaisista paikoista…

- Tiltu Nurminen

 

38. Kohtaamisia katujen alla II, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €          

 

39. Uusi ja vanha kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €

Pikkukaupungin katuja reunustavat pitkät ja kapeat puutalot, joiden ikkunoita ja ovia koristavat taidokkaat puiset listat. Pihojen sisäänkäyntejä suojaavat koristeelliset pitsikuvioiset puuportit, jotka on maalattu pastellivärein. Meren läheisyyden huomaa lokeista, jotka lentävät kirkuen talojen yllä. Suolainen merituuli tuoksuu kaduilla ja toreilla.

Kirkkoja on kaksi, vanha ja vielä vanhempi – molemmat kauniita omalla tavallaan. Talot ovat niin kapeita, että niiden kaikissa huoneissa on ikkunat molemmilla puolilla. Missään muualla ei ole niin valoisia huoneita. Ja missään muualla ei ole niin montaa toimivaa puuhellaa ja huoneita lämmittävää kaakeliuunia.

- Tiltu Nurminen

 

40. Aamuruskon kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €       (MYYTY)

Auringon ensimmäiset säteet siivilöityvät kaupungin ylle vehreiden vuorten välistä samaan aikaan kun linnut aloittavat konserttinsa ja kukot heräilevät antamaan virkeät aamukiekaisunsa.

Sillä aikaa kun kaupunkilaiset vielä nukkuvat ruususen untaan lentelevät koristeelliset perhoset jo sisäpihojen puutarhoissa luumu- ja persikkapuiden tuoksuvien kukkien lomassa. Vain aamuvirkku näkee kuinka aurinko heijastuu niiden siivistä lisäten niiden väriloistoa tuhatkertaisesti.

Iltaisin tämä kaupunki nukahtaa satakielen lauluun, se pitää konserttiaan myöhään yöhön asti aina täysikuun aikaan, joskus jopa aamuun asti, kunnes uusi aamurusko valaisee jälleen taivaanrannan. Kaikista maailman kaupungeista tämä kaupunki herää aina ensimmäisenä uuteen aamuun.

- Tiltu Nurminen

 

41. Yhdestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

42. Kahdestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

43. Kolmastoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

44. Neljästoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

45. Viidestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

46. Kuudestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

47. Seitsemästoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36x36cm,150 €

 

48. Kahdeksastoista kaupunginosa,Tiltu Nurminen,36x36cm,150 €

 

49. Yhdeksästoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm,150 €

 

50. Kahdeskymmenes kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €


Akvarellikurssi Pariisissa


Onnekkaiden sattumien ja Pariisissa asuvan ystäväni Anun avustuksella saimme kutsun pitää mindfulness-akvarellikurssia kansainvälisen koulun yhteisön jäsenille Pariisin kauniilla esikaupunkialueella, englantilaisen Barbaran viehättävässä talossa.

Rentoutumisen, keskittymisen ja hyväksyvän läsnäolon yhdistäminen vesivärimaalaamiseen oli heidän mielestään kiinnostava konsepti. Vastaavia kursseja olemme pitäneet jo Suomessakin muutamia yhdessä Mindfulness-ohjaaja Mia Haapalan kanssa viime vuonna.

Akvarellien maalaus on hetkeen keskittymistä. Aluksi ei tarvitse päättää niinkään valmiiksi mitä tavoittelee. Sen sijaan voi mieluusti päästää irti tarkoista tavoitteista ja antautua intuition vietäväksi. Se mitä haetaan kurssilla, on lapsenomainen uteliaisuus – mieli, joka on avoin, kiireetön ja vapaa.

Työ kehittyy tehdessä. Vielä aloittaessa ei voi tietää mitä oivalluksia tulee matkalla. Tekeminen alkaa väljästä hahmosta, jostain pisteestä ja laajenee vapaasti eri suuntiin.

Tyyli, tekniikka ja työtapa kehittyy ja muuttuu työstä toiseen. Kokeillen löytää itselleen sopivimmat elementit. Maalatessa on mahdollisuus ilmentää sitä, mikä on ihmisen alitajunnassa – kaikkea sitä aineistoa, mitä oman elämänhistorian aikana mieleen on tallentunut. Se vaikuttaa siihen, miten jotain aihetta tulkitsee paperille.

Pariisin kurssin yhteydessä ehdimme pitää myös muutaman päivän ihan turistilomaa ja kierrellä kaupungilla lasten kanssa. Kohteina oli mm. Musee d’Orsay, Sacre Coeurin katedraali ja katakombit – sekä tietysti oli mukavaa muuten vaan seurailla katuelämää  ja istahtaa kahvilaan rentoutumaan cafe cremen äärelle.

Tervetuloa myös mukaan akvarellikurssille Mynämäen Karjalaan 10.7.2016!

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen


Akvarellikurssi Mynämäessä: Maalaa itsellesi Mandala


Tervetuloa mukaan akvarellikurssille, joka sopii sekä aloittelijoille että edistyneemmille!

Hyväksyvän läsnäolon tunnelmissa maalataan itselle oma voimakuvio – mandala. Mandala on alunperin itämainen kuvio, johon tiivistyy maailmankaikkeus kaikessa kauneudessaan ja viisaudessaan. Aikojen mittaan sitä on käytetty monessa kulttuurissa koristeena tai hiljentymisen ja rauhoittumisen apuna.

OHJELMA SUNNUNTAINA 10.7.2016:

klo 12-14 Akvarellimaalauksen opetusta ja maalausta

klo 14.00-14.30 Talo tarjoaa välipalaa

klo 14.30-15.30 Maalausten viimeistely ja loppukeskustelu

Taito ja tekniikka ovat yksi osa maalaamista, mutta yhtä tärkeää on oma tulkinta aiheesta. Parhaimmillaan se on liian tarkoista tavoitteista ja vaatimuksista irti päästämistä. Sen myötä saatu vapaus ohjaa sivellintä johonkin sellaiseen, mitä ei välttämättä osannut suunnitella tai tietää vielä etukäteen.

Akvarelli taiteenlajina sopii hyvin yhteen sellaisen ajatusmaailman kanssa, jossa annetaan tilaa sattumalle – katsotaan mihin työ kehittyy matkan varrella. Lopputulos voi yllättää positiivisesti, kun luopuu liiasta yrittämisestä. Joskus alku voi olla haparoivaa, mutta tutkimalla ja kokeilemalla saa oivalluksia ja ideoita, joita löytyy vain tekemisen kautta.

Kurssi pidetään kauniilla Karppisten tilalla Mynämäen Karjalassa. Vanhan maatilan ihastuttavat maisemat tarjoavat rauhoittavan maalausympäristön ja lempeän inspiroivia tunnelmia sekä sisällä että ulkona. Osoite on Karppistentie 8, 23100 Mynämäki. Kurssipaikan ja kahvituksen tarjoavat Anita ja Matti Karppinen.

Kurssin ohjaajana toimii Tiltu Nurminen, joka on arkkitehti, taiteilija ja kirjoittaja. Hän on pitänyt akvarelli- , valokuva- ja paperitaidenäyttelyitä eri kirjastoissa ja gallerioissa, sekä järjestänyt akvarelli- ja origamikursseja aikuisille. Lapsia hän on opettanut kahden ala-asteen koulun taidekerhojen vetäjänä Nousiaisissa.

Tarvitset mukaan akvarellipaperia, vesivärinappeja ja siveltimiä. Kurssilta saa myös ostaa tarvikkeita.

Kurssin hinta on 48 € sisältäen välipalan. Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen tiltu(at)artisokka.fi tai puhelimella 050-5167925  Tiltu /   045-6519061 Anita.


Terveet ja hengittävät talot tavoitteena!


Kirjoitin keväällä Suomen Arkkitehtiliiton blogiin tekstin terveistä ja hengittävistä rakenteista: On ilo asua terveessä talossa! Hyvä esimerkkikohde on oma taloni, jossa on seinät hirrestä ja eristeenä huokoinen kuitulevy, turvetta ja sammalta välipohjassa ja sahanpurua yläpohjassa. Muovia hirsiseinä ei kaipaa.

Oma asuintaloni on rakennettu 1930-luvulla ja on edelleen ryhdikäs ja raikas sisäilmaltaan.

On hienoa huomata, että aihe nousee nyt esille useilla suunnilla samanaikaisesti. Jopa Arkkitehtiliitto otti kantaa aiheeseen antaessaan lausuntoa lähes nollaenergiataloja vaativasta uudesta lakiluonnoksesta: SAFA vaatii siirtymistä energiatehokkuudesta koko elinkaaren tarkasteluun.

Ilta-Sanomat kirjoitti artikkelin aiheesta: Muhiiko nykytaloissa katastrofi?, jossa käsiteltiin nykyisten rakentamismääräysten ohjeistaman rakennustavan riskejä. Liiallinen energiansäästö johtaa turhan paksuihin ja tiiviisiin rakenteisiin. Suomen ilmasto taas vaatii, että kosteus ei saa tiivistyä keskelle seinää talvellakaan. Siksi vähän ohuempi seinärakenne pysyy paremmin lämpimänä ulkopintaan asti.

Turun Portsan asuinalueen viihtyisää asuinympäristöä. Taloissa on korkeat sokkelit ja hirsiseinät.

Myös Asuntohallituksen ja Ympäristöministeriön eläkkeellä olevat johtajat ja asiantuntijat näkevät nykyisen kehityksen riskit ja ovat kirjoittaneet aiheesta Helsingin Sanomien mielipidepalstalle otsikolla: Homeongelma ratkaistaan vanhoilla rakennustavoilla.

Kulttuuriyhdistys Walo on kunnostanut Suomen vanhimman seuraintalon Laitilan keskustassa.

Arkkitehtikoulutuksen aikana sain minäkin rakennusfysiikan oppini professori Unto Siikaselta, joka on kirjoittanut kirjan Rakennusaineoppi. Silloin 90-luvulla vannottiin vielä tiiviiden muovien nimeen. Nyt hänkin on vaihtanut mielipiteensä ja kehottaa siirtymään pikaisesti hengittäviin rakenteisiin Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa: Arkkitehti: Terveimmät talot rakennettiin ennen sotia, nykytaloista tehdään termospulloja.

Rakennusperinteen ystävien yhdistyksen korttelissa Turun Puolalanmäellä kukkivat pelargoniat Iso-Puolalan talon ikkunalaudalla.

Asuntorakentamisessa on kyse paitsi yksittäisten perheiden elämän suurimmasta taloudellisesta panostuksesta että ihmisten terveydestä. Moni, joka on kerran pahasti altistunut homeelle, ei pääse ongelmasta enää eroon. Vanhojen rakenteiden soveltaminen uusiin omakotitaloihin voisi tuoda varmuutta terveempään asumiseen.

Muutoksia lakipykäliin, jotka mahdollistavat terveemmät rakenteet uusissa ja vanhoissa rakennuksissa, saadaan vain kansalaisten tahdosta. Ehkäpä päättäjät heräävät tähän ongelmaan piankin yleisen keskustelun myötä!

Kuvassa hirsitalo, jonka vanhempani ovat siirtäneet Taivassaloon kesähuvilaksi Koski TL:stä.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

 


arkkitehtuuri- ja taideblogi

Visit Us On Facebook