Avainsana-arkisto: Alvar Aalto Museum

Alvar Aallon jalanjäljillä

Syyskuisena sunnuntai-iltapäivänä päädyin turkulaisten arkkitehtien kanssa kiertelemään Aallon kohteita Jyväskylän alueella.

Kierros alkoi Alvar Aalto -museosta Jyväskylän keskustasta. En tiedä miksi olin arvellut vanhan sankariarkkitehdin museota pölyttyneeksi ja kuivaksi mutta pakolliseksi excursiokohteeksi. Olin väärässä, museo olikin mitä mielenkiintoisin katsaus erilaisiin rakennuksiin, huonekaluihin ja lasiesineisiin. Esillepano oli havainnollinen ja monipuolinen. Yllätyin taas kerran positiivisesti ja voin suositella museokäyntiä lämpimästi muillekin.

Seuraavana vuorossa oli Muuratsalon koetalo. On ihme, että sielläkään ei ole tullut koskaan käytyä edes opiskeluaikoina, vaikka opiskelut suoritin jo 90-luvulla. Auringonpaisteessa kiemurtelimme oppaan johdolla pitkin jyrkän mäenrinteen kiemurtelevaa polkua, mustikkamättäiden keskellä.

Katsastimme uudemman venevajan ja vanhemman savusaunan. Kaunis oli tontti ja maisema, voi vain kuvitella kuinka viihtyisää oli viettää vapaa-aikaa tuolla paikalla jo Alvarin aikana. Nyt koetaloa käyttää Aallon perikunta, joka väistelee lähes päivittäisiä turistiryhmiä sesonkiaikana. Varsinkin japanilaiset ryhmät ovat innostuneita käymään Muuratsalossa.

Varsinainen koetalo oli kotoisan viihtyisä, ei kuitenkaan tavanomainen loma-asunto. Puurakenteinen työskentelyparvi, suojaisa sisäpiha grillauspaikkoineen ja makuuhuonesiipi herättivät mielenkiintomme. Suojatossuissamme hiippailimme hiljaa rakennuksen sisätiloissa varoen koskemasta mihinkään.

Poistuttuamme rakennuksesta Aallon vierassiivessä piilossa olleet lapsenlapsenlapset kurkistelivat ikkunoista ja pomppivat alkuperäisillä design-huonekaluilla lasten tapaan. Meitä nauratti siinä vaiheessa.

Ylimääräisenä bonuskohteena pysähdyimme Muuratsalon taloa lähellä olevalle Säynätsalon kunnantalolle. Sielläkin levittäydyimme tyhjän talon pihoille ja portaille kuin pikkulintuparvi. Parveilimme aikamme, otimme kuvia innokkaasti kuin japanilaiset turistit konsanaan ja lopulta riittävästi portaikkoja ja rakennuksen sommittelua talteen ikuistettuamme poistuimme paikalta jättämättä jälkeäkään.

Ainoastaan jalanjäljet vehreällä nurmikolla (ja ehkä hauskat videonpätkät valvontakameroissa) kertoivat käynnistämme seuraavana päivänä talon käyttäjille.

 

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Lue myös TS-Koti-blogin Vanhan talon tarinoita uusin artikkeli Luumuhilloa ja viipurinrinkeleitä!

 

Following architect Alvar Aalto’s footprint

On a sunny Sunday afternoon in September, I ended up wandering in the Jyväskylä region to see some Alvar Aalto buildings with a group of architects from Turku. The tour began in the Alvar Aalto Museum, in the Jyväskylä city center. I don’t know why I though that a visit in the museum of an old architect hero would be a little boring. I was wrong, the museum was a most interesting overview of the types of buildings, furniture and glass objects Aalto had designed. Presentation of drawings, models and chairs was intuitive and versatile. I was surprised positively and I can recommend a visit to the museum warmly to anyone.

Next in line was the Muuratsalo Experimental House. It is a strange thing that I never visited that place before, not even in that time I was spending studying architecture in the 1990’s. Sunshine and warm winds followed us through a guided tour along a steep hillside in a serpentine path, in the middle of the wild blueberry bushes. We looked at the newer boathouse and an older smoke sauna. The plot and the landscape was beautiful, one can only imagine how pleasant it was to spend free time on the spot already in Alvar’s days. Now, Aalto’s Experimental House is being used by his children and grandchildren. They have to endure almost daily tourist groups during the high season. Especially the Japanese groups are enthusiastic to visit Muuratsalo.

The experimental house was very cozy, but not the usual type of a vacation cabin. A wooden work loft, secluded patio for barbecuing and a bedroom wing attracted our attention. We had plastic socks over our shoes when we sneaked quietly inside the building trying to avoid touching anything. After exiting the building, Aalto’s great-grandchildren, who had been hiding in the guest wing, were peeking from the windows and bouncing on top of the original design furniture as children tend to do. We were laughing at ourselves at that moment.

As an extra bonus, we stopped to the Säynätsalo the town hall, which is located near the Muuratsalo house. There, too, we spreaded around the empty house like a little flock of birds. Taking our time, we took pictures eagerly as tourists and tryed to save the images of the lovely staircases of the building and the composition of building blocks. After that we left the scene without leaving any trace. Only the footprints on the green lawn (and maybe funny video clips of surveillance cameras) reported our visit the next day to the house users.

Text and photos: Tiltu Nurminen