Avainsana-arkisto: hyvä sisäilma

Jos tekisin itselleni talon

Luonnollinen rakentaminen

Jos tekisin nyt itselleni talon, käyttäisin siihen niin luonnollisia materiaaleja kuin mahdollista. Toki täytyy ottaa huomioon realiteetit ja tarvikkeet, joita on saatavilla kohtuulliseen hintaan ja järkevän aikataulun puitteissa.

Lähimateriaaleja

Jos kuitenkin pääsisin valitsemaan ihan mitä vain, valitsisin materiaaleja, jotka on tuotettu lähellä tonttia, ja jotka ovat sekä kotimaisia että ekologisia – sellaisia, joista saa rakennettua mahdollisimman terveitä rakenteita ja kestäviä, pitkäikäisiä tiloja.

Runkomateriaali

Tällaisena kosteusvaurioiden ja hometalojen aikakautena valitsisin rakennusmateriaaliksi joko puun (mieluiten massiivipuun eli saumattoman hirren), olkisavimassan tai poltetun tiilen – tai niiden yhdistelmän. Esimerkiksi pölkky-savi-seinä voisi olla kiinnostava vaihtoehto.

Aro-Heinilän perheen pölkkysavitalon seinää Livonsaaressa.

Eriste

Mikäli runko ei olisi yksiaineinen, vaan vaikkapa tavanomainen puurunko, eristeenä käyttäisin joko sahanpurua ja kutterinlastua, pellavaeristettä tai hamppukuitua – ehkä jopa turvetta, sammalta tai kanervaa. Kuiva painomusteeton selluvilla ilman märkäruiskutuksessa käytettäviä liima-aineita voisi olla myös mahdollinen eriste.

Itse tehdyn temperamaalin sivelyä vinttihuoneessa.

Sisäpinnat

Seinät ja lattiat päällystäisin joko puupaneeleilla, keraamisilla laatoilla, savirappauksella tai puu- ja paperikuituisilla tuotteilla. Esimerkiksi savi tasaa ilman kosteutta ja ylläpitää huoneilman terveellistä mikrobitasapainoa. Tapettina käyttäisin vaikkapa ”lumppupaperia” (rautakaupassa myydään parketinaluspahvina), jonka maalaisin itse tehdyllä temperamaalilla (seos tehdään kananmunista, vedestä ja pellavaöljyvernissasta sekä väripigmenteistä). Tai jos löytäisin jostain aitoa paperitapettia ilman muoveja, tekisin myös liisterit itse sekoittamalla. Luonnonmateriaalit luovat yleensä myös hyvän akustiikan tiloihin.

Alapohja

Rakentaisin taloon tuulettuvan puurunkoisen alapohjan. Se ratkaisee samalla sekä alapohjan kosteusongelmat että mahdolliset radon-kysymykset.

Oman vanhan talon hirsiseinä ennen julkisivupanelien uusimista.

Julkisivut

Jos talon julkisivut olisivat sileästä höylätystä puusta, maalaisin ne perinteisellä pellavaöljymaalilla, joka on helppo huoltomaalata vuosienkin kuluttua ja kestävä pitkällä tähtäimellä. Karkeat sahapinnat maalaisin perinteisellä punamultamaalilla, jota saa myös eri väreissä. Myös olki-savi-talon päällystäisin puuvuorauksella. Muutoin saattaisin jättää sen vaikka maalaamatta, mutta maalaus suojaisi puun pintaa auringon kuluttavalta säteilyltä. Kiinnostava seinämateriaali olisi myös perinteinen puupaanu.

Nousiaisten kotiseutumuseon rakennus.

Nousiaisten kotiseutumuseon rakennuksen päreseinä.

Katto

Katon voisin tehdä vaikka savitiilistä, mutta miksei myös pellistä tai huovasta. Erityisen mielenkiintoinen olisi ruohokatto, joita nyt edellytetään mm. Turussa tietyillä uusilla asuinalueilla hulevesiongelman ratkaisuun avuksi. Jos kyseessä olisi paanukatto, se pitäisi tietysti tervata, jotta se ei kuluisi niin nopeasti auringon ja sateen vaikutuksessa. Myös päre-, olki- tai ruokokatto olisi kiinnostava.

Lämmitys

Lisäisin jonkin ekologisen lämmitysmuodon, kuten maalämmön, ja lisäksi muutaman puilla lämmitettävän uunin tai takan tasaamaan ulkoilman lämpötilavaihteluita sisätiloissa sekä varalämmönlähteeksi poikkeustilanteissa. Takkatulen rätinä hämärinä talvi-iltoina luo lisäksi pehmeää tunnelmaa. Katolla voisi olla aurinkopaneeleita, mikäli katon suuntaus olisi suotuisa aurinkoon nähden.

Ulkotilat

Miettisin, miten saisin tontistani sopivimmat alueet ulko-oleskelukäyttöön ja kuinka suojaisin istuskelupaikkoja tuulelta ja sateelta. Tekisin terassit siperian lehtikuusesta, jonka jättäisin käsittelemättä.

Ilmanvaihto

Ilmanvaihdon tekisin painovoimaisena. Rakentaisin ikkunat avattaviksi, jotta niistä voisi tuulettaa ja aistia raikkaan ulkoilman sekä kesäisin puutarhan tuoksut ja lehtien huminan.

Pihapiiri

Pihapiiriin rakentaisin mahdollisuuksien puitteissa pihapiiriä rajaavia pienempiä rakennuksia, kuten autokatoksen, huvimajan viinirypäleköynnöksineen, kasvihuoneen tomaatteineen, ateljee-tilan, jossa voisi tehdä omia savitöitä ja maalata akvarelleja tai pitää saippua- tai kynttiläpajaa. Toki pieni eläinsuoja olisi mukava myös kesäkanoille tai parille lampaalle.

Kestävää ja terveellistä pitkällä tähtäimellä

Ekologista rakentamista on sellainen, joka kestää aikaa rakenteellisesti ja tyylillisesti, on tehty mahdollisimman yksinkertaisista lähimateriaaleista ilman ylimääräisiä kemikaalipäästöjä, kestää säärasitukset ja pitää lämpöä, mutta on myös helppo tuulettaa – ja joka on helppo huoltaa ja ylläpitää. Hyvä rakennus on kaunis, toimiva ja kestävä. Siinä on helppo viihtyä ja elää harmonista ja tasapainoista elämää.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Tiltu 2018

Kansikuva ja henkilökuva: Piritta Fors

80 vuoden rakennetesti

Oppia ikä kaikki – vanhan talon ikä erityisesti. Jos talon rakenteet ovat säilyneet terveinä ja kestävinä vuosikymmenet, olisi varmaan syytä tutkia, mitkä tekijät ovat taanneet hyvän sisäilman ja terveelliset asuinolosuhteet ja hyödyntää tietoa uusien rakennusten kohdalla. Oma vuonna 1932 hirrestä rakennettu talomme on kestänyt homehtumatta tuulet ja tuiskut. Muovia ei ole katossa, seinässä eikä lattiassa.

IMG_5978

Mikä estää nykyään rakentamasta näillä samoilla periaatteilla? Ehkä suurin tekijä on raha – ja kiire. Ei ole aikaa tai osaamista rakentaa itse ja pakettitalo koetaan turvalliseksi ratkaisuksi. Rakentamisesta on tehty erilaisten säädösten ja määräysten myötä liian monimutkaista tavallisen rakentajan hallittavaksi. Ehkä ei myöskään ymmärretä kestävien ja terveellisten rakenteiden merkitystä ja taloudellista arvoa pitkällä tähtäimellä – elämme kertakäyttökulttuuria.

IMG_5962

Loppujen lopuksi kysymys on kai asenteesta, mihin on tottunut tai millaisen elämäntavan on valinnut itselleen muutoinkin. Vanha talohan voi olla arvokas sijoitus hyvin pidettynä tai asianmukaisesti kunnostettuna.

Myös perinteisin tavoin rakennettu uusi talo voi olla tulevaisuuden arvotalo, kun huomataan että nykyisillä rakennustavoilla saadaan aikaan hometaloja, liian tiiviitä sisätiloja ihmiselle hengitettäväksi. Homeongelma on tiedostettu, mutta ratkaisut tuntuvat olevan ihmeen vaikeita ymmärrettäviksi.

IMG_5967

Anopin entisessä kerrostaloasunnossa oli aina 25 astetta lämmintä – siellä tuli jatkuvasti kuuma, jano sekä nukuttava olo. Ehkäpä sopivan harva talo, jossa ilma kulkee luonnollisesti tai ikkunat saa auki halutessaan, on kuitenkin se kansanterveydelle sopivampi ratkaisu. Jos nykymääräyksillä säästetäänkin energiassa niin lasku taitaa olla suurempi terveysongelmissa.

Onneksi moni on alkanut ymmärtää ekologisen kierrätyselämäntavan arvon. Vanhoja ikkunoita ei tarvitse vaihtaa uusiin, vaan ne korjataan itse. Vanhat tiilet ja kattotiilet otetaan talteen ja käytetään toisaalla, mikäli eivät alkuperäiseen tarkoitukseen enää sovi. Uutta ovea ei osteta rautakaupasta vaan kierrätyskaupasta. Vanhoja julkisivuja ei tarvitse purkaa vaan kenties pesu riittää.

IMG_5943

Mietin useinkin, miksi rakennusmääräyksissä on kuljettu koko ajan vain energiatehokkuuden ehdoilla. Trendinä on ollut tiivistää sekä taloja että asumista yleensä. Eikö Suomessa ole tilaa asua väljästi ja varaa antaa tehdä taloja asukkaan omien ehtojen mukaan. Jos joku haluaa uuteen taloonsa painovoimaisen ilmanvaihdon, miksi se pitäisi tehdä vaikeaksi.

Ehkäpä jonain päivänä homepakolaisten myötä otetaan oppia vanhoista testatuista rakenteista, luovutaan muoveista ja aletaan valmistaa ikkunoita taas sydänpuusta sekä maalata julkisivuja pellavaöljymaaleilla julkisivun kestävyyden ehdoilla, eikä työmaa-aikataulujen ehdoilla.

IMG_5936

Perinteiset rakennus- ja korjausmenetelmät eivät sovi ainoastaan vanhojen talojen huoltoon vaan ovat myös uusien rakennusten varteenottavia ja taloudellisesti kannattavia aineksia.

Samasta aiheesta kommentoi arkkitehtiopintojen ajalta tuttu professori Unto Siikanen Etelä-Suomen Sanomille ”Terveimmät talot tehtiin ennen sotia, nykytaloista tehdään termospulloja”.

Jatkoa aihepiiristä voi lukea myös Kati Lahtisen tuoreesta kirjasta ”Viri ja valkee – Vanhan rakennuksen lämpö- ja energiatalous”.

Lisää Nousiaisissa sijaitsevan talomme remonttikertomuksia voit lukea Turun Sanomien blogistani ”Vanhan talon tarinoita”.

 

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen