Avainsana-arkisto: Rakennusperinteen ystävät

Rakennusperinnettä tutkimassa

“Rakennusperinteen ystävät” järjesti marraskuun puolivälin sunnuntaina syysretken Siuntioon ja Lohjansaareen. Yhdistyksen retket tuntuvat olevan niin suosittuja, että kaikki eivät edes mahdu mukaan. Kohteet ovat huolella valittuja ja monipuolisesti opastettuja.

Mukana on historian kertomuksia sekä perinnerakentamisen oppitunteja käytännössä sovellettuina. Samoja rakennustapoja voisi mieluusti soveltaa myös uusiin taloihin, jotta saataisiin aikaiseksi terveitä ja hengittäviä rakenteita – siis hyviä asuintiloja ihmisille.

Ensimmäinen retkikohde oli Monica Hammarströmin korjauskohde, Pietilän talo, Lohjansaaressa. Yksityiskodissa saatiin ihailla piilutettuja uusia hirsiseiniä ja vanhaa savirappausta, jota aiotaan käyttää myös uusissa seinissä.

Toinen kohde oli Siuntion aito keskiaikainen kivilinna, joka on rakennettu 1560-luvulla. Sen asukkaina ovat viihtyneet kuuluisat aatelissuvut, joista viimeisin on Adlercreuzin suku, jonka edustajat edelleen asuvat linnassa. Sotien jälkeen linna oli venäläisten hallussa Porkkalan vuokra-aikana.

Siuntion kunnasta löytyy myös Aleksis Kiven koti, Fanjunkars, joka oli aikanaan tuhoutunut kokonaan, mutta 2000-luvun alussa rakennettiin uudelleen Kotiseutumuseon toimeliaisuuden johdosta. Rakennuspiirustukset tehtiin valokuvien perusteella. Tässä torpassa Aleksis Kivi kirjoitti Seitsemän veljestä –teoksensa.

Bonuskohteena pääsimme tutustumaan vielä lähistöllä sijaitsevaan Suitian linnaan, jonka muodoissa on tavoiteltu keskiaikaisen linnan muotokieltä prinsessatorneineen ja suippoine ikkunoineen. Linnasta löytyi mm. ritarisali, jonka kauniit puukoristeiset seinäpanelit tekivät vaikutuksen estetiikallaan.

Matkan päätteeksi oli päänuppi kyllästetty uusilla tiedoilla ja sulateltavaa jäi vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Runsas ja rikas kohdetarjonta teki taas vaikutuksen, yhdistys tekee hienoa työtä!

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Akvarellikurssi Turussa

Viime syksynä pitämäni akvarellinäyttelyn jälkeen sain kyselyjä muutamalta taholta, että pitäisinkö akvarellikurssia aikuisille. Moni on ehkä maalannut joskus aiemmin ja haluaisi uutta potkua ja opastusta harrastukselle.

Mietin itsekin hetken missä kurssia pitäisin. Koska idea oli tullut Rakennusperinteen ystävien yhdistyksen retkellä, arvelin, että yhdistyksen toimipaikka Turun Puolalanmäellä, Taidemuseon vieressä, saattaisi olla sopiva paikka kauniine vanhoine rakennuksineen ja viehättävine pihapiireineen.

Yhdistys tarttui heti tarjoukseeni ja kurssipäiväksi löytyi toukokuinen lauantai-iltapäivä.

Olin opettanut nyt vuoden verran lapsille maalausta, piirustusta ja origami-taittelua kahdessa eri ala-asteen koulussa kotipaikkakunnallani Nousiaisissa. Niiden tuoman kokemuksen myötä uskaltauduin opettajan rooliin myös aikuisten kurssille.

Hyvin vaihtelevien alkukevään ilmojen ja sateisten päivien jälkeen kurssipäivälle osui mitä ihanin auringonpaiste. Kurssilaiset saivat itse valita halusivatko maalata ulkona vai sisällä.

Ensin esittäydyimme kaikki toisillemme ja kävi ilmi, että suurimmalla osalla oli erittäin positiivisia kokemuksia nuoruuden ajoilta tai aikaisemmilta vuosilta, mutta syystä tai toisesta akvarellit olivat saaneet jäädä tauolle. Toisaalta haluttiin myös vastapainoa aiemmin opituille tekniikoille tai tarkalle työlle.

Akvarellimaalaus mahdollistaakin intuitivisen otteen ja rennon läsnäolon, johon voi soveltaa vaikka mindfulnes-oppeja tai harjoittaa samalla meditaativista keskittymistä.

Toisaalta rento lörpöttely ja muiden töiden katselu on myös suotavaa välillä. Liika yrittäminen jähmettää siveltimen jäljen.

Vaikka akvarellissa pitää toisaalta onnistua kertaheitolla, se myös mahdollistaa useiden kevyiden päällekkäisten kerrosten maalaamisen, jossa huomio ja painopiste voi kohdistua lopuksi johonkin muuhun kohtaan kuin mitä alun perin tuli hahmoteltua.

Niin sanotut virheetkin saattavat kadota siinä matkalla ja muuntua täysin asiaankuuluviksi elementeiksi kuvassa.

Nautiskelimme sinisestä taivaasta, kevyistä poutapilvistä ja lempeästä kevättuulesta samalla kun kurssilaiset sekoittivat värejä ja pyrin neuvomaan ja antamaan vinkkejä parhaani mukaan.

RPY:n Katariina seuraili touhujamme ja tarjoili meille välillä kahvia ja rakentamisvinkkejä. Kaikilla osallistujilla taisi olla yhteistä myös ihastus vanhoihin taloihin ja perinnerakentamiseen.

Iltapäivä kului sujahtaen ehkä vähän liiankin nopeasti – maalauksissa oli juuri päästy vasta vauhtiin. Kurssi olisi voinut jatkua vielä useamman tunnin tai kuulemma vaikka useamman päivän.

Ehkä tällaiselle kurssille on tilausta Rakennusperinteen yhdistyksen tiloissa vielä jatkossakin, joko jatkokurssina tai yhteisenä maalaussessiona, jossa voisi olla mukana myös aloittelijoita tai uusia ”vanhoja konkareita”.

Kiitän RPY:tä tästä kokemuksesta ja mahdollisuudesta testailla kykyjäni aikuisten taideopetuksen parissa. Sen verran mukava oli tunnelma ja palaute oppilailta, että päätin pitää seuraavan kurssin jo heti kesäkuussa Nousiaisten kotiseutumuseolla!

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

 

AKVARELLIKURSSI ALOITTELIJOILLE 14.6.2015

Aika: sunnuntaina 14.6.2015 klo 12-15

Paikka: Nousiaisten KotiseutumuseoTopoistentie 9, 21270 Nousiainen

Ilmoittaudu 10.6. mennessä: tiltu.nurminen(at)gmail.com

Hinta: 35 €

Ota mukaan: vesivärinapit, sivellin, akvarellipaperia, vettä ja sekoitusastia. Voit ostaa kurssipaikalla erilaisia akvarellipapereita.

Kotiseutumuseo on myös auki samaan aikaan, joten voit tutustua sen näyttelyihin samalla kertaa.

Ehkä sinua kiinnostaa myös aiempi blogini ”Kahvilla kotiseutumuseossa”.