Avainsana-arkisto: runoakvarellinäyttely

Akvarelli-runo-näyttely: Olet tuulen pyörre

Pidimme runoilija Satu Haapalan kanssa näyttelyn Nousiaisten kirjaston Galleriassa maaliskuussa. Se syntyi luontevana jatkona ja vastaparina viime syksyn yhteisnäyttelyllemme.

Silloin teemana oli luopuminen – tällä kertaa sen vastaparina rakkaus ja elämänilo. Molemmat elementit olivat nyt esillä yhtä aikaa ja esittivät vuoropuheluaan, kuten elämässä on asioiden tapana; vuorotellen iloa ja surua, onnea ja pettymyksiä.

Avajaisten sijaan pidimme taideillan, jossa kerroin akvarellitöistä ja Satu luki omia runojaan sekä lauloi omia runollisia sävellyksiään. Saimme yleisöltä ihanaa palautetta ja paljon myönteistä kannustusta –  ilmeisesti annoimme heille paljon ajateltavaa ja kiehtovia taidekokemuksia! Vuorovaikutus oli molemminpuolista. Taiteilijan roolissa on hurmaavaa kuulla yleisön näkemyksiä ja kokemuksia näkemästään ja kuulemastaan!

Rakkaus-teeman teoksista yksityiskohtia ja yhteenkuuluvat runot:

1. Vesi tulee kohti 

Vesi tulee kohti,
aina kohti, rantaan,
ei koskaan mene pois.
Kannattelee mieltä.

 

 

2. Olen kukkiva köynnös

Haet juotavaa, jano ei lähde.
Etsit minua.
Olen kukkiva köynnös
sinussa;
silmut
parahtavat auki.

 

 

3. Rakkaus on merenneidon askellus

Pihamaa kun kimaltaa,
mitä se kimallus tarkoittaa?
Se onko unia lapsien,
vai aatoksia rakkaitten?
Vai askeleet merenneitojen
joiden öiset salat
– suomuiset jalat –
näin paljastuivat
ne vaikka pois jo uivat?
Rakkaus on
merenneidon askellus,
ei kivuton
voi koskaan olla rakkaus.
Hullu kai
silti takaisin pyrstöään
tahtoo vain
kun tuntenut on poltteen tään.
Pihamaa kun kimaltaa,
mitä se kimallus tarkoittaa?
Öisin vainko voi rakastaa
merenneidot rakkaintaan?
Minne kulkevat polkujaan?
Päiväksi jälleen
sukeltaa mereen
odottaen iltaa
taas seuraavaa…

 

 

4. Tahdon soida sinusta

Saat joka oksan
joka lehden liikkumaan,
latvan nöyrtymään.
Tahdon
taipua sinusta
sinulle,
soida sinusta
sinulle!

 

 

5. Sydäntäni rantavetenä silität

Kultaisin värein
sydäntäni rantavetenä silität.
Sylissäsi lepään,
annan kesän tulla.

Kultaisin värein

 

 

6. Olen hääpäivämme syksy

Olen syksy
hääpäivämme syksy,
liekit leviävät latvasta toiseen
likemmäs runkoa
kevein värein
ja syvin.
Sumusifonki kerroksittain
valahtaa alas.

 

 

7. Olet pyörivä tuuli

Olet loimuava liekki, joka rauhoittaa;
olet pyörivä tuuli, joka pysäyttää.
Olet virtaava vesi, joka tyynnyttää.
Olet minun
olet minun
olet minun
Olen valkea tuohi sun tulessas,
olen leikkivä lehti sun pyörteissäs.
Olen vuori, jonka rinteitä virtaat!
Olen sinun
olen sinun
olen sinun

 

 

8. Tässä kaikki hellyys

Värit leijuvat suurina
luomien alla,
musiikki soi
vaikka levysoitin ei.
Tässä kaikki hellyys
halu
tahto.

 

 

Teokset ovat myytävänä:
1. Vesi tulee kohti
 150 €
2. Olen kukkiva köynnös
 280 € (Myyty)
3. Rakkaus on merenneidon askellus
 480 €
4. Tahdon soida sinusta
 150 €
5. Sydäntäni rantavetenä silität 480 €
6. Olen hääpäivämme syksy
 150 €
7. Olet pyörivä tuuli
 280 €
8. Tässä kaikki hellyys
 480 €

 

Ota yhteyttä:
Akvarellit: tiltu.nurminen(at)artisokka.fi, puh. 050-5167925
Runot ja runokirjoja: Satu Haapala, puh. 040-5381639
Blogiteksti ja valokuvat: Tiltu Nurminen

Olen pilvestä irronnut hahtuva!

Tapasin alkukesällä perhosakvarellinäyttelyni avajaisissa Lemun kirjastossa runonkirjoittaja Satu Haapalan. Huomasimme pian, että olimme monessa asiassa täysin samoilla linjoilla – intuitiivinen maalaus, herkät runot, itsensä likoon laittaminen ja inhimillisen haavoittuvuuden näyttäminen tuntuivat tutuilta aiheilta molemmille.

Tiltu Nurminen

Jos uskaltaa olla näkyvä, laittaa omat ajatuksensa ja maalauksensa näkyville, voi kenties koskettaa muita ihmisiä. Luovaa työtä ei tehdä vain itseä varten, vaan se liikuttaa parhaimmillaan syvästi toisessa ihmisessä jotain tiedostamastonta alitajunnan osaa, unohdettuja muistoja, onnen tai surun hetkiä – kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia ja tunteita. – Tai rohkaisee elämään täyttä elämää tässä hetkessä!

Tiltu Nurminen

Jostain syystä olimme niin varmoja sielujemme sympatiasta, kuin vanhat ystävykset, että lähdimme saman tien suunnittelemaan yhteistä näyttelyä marraskuun runoviikolle Lemun kirjastoon. Ryhdyimme kesän lopussa tarkentamaan aihetta ja sisältöä näyttelyyn ja Satu esittelikin yllättäen uusimman, jo pari vuotta hautumassa olleen runokokoelmansa. Osa runoista saattaa vielä muuttua työstettäessä, mutta tässä muutamia näytteitä niistä yhdistettyinä tuoreisiin akvarellimaalauksiini!

Tiltu Nurminen

Pilvestä irronnut hahtuva

 

Olen pilvestä irronnut hahtuva

joka reittiään aamussa etsii.

Olen tullut tummista varjoista

luonut hohdetta kaukaisiin metsiin.

Olen kohdannyt aamuja kauhulla

mennyt iltaisin piiloon kuun taa;

nyt mä laukkaan taivaan kannella

ja hengitän riemua, rauhaa.

 

Olen surusta syntynyt oivallus

joka elämää kauas kantaa,

ja se eilisen illan unohdus

joka kaiken anteeksi antaa.

Oli aikojen aamussa pilkahdus

siitä minä sain silmiini valon,

ja kevyt on jokainen kantamus

kun tunnen syttyvän ilon ja palon.

 

Olen siivestä pudonnut untuva

pieneen lammikkoon laskeuduin.

Kun katson kuvaani lammikon pinnassa

mä siinä lintuna vieläkin uin.

 

On pilvilinnassa portaat matalat

ja askelmia vain kaksi.

Käy sinne sisään kuin haltijat

ota kuu vartijaksi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Kuu on täysi

 

Oranssin päällä turkoosi tummuu,

pilvisilhuetit lepäävät raukeina.

 

Sumukerrokset mielivaltaisina

riekaleina

metsän liepeessä,

eivät osaa laskostua.

 

Kuu on täysi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Puolikas kuuta 

 

Tarjolla puolikas kuuta

ja puolikas valtakuntaa.

Eihän unelmiin tarvita muuta!

Unelmat meitä kantaa.

 

- Satu Haapala

 

Näyttelymme teemana tulee olemaan ”Matkalla toiseen maailmaan”. Se käsittelee elämän ja kuoleman rajapintaa, onnea tästä hetkestä tietäen, että kaikki voi päättyä milloin vain. Läsnäoloa juuri nyt ja haikeutta luopumisen hetkellä.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen, runot Satu Haapala.