Avainsana-arkisto: runoviikko 2016

Olen pilvestä irronnut hahtuva!

Tapasin alkukesällä perhosakvarellinäyttelyni avajaisissa Lemun kirjastossa runonkirjoittaja Satu Haapalan. Huomasimme pian, että olimme monessa asiassa täysin samoilla linjoilla – intuitiivinen maalaus, herkät runot, itsensä likoon laittaminen ja inhimillisen haavoittuvuuden näyttäminen tuntuivat tutuilta aiheilta molemmille.

Tiltu Nurminen

Jos uskaltaa olla näkyvä, laittaa omat ajatuksensa ja maalauksensa näkyville, voi kenties koskettaa muita ihmisiä. Luovaa työtä ei tehdä vain itseä varten, vaan se liikuttaa parhaimmillaan syvästi toisessa ihmisessä jotain tiedostamastonta alitajunnan osaa, unohdettuja muistoja, onnen tai surun hetkiä – kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia ja tunteita. – Tai rohkaisee elämään täyttä elämää tässä hetkessä!

Tiltu Nurminen

Jostain syystä olimme niin varmoja sielujemme sympatiasta, kuin vanhat ystävykset, että lähdimme saman tien suunnittelemaan yhteistä näyttelyä marraskuun runoviikolle Lemun kirjastoon. Ryhdyimme kesän lopussa tarkentamaan aihetta ja sisältöä näyttelyyn ja Satu esittelikin yllättäen uusimman, jo pari vuotta hautumassa olleen runokokoelmansa. Osa runoista saattaa vielä muuttua työstettäessä, mutta tässä muutamia näytteitä niistä yhdistettyinä tuoreisiin akvarellimaalauksiini!

Tiltu Nurminen

Pilvestä irronnut hahtuva

 

Olen pilvestä irronnut hahtuva

joka reittiään aamussa etsii.

Olen tullut tummista varjoista

luonut hohdetta kaukaisiin metsiin.

Olen kohdannyt aamuja kauhulla

mennyt iltaisin piiloon kuun taa;

nyt mä laukkaan taivaan kannella

ja hengitän riemua, rauhaa.

 

Olen surusta syntynyt oivallus

joka elämää kauas kantaa,

ja se eilisen illan unohdus

joka kaiken anteeksi antaa.

Oli aikojen aamussa pilkahdus

siitä minä sain silmiini valon,

ja kevyt on jokainen kantamus

kun tunnen syttyvän ilon ja palon.

 

Olen siivestä pudonnut untuva

pieneen lammikkoon laskeuduin.

Kun katson kuvaani lammikon pinnassa

mä siinä lintuna vieläkin uin.

 

On pilvilinnassa portaat matalat

ja askelmia vain kaksi.

Käy sinne sisään kuin haltijat

ota kuu vartijaksi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Kuu on täysi

 

Oranssin päällä turkoosi tummuu,

pilvisilhuetit lepäävät raukeina.

 

Sumukerrokset mielivaltaisina

riekaleina

metsän liepeessä,

eivät osaa laskostua.

 

Kuu on täysi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Puolikas kuuta 

 

Tarjolla puolikas kuuta

ja puolikas valtakuntaa.

Eihän unelmiin tarvita muuta!

Unelmat meitä kantaa.

 

- Satu Haapala

 

Näyttelymme teemana tulee olemaan ”Matkalla toiseen maailmaan”. Se käsittelee elämän ja kuoleman rajapintaa, onnea tästä hetkestä tietäen, että kaikki voi päättyä milloin vain. Läsnäoloa juuri nyt ja haikeutta luopumisen hetkellä.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen, runot Satu Haapala.