Avainsana-arkisto: Tiltu Nurminen

Arkkitehtitoimisto Creative Turku-1

Millaisen talon ostaisin?

Omaa kotia remontoidessa tai rakentaessa on hyvä pitää mielessä myös sen jälleenmyyntiarvo tulevaisuudessa. Millaisen kodin itse ostaisit?

Jos miettisin kodin ostoa, mukana olisi sekä järkiperusteita että tunteisiin perustuvaa päätöksentekoa. Rakennuksessa pitäisi olla hyvä tunnelma ja jokin sellainen juttu, että tämä on juuri minulle sopiva talo.

Mistä se tunne sitten syntyy? Talossa pitää olla jotain erityistä – aivan kuten vaikka auton ostossa. Valinta ei ole yhdentekevä vaan usein taloudellisten seikkojen ja tilantarpeen lisäksi ostokohteessa pitää olla jotain houkuttelevaa – sellainen tunnelma, että tuntee varmasti viihtyvänsä kyseisissä huoneissa.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku -4jpg

Tunnetta on vaikea muuttaa konkreettiseen muotoon, mutta tunnelma muodostuu monesta seikasta. Ihminen aistii asioita, vaikka ei niitä pystyisi aina sanoiksi muuttamaan. Oleellisia asioita ovat:

Miellyttävät sisäpinnat – ovatko materiaalit luonnollisia ja värimaailma silmää miellyttävä?

Valoisuus – onko ikkunoiden suuntaus ja muoto suhteikas ja kokonaisuuteen sopiva?

Akustiikka – kaikuuko talossa vai onko äänimaailma miellyttävä?

Maisemat sisältä ulospäin – näkyykö ikkunoista vehreitä näkymiä vai vastapäisen talon seinä? Kaunis asuinaluekin viihtyisine taloineen voi muodostaa hienon maiseman.

Talon kauneusarvot ulkoapäin katsottuna – ovatko julkisivut silmää miellyttävät ja ympäristöön sopivat?

Arkkitehtitoimisto Creative Turku -3

Tilojen käytännöllisyys – mahtuuko taloon koko perhe, onko harrastaminen mahdollista?

Huoneiden hyvät mittasuhteet – löytyvätkö tiloista sopivat huonekorkeudet ja suhteet toisiinsa? Ovatko huoneet ilmavia, mutta kuitenkin kohtuullisen kokoisia?

Hyvä tuoksu – onko asunnossa terveellinen sisäilma ilman hometta tai materiaalipäästöjä? Onko talossa hyvä hengittää?

Yksityisyys / yhteisöllisyys – löytyykö talosta huoneita omassa rauhassa olemiseen ja yhteiseen oleskeluun?

Rakenteiden hengittävyys ja lämpimyys – onko talo vakuuttava rakenteellisesti? Onko sitä helppo huoltaa ja ylläpitää?

Hyvä hinta-laatu-suhde – onko taloa mahdollista muokata omiin tarpeisiin remontoimalla tai laajentamalla?

Arkkitehtitoimisto Creative Turku -1

Hyvä tunnelma voi syntyä vaikka siitä kuinka valo kulkee läpi talon tai ikkunoiden muodosta ja määrästä. Kokonaisuus joko viehättää katsojaa tai ei. Viihtyisyttä koetaan kaikilla aisteilla.

Kun suunnittelee oman uuden talon rakentamista tai vanhan laajennusta, on hyvä ottaa huomioon näitä seikkoja kokonaisuutena. Niistä on iloa paitsi myyntitilanteessa, myös itselle koko sen ajan kun talossa asuu. Viihtyisä koti muodostuu monen asian summana!

Arkkitehtitoimisto Creative Turku

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 20

Skandinaavinen feng shui –talo

Hyvän arkkitehtisuunnittelun merkkejä kodissa ovat terve ihminen, terve talo ja terve energia! Silloin talossa viihtyy ja voi nauttia asumisesta ympäristössä, joka on lämminhenkinen, selkeä, valoisa ja toimiva.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 10

Suurin osa omista suunnittelukohteistani sijoittuu rannikolle, leutoon ilmastoon, meren äärelle tai läheisyyteen. Otan huomioon yksilöllisesti jokaisen tontin, parhaat mahdolliset suuntaukset ilmansuuntien mukaan, auringon nousun ja laskun ja kauneimmat maisemalliset näkymät jokaiseen huoneeseen.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 9

Rakennuksen muodolla voidaan luoda suojaisia terasseja, joissa voidaan nauttia ulkoilmaoleskelusta jo aikaisin keväällä ja vielä myöhään syksyllä. Lasitetut kuistit suojaavat myös tuulelta ja satunnaisilta sadepisaroilta.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 16

Huoneiden sijoittelussa suunnataan oleskelutilat valoisaan suuntaan ja makuutilat pohjoiseen tai suljetummalle julkisivupuolelle. Rakennusten massoittelulla voidaan hakea suojaa katseilta ja yksityisyyttä yhteen suuntaan ja julkisempaa yhteyttä ympäristöön toiseen suuntaan.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 21

Tilat virtaavat soljuen liittyen toisiinsa mutkitellen kuin pieni puro. Reitiltä avautuu näkymiä seuraaviin huoneisiin – ja kulkiessa talon läpi avautuu kiinnostavia näkymiä joka kulman takaa. Eri tasot ja eri korkuiset tilat luovat kiehtovia tilakokemuksia, jotka säilyttävät viehättävyytensä vuodesta toiseen.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 4

Skandinaavisen rento tyyli ja linjakas muotoilu takaavat rakennukselle arvon, josta nauttii koko perhe ja talo säilyttää arvonsa myös jälleenmyyntitilanteessa. Julksivujen muotoilu tehdään pitkän linjan tähtäimellä – tavoitteena on ajaton ja elegantti rakennus, joka kestää tuulet ja tuiskut ja mahdollistaa viihtyisän asumisen ja elämisen.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 11

Hyvän energian talossa ihminen voi hyvin ja kokee olonsa sekä virkistyneeksi että eheytyneeksi. Asukas löytää talostaan myös yhtälailla tiloja, joissa voi rauhoittua päivän menoista. Houkuttelevaan kotiin on mukava kutsua ystäviä kylään nauttimaan yhteisistä hetkistä rakennuksessa, joka ottaa kaiken irti suomalaisen luonnon kauneudesta ja istuu tontille ikään kuin olisi aina ollut siinä.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 22

Skandinaavinen feng shui talo tarkoittaa hyvän energian asuntoa, joka on täynnä luovia ratkaisuja. Kiinalaisen perinteen mukaiset opit solahtavat mainiosti suomalaiseen luonnolliseen rakentamiseen sovellettuna pohjoismaiseen paikalliseen rakennustyyliin ja ajatusmaailmaan. Lopputuloksena on asunto, jossa on hyvä elää ja joka hengittää ihmisen kanssa samaan tahtiin!

Arkkitehtitoimisto Creative Turku 1

Jutun kuvituksena on  Sari ja Petri Varpelle suunnittelemani talo, joka on parhaillaan rakenteilla Naantalissa. Omistajat tekevät suuren osan rakennustyöstä itse!

Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Teksti: Tiltu Nurminen, Arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Kuvat: Tiltu Nurminen ja Esa Peltonen. Henkilökuva: Anu Berghuis. Lue lisää aiemmasta postauksesta ja katsele talon arkkitehtipiirustuksia: Feng shui -talo merenrantaan!

tiltu-1

Talon suunnittelu on arkkitehdin ja asiakkaan yhteinen prosessi

Parhaimmillaan rakennuksen suunnittelu etenee yhteisessä prosessissa, jossa sekä arkkitehti rakentamisen asiantuntijana, että asiakas oman kotinsa, tilantarpeensa ja elämäntapansa asiantuntijana miettivät yhdessä parasta mahdollista vaihtoehtoa juuri kohdalla olevaan tilanteeseen.

arkkitehtitoimistocreative-6

Useimmiten suunnittelu lähtee liikkeelle siitä, että asiakas kutsuu arkkitehdin joko tontille, johon uusi rakennus on tarkoitus rakentaa tai kotiinsa, jota on tarkoitus laajentaa tai remontoida. Suunnittelija pääsee tutustumaan nykytilanteeseen ja asiakkaan elämäntilanteeseen ja –tyyliin. Samalla kuullaan millaisia toiveita ja unelmia asiakkaalla on oman kotinsa tai muun uuden tai remontoitavan rakennuksen suhteen.

tiltu-2

Kuuntelusta suunnitteluun ja visioihin

Omalla kohdallani keskityn aluksi kuuntelemaan tilaajan ajatuksia ja havainnoimaan tontin tai kodin nykytilannetta. Otan vastaan tietoa ja mielikuvia tulevaisuuden toiveista – juuri sen ihmisen tai perheen tarpeista. En maalaile visioita vielä ensimmäisellä käynnillä vaan silloin on meneillään tiedon keruu.

Vasta myöhemmin asioiden hetken hauduttua päässäni, alkaa hahmottua ideoita ja ehdotuksia suunnittelupulman ratkaisuiksi – siis vastauksia kysymyksiin kuten: miten rakennus asettuu tontille, miten vastataan rakennusmassoilla maastonmuotoihin, kuinka ilmansuunnat vaikuttavat asumiseen, millainen mikroilmasto on tontilla tai miten voidaan luoda rauhallisia ja lämpimiä istuskelupaikkoja terasseille rakennuksen suojaisiin kohtiin?

tiltu-5

Tilasuunnittelu on moniulotteinen kokonaisuus

Samalla alkaa pohdinta pohjapiirustuksen muodosta – miten tilat asettuvat suhteessa toisiinsa ja suhteessa kokonaisuuteen tontilla. Mistä suunnasta tullaan sisään ja mille puolelle paistaa aurinko? Usein tärkeänä seikkana on maisema – mihin suuntaan katsellaan aamiaispöydässä istuessa tai missä rentoudutaan työpäivän päätteeksi. Katsotaanko auringonlaskua takkatulen äärellä isoista ikkunoista, jotka avautuvat kauniiseen luontomaisemaan tai merelle – tai halutaanko suojata oleskelualue ympäröivien talojen suunnalta.

Parhaita kommentteja olen saanut asiakkailta, jotka ovat olleet tyytyväisiä siihen, että luonnoksia ja vaihtoehtoja on ollut paljon, jolloin on voinut edetä ajatuksissaan myös sulkemalla pois joitain suunnitelmia ja valitsemalla sitten parhaat palat mieluisista piirustuksista.

Arkkitehdilta odotetaan usein juuri estetiikan tuntemusta, tilataan kauneutta samaan aikaan kun halutaan toteuttaa tilojen käytännöllisyyttä ja viihtyisyyttä. Se kaikki toimii kokonaispakettina, yksi siirto vaikuttaa heti toiseen. Kun ikkunankoko muuttuu tai sen paikka vaihtuu, muotoutuu julkisivun lisäksi samalla sisätilojen tunnelma ja kalustettavuus. Aina on hyvä miettiä jo valmiiksi mahdolliset sänkyjen, sohvien ja pöytien paikat, jotta huoneita pystyy oikeasti kalustamaan siten, että lopputulos on harmoninen ja miellyttävä.

tiltu-6

Keskustelujen kautta hyviä oivalluksia

Yleensä luonnoksista viriää hienoja keskusteluja asiakkaiden kanssa, niistä syntyy ajatuksia ja samalla ihan uusia ideoita – molemmille osapuolille! Kun toiveet saadaan piirustuksen muotoon, ne muuttuvat konkreettisiksi. Silloin niitä on helpompi käsitellä kuin vain ajatuksen tasolla päässä pyöritellen. Siinä kohdin lähtee liikkeelle ajatusprosessi, jossa joitain elementtejä hylätään ja toisia valitaan jatkokehittelyä varten. Ajatukset jalostuvat eteenpäin ja muuttuvat keskustelujen myötä optimaaliseksi ratkaisuksi juuri tähän suunnittelutarpeeseen.

Joskus ajatukset asiakkaan kanssa eivät heti kohtaa, eikä toivottua ratkaisua löydy ensimmäisistä luonnosversioista. Siitä ei kannata vielä masentua vaan odotukset käydään tarkemmin läpi ja arkkitehti saa paremman käsityksen siitä mitä asiakas toivoo. Asiakkaan omat ajatukset usein selkiytyvät ja tarkentuvat tässä vaiheessa. Arkkitehtina en suutu suorasta palautteesta vaan otan sen huomioon miettiessäni eri lähestymistapoja uusiin versioihin suunnitelmasta.

Yleensä jo seuraavalla kierroksella löytyy sellaisia muotoja ja tilaratkaisuja, että päästään jatkamaan yhteiseen suuntaan hyvällä mielellä. Lopputuloksen täytyy miellyttää molempia osapuolia, jotta sekä asiakas voi olla tyytyväinen oman kotinsa suunnitelmiin ja arkkitehti voi toteuttaa ammattitaitoaan siten kuin parhaiten osaa. Parhaimmillaan molemmat osapuolet ovat inspiroituneita ja innoissaan suunnitelman kehittyessä yhteistuumin!

tiltu-3

Luonnokset jalostuvat rakennuslupakuviksi sopivassa ajassa

Useimmiten tapaamisia asiakkaan kanssa on kolmisen kertaa, riippuen projektin koosta. Sen jälkeen päästään jo rakennuslupavalmiuteen ja voidaan käydä esittelemässä suunnitelmia rakennusvalvonnassa lupa-arkkitehdille. Sieltä evääksi saadaan joko samantien hyväksyntä luonnoksille tai pieniä korjausehdotuksia tai lisäysvaatimuksia. Asiakkaan on hyvä olla mukana kuulemassa nuo asiat ja kertomassa myös oma näkemyksensä aiheesta.

Kun nuo tarkennukset on saatu mukaan suunnitelmaan, saadaan rakennuslupa sisään ja viranomaiskäsittelyyn. Lopuksi pisteenä ii:n päälle saadaan rakennuslupa ja varsinainen käytännön toteutus voi alkaa! Silloin asiakkaan unelmat muuttuvat todeksi ja arkkitehtina on hieno nähdä kuinka piirustukset siirtyvät todelliseen tilaan muodoiksi maisemassa ja rakennusmassoiksi tontilla.

Koko prosessiin kuluu aikaa muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen riippuen vähän siitä kuinka kiire tilaajalla on. Mikäli aikaa on runsaasti, on asiakkaalla itselläänkin enemmän varaa haudutella eri vaihtoehtoja ja punnita mitkä asiat ovat itselle tärkeimmät. Ihan kaikkia toiveita ei yleensä voi toteuttaa, mutta niistä voi valita merkityksellisimmät – arkkitehti antaa siihen raamit ja kokoaa yhteen ne asiat, jotka on mahdollista yhdistää juuri tähän projektiin.

tiltu-8

Hyvä luottamussuhde on oleellinen

Oman elämän usein tärkeimmän sijoituksen toteutus vaatii luotettavan asiakas-arkkitehti-suhteen, jossa on hyvä yhteisymmärrys ja ollaan samalla aaltopituudella. Joskus asiakassuhteet muuttuvat ystävyyssuhteiksi, kun samantyyppiset elämänasenteet tai –tilanteet kohtaavat. Kaikenkaikkiaan asiakkaalle on tietysti tärkeää, että arkkitehti todella kuuntelee mitä hän tarvitsee ja toteuttaa sen kuviin parhaan osaamisensa mukaan.

Arkkitehtina annan tuohon tilanteeseen suunnittelukokemukseni ja tietotaitoni oman harkintani mukaisella suunnitteluprosessilla ja aina parhaalla mahdollisella hyötylaatusuhteella. Se tarkoittaa sitä, että jo luonnosvaiheessa mietin, miten talo oikeasti rakennetaan ja että suunnittelutunnit käytetään tehokkaasti siten, että jo alkuvaiheessa otetaan huomioon täsmällisyys lupakuvia ajatellen.

Oletan, että asiakkaani myös vaistoavat sen arvon, mitä hyvin suunniteltu, kaunis ja viihtyisä koti tuo pitkäntähtäimen sijoituksena – sijoituksena sekä itseensä ja omaan hyvinvointiin, että taloudellisena sijoituksena ajattomaan, terveeseen ja kestävään rakennukseen.

 

Jutun kuvituksena talo, jonka remontoivat Maskuun Henrikki ja Anna-Maija Moliis. Lue lisää talon suunnittelusta ja rakennusvaiheesta artikkelista: Vanhan talon laajennus vinttiin!

Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Teksti: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Talon kuvat: Aki Aro, henkilökuva Anu Berghuis

Arkkitehtitoimisto Creative Turku i

Mistä arkkitehtisuunnittelussa maksetaan?

Heti projektin alussa on hyvä keskustella kasvokkain suunnittelun rajoista ja mahdollisuuksista. Siltikään kaikkia ajatuksia siihen liittyen ei tietenkään tule mieleen juuri sillä hetkellä, vaan ideoita ja päätettäviä asioita tulee vastaan kaikille tahoille suunnitteluprosessin myötä. Joskus asioita ei nähdä ennen kuin ne on piirretty ensin paperille. Vasta sitten niistä syntyy mielipide, josta voidaan jatkaa asian kehittelyä eteenpäin.

Parhaat ideat eivät välttämättä tule heti ensimmäisenä, vaikka joskus toki niinkin voi käydä. Yleensä ajatukset jalostuvat matkan varrella, kun ideoita on saatu viivoina konkreettiseen muotoon ja niistä on voitu pitää yhteistä aivoriihtä asiakkaan kanssa. Arkkitehti jatkaa yhteisten tavoitteiden kehittelyä omassa työssään ja esittelee välillä asiakkaalle mihin ratkaisuihin on päässyt.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku c

Työn tavoitteena on keksiä luovia ratkaisuja, jotka tekevät talosta erityisen, uniikin ja käyttäjilleen ihanteellisen. Sitä tehdään ajatuksella, että rakentaminen pysyy kohtuuhintaisena, mutta jälleenmyyntiarvo on mahdollisimman korkea.

Mistä talon jälleenmyyntiarvo tai käyttöarvo sitten syntyy? Myyntiarvo selviää käytännössä vasta mahdollisessa myyntitilanteessa – silloin potentiaalisia ostajia houkuttelee talon ulkonäkö, terveellisyys ja kestävyys sekä tietysti toiminnallisuus. Kaikkien näiden tulee kulkea käsikädessä. Käyttöarvo taas syntyy talossa asuttaessa, kun perhe tuntee viihtyvänsä siinä kaikin puolin.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku g

Suunnittelu on kuin monimutkaisen palapelin ratkomista

Uusien ratkaisujen keksiminen on kuin sanaristikon ratkaisua tai palapelin kokoamista – kaikki asiat pitää ottaa huomioon yhtä aikaa pohjapiirustuksissa, julkisivuissa ja leikkauksissa. Hyvien vaihtoehtojen luominen onnistuu parhaiten, kun tunnelma on rento ja aikaa on riittävästi.

Arkkitehdin työnä on keksiä sellaisia ratkaisuja, joita asiakas ei itse keksi. Toisinaan luokseni on tuotu “valmiit suunnitelmat”, jotka on ikäänkuin pyydetty piirtämään puhtaaksi rakennuslupaa varten. Sitten, kun asiakkaalle on ehdottanut jotain toista vaihtoehtoa, asiakas on saattanut ihmetellä miksi hän ei ole sellaista itse keksinyt, vaikka on saattanut käyttänyt aikaa omaan ennakkosuunnitteluun satoja tunteja.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku b

Arkkitehti tekee suunnittelua työkseen ja pystyy usein näkemään sellaisia ratkaisuja, joita  “liian läheltä” omaa projektiaan katsova asiakas ei välttämättä näe.

Useimmiten syntyy sellainen ratkaisu, että asiakas on tyytyväinen, kun lupakuvat ovat kädessä ja hän tuntee, että rahavaroja on turvallista sijoittaa rakentamiseen pitkällä tähtäimellä näiden suunnitelmien mukaisesti. Onhan kuitenkin kyseessä usein asiakkaan elämän suurin investointi.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku d

Luonnossuunnitteluun panostaminen maksaa itsensä takaisin

Useimmat asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että suunnitteluvaiheessa tutkitaan monta eri tyyppistä vaihtoehtoa, jotta rakennusvaihessa on varma tunne siitä, että nyt ollaan toteuttamassa sitä parasta vaihtoehtoa.

Jos mieli muuttuu rakentamisen aikana, muutoksista aiheutuvat kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna siihen, että viivoja siirretään toiseen paikkaan paperilla alkuvaiheessa. Mikäli valmiissa talossa asuessaan tuntee, että talo olisi pitänyt tehdä toisin, on se kahta harmillisempaa. Siksi siis suosittelen, että tutkitaan kohtuullinen määrä erilaisia vaihtoehtoja heti luonnossuunnitteluvaiheessa.

Toivottavasti myös suunnittelukulu nähdään osana rakennuksen koko budjettia, vaikka ymmärrän, että varsinainen rahoitus projektiin hankitaan pankista usein vasta sitten, kun jotain konkreettista alkaa tapahtua maastossa tontilla.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku a

Arkkitehtisuunnittelijana pyrin laatimaan kuvat kustannustehokkaasti. Kuvat teen sillä tyylillä, että niistä on helppo siirtyä rakennuslupatasoisiin kuviin. Rakennuslupakuvia ajatellen siis kokonaiskustannus on hyvin kohtuullinen, vaikka luonnosvaiheessa laskutus saattaa tuntua isolta perheen normaalissa arkibudjetissa.

Lupakuvien hinta voi vaihdella suurestikin riippuen talon koosta ja projektin etenemisen vaiheista. Hintaa on vaikea arvioida etukäteen, sillä kaikki tapaukset ovat erilaisia ja niihin vaikuttaa niin moni tekijä. Monesti rakennusprojekteissa tulee yllättäviä käänteitä ja mutkia matkaan ennen kuin kaikki on valmista. Se kuuluu useimmiten asiaan – kuten muussakin elämässä. Kuitenkin lopputulos on tärkein ja siihen panostetaan heti alusta lähtien.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku f

Rakentaminen ylipäätään on suhteellisen kallista

Suunnittelun osuus budjetissa on vain muutamia prosentteja, mutta sen vaikutus kokonaiskustannuksiin on erittäin oleellinen. Suunnitteluvaiheessa määritellään projektin rakennuskustannuksista 95% johtuen talon sijainnista tontilla, perustamistavasta, koosta, muodosta, toimivuudesta, esteettisyydestä sekä terveellisyydestä että rakenteellisesta kestävyydestä.

Samalla mietitään tehdäänkö taloa 30-50 vuoden tähtäimellä vain itselle vaiko esimerkiksi 200 vuoden tähtäimellä myös tuleville sukupolville. Vaikkapa Uudessakaupungissa kävin juuri kaupungin keskustassa seurakunnan omistamassa hirsitalossa, jonka ikä oli 170 vuotta. Sisäilma oli hyvä ja talo edelleen terve, käytännöllinen ja kaunis.

On näkemykseni mukaan myös aina hyvä, mikäli rakennuttajana on perhe, että asiakaspariskunnan molemmat osapuolet ovat mukana projektin kaikissa vaiheissa, jotta kaikki arvokkaat näkökulmat saadaan mukaan keskusteluun ajantasaisesti. Silloin, kun pariskunta yhteisesti on mukana ideoimassa omaa kotia, myös kustannukset on helppo yhdessä hyväksyä.

Lue myös artikkeli: Miten kodin suunnittelu etenee!

Artikkelin kuvituksena ovat piirtämäni luonnokset omakotitalosta Jaakko ja Iida Rannalle Turun Hirvensaloon.

Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Teksti: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Creative Turku. Henkilökuva: Anu Berghuis.

Julkisivumaalaus perinteisellä pellavaöljymaalilla

Millä maalilla vanhan talon maalaisi? Varsinkin kun talosta puolet oli vanhaa, alkuperäistä julkisivua ja puolet uutta. Onneksi vanha maali oli kunnon pellavaöljymaalia, joka oli hiipunut juuri sille tyypillisellä tavalla, hienojakoiseksi krokotiilinnahkakuvioksi muuttuen.

Mistään kohti ei maali lohkeillut lastuina kuten muovimaalilla maalatussa pinnassa, vaan vanha kunnon pellavaöljymaali tarvitsi vain kunnon skrapauksen ja teräsharjauksen ennen uutta maalausta.

tiltunurminen-81

Maalin valinta on mutkikas kysymys

Mitään sellaista maalia ei ole tällä hetkellä tiedossa, joka olisi ylivoimaisesti paras ja takuuvarma. Parhaimpia kokemuksia olen kuullut tuttavilta ja arkkitehtikollegoilta, jotka ovat käyttäneet mm. Virtasen neljän öljyn maalia tai Lappi-maalia – tai jotain ruotsalaista perinnemaalia kuten Gysinge.

Itse päädyin jonkinlaisen tiedonkeruusynteesin jälkeen valitsemaan Antiikkiverstaan oman maalin. Sen on kehittänyt restaurointiammattilainen Wilma Patomäki. Kävin tutustumassa hänen myymäläänsä Angelniemellä aiemmin sekä nykyiseen myymälään Salon lähellä Halikossa. Tuota maalia oli ostohetkelläkin käytössä mm. Museoviraston kohteissa – ehkä se sai minutkin tekemään lopullisen valintani.

Olin tehnyt koemaalauksen juuri tuolla luonnonvalkoisella maalilla jo edellisenä kesänä ja maalauskesänä 2016 ainakin koealue oli hyvässä kunnossa. Nyt vuotta myöhemmin keväällä 2017 mitään huomautettavaa maalin käyttäytymisestä ei ole valmiissa julkisivussa. Minkäännäköisiä tummia pilkkuja ei ole ilmestynyt ja maali on edelleen upean näköinen. Lopullinen kestävyys ja toimivuus tietysti selviää vasta tulevina vuosina.

Eräs tuttavani on myös aloittamassa uutta maaliyritystä Suomessa innostuneena ruotsalaisesta Kalmarsandin öljytehtaan pellavaöljymaalista. Hänen perustelunsa maalin hyvästä toimivuudesta kuulostavat kiinnostavilta ja aion kokeilla myös tuota maalia piharakenteissa testatakseni sen toimivuutta käytännössä.

tiltunurminen-48

tiltunurminen-28

tiltunurminen-22

Mitä julkisivumaalaus oikein maksaa?

Julkisivumaalauksen osalta pelotti etukäteen koko urakan hinta – sekä työmäärä! Miten ihmeessä selviytyisin siitä itse tai lasten ja miesystävän avustuksella? Keväällä pohdiskelin tätä asiaa saatuani yllättäen Ely-keskuksen perinnerakentamisen hoitoon tarkoitetun avustuksen, joka korvaisi puolet toteutuneista kustannuksista tiettyyn rajaan asti. Koska avustus oli käytettävä vuoden 2016 aikana, oli kiire saada työ tehtyä reippaasti.

Älynväläys syntyi, kun omat lapseni kertoivat, että monikaan heidän ystävistään ei ollut saanut kesätyöpaikkaa. Mietin voisiko maalaustyö onnistua teini-ikäisten kesätyöntekijöiden voimin? Kun vielä samaan aikaan ilmeni, että eräällä arkkitehtuuriasiakkaallaani oli omistuksessaan teräsputkitelineet, joita hän voisi vuokrata koko kesäksi ja vieläpä siirtää julkisivulta toiselle tarpeen mukaan, alkoi urakka näyttää sittenkin mahdolliselta.

Lopulliset kulut koko urakasta olivat alle kahdeksan tonnia – ja siitä avustus korvasi puolet. Kuluja tuli jokaisesta osa-alueesta tasaisesti, noin neljännes kustakin:

- julkisivulaudat ja –rimat (puolet talosta)

- maalit, pensselit ja skrapat

- nuorison palkat ja vakuutukset

- telineet siirtoineen ja nosturi

Maalauksen tilaaminen ammattilaisilta olisi maksanut erään yrityksen arvion mukaan noin 35’000 euroa. Ymmärrän sen hyvin, koska maalaaminen perinteisellä öljymaalilla on hidasta ja koko maalausurakka riippu ajallisesti hyvin paljon myös säästä. Telineitä ja työntekijöitä pitää olla oikea määrä juuri oikealla julkisivulla sellaisella hetkellä, että ei sada ja että aurinko ei paista suoraan juuri siihen kohtaan kuivattaen maalia liian nopeasti.

Maalille pitää muutenkin antaa riittävästi kuivumisaikaa. Alkukesästä maali kuivui kylläkin nopeasti, jopa päivässä tai parissa, mutta loppukesällä ilmankosteus lisääntyi dramaattisesti ja maalin kuivuminen hidastui huomattavasti. Onneksi juuri tuona vuonna syksy oli ennätysmäisen lämmin ja kuiva. Maalasimme ystävien ja miesystäväni kanssa viimeisiä korkeita kohtia ja tarkkuusmaalausta eri julkisivuissa vielä koko syyskuun ajan iltaisin ja viikonloppuisin. Sadesäässä tuo ei olisi onnistunut.

tiltunurminen-76

Työllistä nuori kesätyöhön!

Nuorten työllistäminen julkisivumaalaukseen oli hyvä kokemus, sekä heille että minulle. Intoa löytyi, kun he saivat itse määritellä työaikansa, joka vaihteli parista tunnista neljään-viiteen tuntiin päivässä. Pellavaöljyllä maalaaminen on raskasta ja hidasta puuhaa, kun maali pitää työstää julkisivuun painaen samalla pensseliä ja vetäen hitaita vakaita vetoja. Sitä ei voi missään tapauksessa ruiskuttaa tai sutia pikapikaa. Lisäksi kerrokset maalataan ohuina, jottei maali rutistuisi kurttuun.

Yhteensä kesän aikana maalaushommissa oli kahdeksan nuorta, sekä tyttöjä että poikia. Heidän tehtävänään oli ensin skrapata vanhan maalin pinnasta pois irtilähtevä likainen ja hiipunut pinta. Sen jälkeen pinta harjattiin sen verran teräsharjalla, että uusi maalikerros tarttuisi hyvin kiinni. Kaikkea maalia ei toki tarvinnut saada pois alustasta.

Kaikkein palkitsevinta oli tietysti uuden maalipinnan sively – ero vanhan ja uuden pinnan välillä oli niin selkeä.

tiltunurminen-6

tiltunurminen-10

Helpoilla välineillä jokainen osaa ja pystyy tähän

Käytimme sekä perinteisiä pyöröpensseleitä että modernimpeja litteitä siveltimiä. Pyöröpensselit olivat käytössä mm. tarkkojen yksityiskohtien maalauksessa ja eri väripintojen rajalla. iso pyöröpensseli olisi ollut turhan raskas käsitellä isojen pintojen maalauksessa tottumattomille käsille.

Muutenkin työtä tehtiin vain muutama tunti kerrallaan yrittäen välttää aiheuttamasta rasitusvammoja normaalisti kevyttä toimistotyötä tekevien aikuisten tai koululaisten ranteille tai olkapäille.

tiltunurminen-33

tiltunurminen-7

Korkeanpaikankammo haihtuu vähitellen

Aloitimme työn alimmilta telineiltä tottuaksemme korkeuteen, mutta siirryimme pian seuraavalle ja sitä seuraavalle kerrokselle. Telineillä ulotuimme yli 10 metrin korkeuteen, mutta ylimmät kohdat saatiin maalattua vain nosturin avulla. Maamiesseuran vuokranosturi ylsi jopa 14 metrin korkeuteen.

Puolet julkisivusta, jossa oli vanhaa maalia pohjana, sai kaksinkertaisen uuden maalipinnan. Sen sijaan uuteen puhtaaseen julksivulautaan tarvittiin kolme kerrosta, jotta lopputulos olisi läheltä katsottuna peittävä kokonaisuudessaan. Muutamasta kohdasta kolmas kerros jäi tekemättä ja aion täydentää niitä kohtia vielä tänä vuonna kevyen tarkkuusmaalauksen myötä.

Oletusarvona on, että perinteinen pellavaöljymaali on sekä kestävää että helppo huoltaa pitkällä tähtäimellä. Se täydentää hengittävää hirsiseinärakennetta ja on kaunis katsella. Uteliaana odotan kokemuksia tulevilta vuosilta. Vasta sitten voi varmuudella sanoa, miten työ on onnistunut. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen ja suosittelisin tätä maalia myös uusiin taloihin!

tiltunurminen-13

tiltunurminen-14

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Creative Turku

Lue Artisokka-blogistani myös: Vanhan talon julkisivuremontti ja maalaus!

Sekä TS-Koti blogistani:

Koristeikkunoita ja ikkunakoristeita!

Ikkunankorjauksen ABC!

 

Aikaikkuna-akvarellinäyttelyn teosluettelo ja runot

Akvarellinäyttely Fabbes Cafe:ssa Turussa 1.-30.4.2017

Yhteisnäyttely Kirsti Virkki ja Tiltu Nurminen:

AIKAIKKUNA… Ikkuna toiseen ulottuvuuteen, ikkuna tulevaisuuteen vai menneisyyteen? Uusien unelmien ja toiveiden maisema! Avaan ikkunan ja katson puutarhaan, haistelen kevään tuoksua, joka leijuu ilmassa ja virtaa sisään verhojen välistä. En muista milloin olisin viimeksi ollut yhtä huumaantunut väreistä, valosta, puiden lehtien kohinasta, lintujen äänistä… Hengitän sisään raikasta ilmaa ja vain olen, nautin tästä hetkestä. Muistot vilahtavat mielessäni, tulevaisuus läikähtää muutamina ohikiitävinä auringonsäteinä. Annan ajatuksien tulla ja mennä. Olen tässä. Olen. – Tiltu Nurminen

PISARATAIDETTA: Sade valuu noroina ikkunan pintaa vasten rapisten kevyesti, naputellen hiljaa… Vain tarkkaan kuuntelemalla kuulee kuinka pisara kerrallaan koputtaa lasiin ja valuu sitten alaspäin pois alta, kun seuraava pisara jo koputtaa olalle… Väisty! On minun vuoroni kirjoittaa lasin pintaan, piirtää ikkunaan kuvioita, joita tuulen suunta ja painovoima vuorotellen ohjailevat… Vanhaa, aaltoilevaa lasia pitkin sade tekee taideteoksiaan, tanssii performanssin ja kilauttelee ruutuun säveliä – kuin pianon ylimmät koskettimet tai didgeridoon rahina… Maisema ulkona muuttaa muotoaan jokaisen pisaran myötä. Ikkuna antaa suojan, canvaksen sademaalauksille. – Tiltu Nurminen

UUDEN ULOTTUVUUDEN KYNNYKSELLÄ… Astunko siitä läpi toiseen ulottuvuuteen, toiseen totuuteen, ennenkokemattomaan, uskallanko?… Löytyykö minusta seikkailijatar, joka rohkeasti astuu tutkimaan jotain muuta kuin mitä on ennen nähnyt?… Kaiken sen näkee ikkunan läpi, kun itse on sisällä ja uusi maailma on ulkona, tutkimattomat polut, joiden määränpäätä ei tiedä etukäteen… Aurinko loimottaa vanhan lasin läpi heijastuen seinälle, esittäen siinä tanssin, kuin tulen liekit, eloisan ja itseoikeutetun… Minä tässä, uuden ulottuvuuden kynnyksellä; Avatako ikkuna? Antaako tuntemattomien tuoksujen viedä mennessään, hypätäkö polulle, katsomatta taaksepäin?.. – Tiltu Nurminen

RAJAPINTA… Ikkuna, tuo ohut kalvo sisäisen ja ulkoisen välillä. Joskus kun oikein myrskyää ja puhurit paukuttavat ikkunoita ja tuuli vinkuu nurkissa, tuntuu kuin ikkuna voisi antaa periksi, päästää sateen, tuulen ja pakkasen sisään… Mutta hämmästyksekseni se kestää, tuo hauras ja ohut pinta. Vain yksi kopaus, taivuttava pintajännite, saa sen naksahtamaan halki, mutta tuuli, sade tai pakkanen eivät siihen pysty… Sisällä pysyy lämpö, kuivuus ja suojaisa olo niin kauan, kunnes aurinko taas tulee avuksi, kuivaa pisarat ikkunoista kuin kyyneleet silmistä. Ja huokaisen helpotuksesta, se kesti, minä kestin… – Tiltu Nurminen

tiltu-nurminen-9

KAHVITTELUA KUISTILLA… Kevät saapuu ja auringonpaiste!.. Lintujen sirkutus kuuluu sisälle asti, kun juomme kahvia kuistilla ja katselemme kuinka ulkona silmut puhkeavat puihin kevään viileydessä ja joutsenet lentävät kattojen yli kohti pohjoista… Herään talvihorroksesta!.. – Tiltu Nurminen

KEVÄTTUULI… Ensin kirsikankukat, vaaleanpunaiset, sitten omenapuun, päärynän ja luumun kukat, valkoiset, ja lopulta syreeninkukat, lilat, tuovat kevään ja kesän tullessaan, sulattavat huurteen ikkunoista, selättävät takatalvenkin… Loistavat ja hehkuvat viikon, kunnes tuuli ja sade lennättävät terälehdet ilmaan… Ja maahan laskeutuessaan ne koristavat nurmikon kuin morsiamen huntu… – Tiltu Nurminen

KESÄSADE… Sadetta ja tuulta, jopa ukkosta luvassa, kertoo säätiedotus, kun pelaamme korttia siskoni kanssa valoisan ikkunan äärellä, kaksi teini-ikäistä kesälomalla… Katsomme kuinka sorsat pulikoivat joessa ja lampaa syövät korkeaa heinää pienessä saarekkeessa… Ja kuulemme kuinka kesäsade alkaa ropista vasten ikkunanpintaa… – Tiltu Nurminen

MUSTIKKAMETSÄÄN… Sinivalkoruudulliset shortsit yllä, kumisaappaat jalassa keräilen mustikoita ämpäriin mummon ja ukin rakentaman pikkuisen mökin vieressä järven rannan tuntumassa aaltojen sihistessä rauhallisesti rantahiekkaan… Puolet marjoista menee suoraan suuhun, toisen puolen paistan marjapiiraaksi jonka jätän jäähtymään keittiön ikkunan eteen… Tuoksu kutsuu maistamaan!.. – Tiltu Nurminen

ILLAN TULLEN - Kirsti Virkki

ILLAN TULLEN
- Kirsti Virkki

KEVÄÄN VALO - Kirsti Virkki

KEVÄÄN VALO
- Kirsti Virkki

KUURA - Kisti Virkki

KUURA
- Kisti Virkki

MUISTOJEN SILMÄT - Kirsti Virkki

MUISTOJEN SILMÄT
- Kirsti Virkki

OTTERBERG 1 - Kirsti Virkki

OTTERBERG 1
- Kirsti Virkki

OTTERBERG II - Kirsti Virkki

OTTERBERG II
- Kirsti Virkki

PYRY - Kirsti Virkki

PYRY
- Kirsti Virkki

SININEN HETKI - Kirsti Virkki

SININEN HETKI
- Kirsti Virkki

Lue lisää: Aikaikkuna – kahden arkkitehdin akvarellinäyttely Fabbes Café:ssa Turussa

Akvarellimaalaukset ovat myytävänä, hinnat noin 190-230 €. Ota yhteyttä! Kirsti Virkki, puh. 050-3558871 ja Tiltu Nurminen, puh. 050-5167925

Akvarelli-runo-näyttely: Olet tuulen pyörre

Pidimme runoilija Satu Haapalan kanssa näyttelyn Nousiaisten kirjaston Galleriassa maaliskuussa. Se syntyi luontevana jatkona ja vastaparina viime syksyn yhteisnäyttelyllemme.

Silloin teemana oli luopuminen – tällä kertaa sen vastaparina rakkaus ja elämänilo. Molemmat elementit olivat nyt esillä yhtä aikaa ja esittivät vuoropuheluaan, kuten elämässä on asioiden tapana; vuorotellen iloa ja surua, onnea ja pettymyksiä.

Avajaisten sijaan pidimme taideillan, jossa kerroin akvarellitöistä ja Satu luki omia runojaan sekä lauloi omia runollisia sävellyksiään. Saimme yleisöltä ihanaa palautetta ja paljon myönteistä kannustusta –  ilmeisesti annoimme heille paljon ajateltavaa ja kiehtovia taidekokemuksia! Vuorovaikutus oli molemminpuolista. Taiteilijan roolissa on hurmaavaa kuulla yleisön näkemyksiä ja kokemuksia näkemästään ja kuulemastaan!

Rakkaus-teeman teoksista yksityiskohtia ja yhteenkuuluvat runot:

1. Vesi tulee kohti 

Vesi tulee kohti,
aina kohti, rantaan,
ei koskaan mene pois.
Kannattelee mieltä.

 

 

2. Olen kukkiva köynnös

Haet juotavaa, jano ei lähde.
Etsit minua.
Olen kukkiva köynnös
sinussa;
silmut
parahtavat auki.

 

 

3. Rakkaus on merenneidon askellus

Pihamaa kun kimaltaa,
mitä se kimallus tarkoittaa?
Se onko unia lapsien,
vai aatoksia rakkaitten?
Vai askeleet merenneitojen
joiden öiset salat
– suomuiset jalat –
näin paljastuivat
ne vaikka pois jo uivat?
Rakkaus on
merenneidon askellus,
ei kivuton
voi koskaan olla rakkaus.
Hullu kai
silti takaisin pyrstöään
tahtoo vain
kun tuntenut on poltteen tään.
Pihamaa kun kimaltaa,
mitä se kimallus tarkoittaa?
Öisin vainko voi rakastaa
merenneidot rakkaintaan?
Minne kulkevat polkujaan?
Päiväksi jälleen
sukeltaa mereen
odottaen iltaa
taas seuraavaa…

 

 

4. Tahdon soida sinusta

Saat joka oksan
joka lehden liikkumaan,
latvan nöyrtymään.
Tahdon
taipua sinusta
sinulle,
soida sinusta
sinulle!

 

 

5. Sydäntäni rantavetenä silität

Kultaisin värein
sydäntäni rantavetenä silität.
Sylissäsi lepään,
annan kesän tulla.

Kultaisin värein

 

 

6. Olen hääpäivämme syksy

Olen syksy
hääpäivämme syksy,
liekit leviävät latvasta toiseen
likemmäs runkoa
kevein värein
ja syvin.
Sumusifonki kerroksittain
valahtaa alas.

 

 

7. Olet pyörivä tuuli

Olet loimuava liekki, joka rauhoittaa;
olet pyörivä tuuli, joka pysäyttää.
Olet virtaava vesi, joka tyynnyttää.
Olet minun
olet minun
olet minun
Olen valkea tuohi sun tulessas,
olen leikkivä lehti sun pyörteissäs.
Olen vuori, jonka rinteitä virtaat!
Olen sinun
olen sinun
olen sinun

 

 

8. Tässä kaikki hellyys

Värit leijuvat suurina
luomien alla,
musiikki soi
vaikka levysoitin ei.
Tässä kaikki hellyys
halu
tahto.

 

 

Teokset ovat myytävänä:
1. Vesi tulee kohti
 150 €
2. Olen kukkiva köynnös
 280 € (Myyty)
3. Rakkaus on merenneidon askellus
 480 €
4. Tahdon soida sinusta
 150 €
5. Sydäntäni rantavetenä silität 480 €
6. Olen hääpäivämme syksy
 150 €
7. Olet pyörivä tuuli
 280 €
8. Tässä kaikki hellyys
 480 €

 

Ota yhteyttä:
Akvarellit: tiltu.nurminen(at)artisokka.fi, puh. 050-5167925
Runot ja runokirjoja: Satu Haapala, puh. 040-5381639
Blogiteksti ja valokuvat: Tiltu Nurminen

Olen pilvestä irronnut hahtuva!

Tapasin alkukesällä perhosakvarellinäyttelyni avajaisissa Lemun kirjastossa runonkirjoittaja Satu Haapalan. Huomasimme pian, että olimme monessa asiassa täysin samoilla linjoilla – intuitiivinen maalaus, herkät runot, itsensä likoon laittaminen ja inhimillisen haavoittuvuuden näyttäminen tuntuivat tutuilta aiheilta molemmille.

Tiltu Nurminen

Jos uskaltaa olla näkyvä, laittaa omat ajatuksensa ja maalauksensa näkyville, voi kenties koskettaa muita ihmisiä. Luovaa työtä ei tehdä vain itseä varten, vaan se liikuttaa parhaimmillaan syvästi toisessa ihmisessä jotain tiedostamastonta alitajunnan osaa, unohdettuja muistoja, onnen tai surun hetkiä – kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia ja tunteita. – Tai rohkaisee elämään täyttä elämää tässä hetkessä!

Tiltu Nurminen

Jostain syystä olimme niin varmoja sielujemme sympatiasta, kuin vanhat ystävykset, että lähdimme saman tien suunnittelemaan yhteistä näyttelyä marraskuun runoviikolle Lemun kirjastoon. Ryhdyimme kesän lopussa tarkentamaan aihetta ja sisältöä näyttelyyn ja Satu esittelikin yllättäen uusimman, jo pari vuotta hautumassa olleen runokokoelmansa. Osa runoista saattaa vielä muuttua työstettäessä, mutta tässä muutamia näytteitä niistä yhdistettyinä tuoreisiin akvarellimaalauksiini!

Tiltu Nurminen

Pilvestä irronnut hahtuva

 

Olen pilvestä irronnut hahtuva

joka reittiään aamussa etsii.

Olen tullut tummista varjoista

luonut hohdetta kaukaisiin metsiin.

Olen kohdannyt aamuja kauhulla

mennyt iltaisin piiloon kuun taa;

nyt mä laukkaan taivaan kannella

ja hengitän riemua, rauhaa.

 

Olen surusta syntynyt oivallus

joka elämää kauas kantaa,

ja se eilisen illan unohdus

joka kaiken anteeksi antaa.

Oli aikojen aamussa pilkahdus

siitä minä sain silmiini valon,

ja kevyt on jokainen kantamus

kun tunnen syttyvän ilon ja palon.

 

Olen siivestä pudonnut untuva

pieneen lammikkoon laskeuduin.

Kun katson kuvaani lammikon pinnassa

mä siinä lintuna vieläkin uin.

 

On pilvilinnassa portaat matalat

ja askelmia vain kaksi.

Käy sinne sisään kuin haltijat

ota kuu vartijaksi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Kuu on täysi

 

Oranssin päällä turkoosi tummuu,

pilvisilhuetit lepäävät raukeina.

 

Sumukerrokset mielivaltaisina

riekaleina

metsän liepeessä,

eivät osaa laskostua.

 

Kuu on täysi.

 

- Satu Haapala

 

Tiltu Nurminen

Puolikas kuuta 

 

Tarjolla puolikas kuuta

ja puolikas valtakuntaa.

Eihän unelmiin tarvita muuta!

Unelmat meitä kantaa.

 

- Satu Haapala

 

Näyttelymme teemana tulee olemaan ”Matkalla toiseen maailmaan”. Se käsittelee elämän ja kuoleman rajapintaa, onnea tästä hetkestä tietäen, että kaikki voi päättyä milloin vain. Läsnäoloa juuri nyt ja haikeutta luopumisen hetkellä.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen, runot Satu Haapala.

Akvarellinäyttely: ”Arkkitehtuurin palapeli”

Tiltu Nurminen ja Kirsti Virkki: ”Arkkitehtuurin palapeli”

tiltunurminen

Tiltu ja Kirsti Laitilassa ”Arkkitehtuurin palapeli” -näyttelyn avajaisissa.

Mynämäen kirjastossa 2.8.-30.8.2016 / ( Laitilan Kulttuurihuone Walo 17.6.-24.7.2016 )

Avoinna kirjaston aukioloaikoina: ma-to 12-19, pe 10-16.

Vasemmalla Tiltun, oikealla Kikan työ Mynämäen kirjastossa.

Tutustuin Kikkaan jo 90-luvun puolivälissä Arkkitehtiosastolla Tampereen Teknisessä Korkeakoulussa. Yli parinkymmenen vuoden tuttavuuden jälkeen innostuimme suunnittelemaan yhteistä arkkitehtuuriaiheista taidenäyttelyä. Molemmat olivat maalailleet tahoillaan ja osallistuneet omiin tai ryhmänäyttelyihin viime vuosien aikana.

Oikealla Tiltun, vasemmalla Kikan työ Mynämäen kirjastossa.

Samanhenkisten ystävysten kesken oli helppo valmistella yhteisiä aiheita ja konkreettisesti kehystää ja ripustaa 50 teoksen yhteisnäyttely ensin Laitilaan, Kulttuuriseura Walon upeasti kunnostettuun Suomen vanhimpaan seuraintaloon alkukesäksi – ja sitten Mynämäen kirjastoon elokuun ajaksi.

Kirsti Virkki

Tiltu Nurminen

Ideat kehittyivät matkan varrella vajaan vuoden aikana. Jossain vaiheessa mukaan tulivat tarinat. Kikka keksi yhdistää kuviin Italo Calvinon kirjoittaman kirjan ”Näkymättömät kaupungit” kuvitteellisten fantasiakaupunkien tarinoita. Itse taas innostuin kirjoittamaan omasta päästä tarinoita, jotka kuvaavat akvarellimaalausten sisältöä syvemmältä. Useat tarinoista saivat alkuideansa jostain oikeasta kaupungista eri puolilta maailmaa, mutta kaupunkikuvaukset jatkoivat omaa kulkuaan paperilla mielikuvitustarinoiden myötä.

Kirsti Virkki

Tiltu Nurminen

Yhteisnäyttelyn erityinen ilo on toinen toisensa kannustaminen ja inspiraation jakaminen. Lopputulokseen päästäkseen pitää riittää sitkeyttä, varsinkin kun  maalaamisen lisäksi paspatuurit on itse leikattu ja lasit asennettu kehyksiin. Varsinainen ripustuskin vaatii pitkää pinnaa, että taulut saa suoraan ja sopivaan järjestykseen. Silloin yhteistyökumppani on kultaakin kalliimpi.

Yllä Kirstin, alla Tiltun työ Laitilassa.

Näyttelyn avajaisissa saimme kuulla tyttäreni Aavan ja hänen ystävänsä Helmin hienoja piano-laulu-esityksiä. Näyttelyvieraat viihtyivät hyvin paikalla iloisen puheensorinan säestämänä. Laitilan taideyhdistyksen jäsenet toimivat näyttelyn valvojina koko sen aukioloajan keskellä kauneita kesää.

Sekä Kulttuuriseura Walon edustajien että Laitilan kulttuurisihteerin vieraanvaraisuus ja avuliaisuus olivat olennainen elementti näyttelyn onnistumisessa. Myös tuttavat, sukulaiset ja ystävät – erityisesti miesystäväni ja Kikan aviomies – ansaitsevat kiitoksen tuesta ja kannustuksesta sekä konkreettisesta avusta ja inspiraatiosta.

Katsotaan jatkaako näyttely matkaansa vielä vaikkapa Turun suunnalle Mynämäen jälkeen!

tiltu-nurminen

kirsti-virkki

Teosluetteloon ja taulujen tarinoihin voit tutustua tästä linkistä!

Kertomusta näyttelyn valmistumisesta kevään aikana voit seurata tästä linkistä Facebook-sivultamme!

teksti: Tiltu Nurminen, kuvat Tiltu Nurminen ja Samu Virkki

Arkkitehtuurin palapeli – teosluettelo

Mynämäen kirjasto 2-30.8 2016, Tiltu Nurminen ja Kirsti Virkki, akvarellinäyttely.

Yhteystiedot: Tiltu Nurminen (050-5167925) ja Kirsti Virkki (050-3558871)

Teosten koot on merkitty kehystettyinä valmiina tauluina.

1. Annoin itseni eksyä, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                            

1

Olen eksynyt sattumalta kaupunginosaan, jossa on vain tummaihoisia ihmisiä – olen ainoa valkoihoinen. Amerikkalaisten, espanjalaisten ja ruotsalaisten turistien täyttämän katedraalin ja näköalakukkulan jälkeen laskeuduin alas kukkulan takaa, siltä puolelta, joka johtaa poispäin keskustasta. En tiennyt tarkalleen mitä katua olisi pitänyt kulkea, mutta annoin itseni seurata kiinnostavia reittejä, pitkiä kapeita portaita, kiemuraisin parvekekaitein koristeltujen talojen reunustamia kujia.

Juna-asema, jota olin etsinyt, oli kadonnut johonkin – se ei ollut siellä missä sen olisi pitänyt olla. Kysyin neuvoa naiselta, joka oli pukeutunut kanarialinnunkeltaiseen kaapuun tai mekkoon sekä samanväriseen pään ympärille kiedottuun muhkeaan huiviin. Hän kumartui puoleeni, puhui paljon jotain mistä en ymmärtänyt juuri mitään, ja viittelöi käsillään minua kulkemaan katua alaspäin.

Seurasin hänen neuvoaan. Vastaan käveli pitkiä, uljaita, itsevarmoja ihmisiä. He olivat täällä kotonaan, hallitsivat tilanteen, tiesivät minne mennä ja mitä tehdä. Ihailin heidän määrätietoista kulkuaan. Olisin halunnut istua hetkeksi katukahvilaan ja jäädä katselemaan. Olin toisessa maailmassa vieraana.

- Tiltu Nurminen

 

2. Berenice, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                       

2_Berenice

Kätketyt kaupungit 5

Minun ei pitäisi kertoa sinulle väärämielisestä Berenicestä, joka koristaa lihamyllyjensä koneistot triglyfein, abakuksin, metoopein (kun kiillotusmiehet kohottavat leukansa kaiteen ylitse ja katsovat atriumeja, portaikkoja, porttiholveja, he tuntevat itsensä entistä enemmän vangeiksi ja pienikokoisiksi), minun pitäisi sen sijaan puhua sinulle kätketystä Berenicestä, oikeamielisestä kaupungista jossa ajelehtii satunnaisia materiaaleja kauppojen varjoisissa takahuoneissa ja portaikkojen alla, kaupungista joka solmii köysien, putkien, väkipyörien, mäntien ja vastapainojen verkoston ja se suodattuu kuin köynnöskasvi suurten hammaspyörien välitse (kun ne juuttuvat, vaimea tikitys ilmoittaa että uusi, täsmällinen mekanismi hallitsee kaupunkia); sen sijaan että kuvailen sinulle kylpylöiden parfymoidut uima-altaat joissa Berenicen väärämieliset ihmiset punovat pyöreän kaunopuheisesti juoniaan ja tarkkailevat omistajan katsein kylpevien odaliskien pyöreitä muotoja, minun pitäisi kertoa sinulle kuinka oikeamieliset, jotka aina valppaina välttyvät urkkijoiden panettelulta ja fanaatikkojen toimeenpanemilta joukkopidätyksiltä, voi tunnistaa heidän puhetavastaan, etenkin pilkkujen ja sulkulauseiden ääntämyksestä, vaatteista jotka ovat yksinkertaisia ja koruttomia, kuohahtavien ja häilyvien mielentilojen karttamisesta, terveellisestä mutta maukkaasta ruuasta joka tuo mieleen muinaisen kulta-ajan: riisi- ja sellerikeittoa, keitettyjä papuja, kurpitsojen paistettuja kukintoja.

Näistä tiedoista on mahdollista johtaa tulevan Berenicen kuva, joka tuo sinut lähemmäksi todellisen kaupungin tuntemusta kuin mikään tieto kaupungista sellaisena kuin sen näemme. Sinun on vain pidettävä mielessäsi mitä olen sanomassa sinulle: oikeamielisen kaupungin kylvöön kätkeytyy pahan siemen: varmuus ja ylpeys siitä että se on oikeassa – ja että se on sitä enemmän kuin monet muut jotka väittävät olevansa oikeamielisempiä kuin oikeamieliset – nostattavat kaunaa, kilpailua, kostonhalua, ja luonnollinen tarve saada voitto väärämielisistä värittyy halusta olla heidän paikallaan tekemässä samaa kuin he. Toinen väärämielinen kaupunki, tosin erilainen kuin ensimmäinen, kaivaa siis itselleen tilaa oikeamielisen ja väärämielisen Berenicen kaksinkertaisen kuoren alla.

Kun olen sanonut tämän enkä halua että katseesi saa vääristyneen kuvan, minun on kiinnitettävä huomiosi tämän väärämielisen kaupungin erääseen olennaiseen piirteeseen joka itää salaisena salaisessa kaupungissa: kuin raju ikkunoiden avautuminen, piilevä rakkaus saattaa herätä oikeamielisyyteen jolla ei vielä ole sääntöjä ja joka kykenee luomaan vielä oikeudenmukaisemman kaupungin kuin aikaisempi ennen muuttumistaan väärämielisyyden säiliöksi. Mutta jos tutkit vielä tämän uuden oikeamielisyyden idun sisustan, näet siinä täplän joka laajenee kuin kasvava taipumus ja tunkee väärämielisyyden lävitse sen mikä on oikeamielistä, ja se on ehkä valtavan suurkaupungin itu…

Olet varmaan tehnyt sanoistani sen johtopäätöksen että Berenice on erilaisten kaupunkien jono ajassa, ja ne ovat vuorotellen oikeamielisiä ja väärämielisiä. Mutta halusin varoittaa sinua toisesta asiasta: kaikki tulevat Berenicet ovat jo läsnä tällä hetkellä toinen toisiinsa kiedottuina, sullottuina, ahdettuina, toisistaan erottumattomina.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

3. Kohtaamisia katujen alla, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                                                       

Istun penkillä, liikkuen nopeasti ja vaivattomasti kaupungin alla risteilevissä tunneleissa. Pari penkkiriviä kauempana istuu nuori mies, pudottaen kannettavan tietokoneensa vaunun lattialle. Hän on selvästikin lähdössä jonnekin ulkomaankomennukselle – treenattu vartalo, maastokuvioitu iso kassi ja säkki kertoo sen. Ilmeestäkin näkee, että olo on jännittynyt, mutta silti päättäväinen.

Eräältä pysäkiltä vaunuun nousee nuori nainen, vai onko hän sittenkin mies? On vaikea sanoa varmaksi – raidallinen paita, jykevät kengät, vaaleat, lyhyehköt hiukset sekaisin huolettomasti, ja hennot käsivarret. Hän tutkii viestejä kännykästään, syventyneenä omaan maailmaansa. Hetkeksi hänen huulilleen ilmestyy huvittunut hymy, ja sitten se taas katoaa.

Yliopiston pysäkillä eteeni, vastapäiselle penkille, istahtaa ehkä viidenkymmenen kieppeillä oleva vanttera mies. Hän muistuttaa Indiana Jonesia hattuineen ja silmälaseineen. Luullakseni hänen täytyy olla yliopiston opettaja, tulossa juuri luennoltaan. Hän on kalju – ja hoikka pikkutakkinsa ja kauluspaitansa alla. Pieneksi hetkeksi hän kaivaa povitaskustaan kirjan, mutta ei ehdi lukea sitä, kun muistaa yhtäkkiä, että pitää lähettää tärkeä viesti vaimolle älypuhelimen välityksellä.

Myöhemmin hänen tilalleen istahtaa nuori mies, eläväisen oloinen. Hän on hieman vaivaantunut ja jännittynyt, silti kuitenkin itsetietoinen ja jää paikoilleen matkustamaan muutaman pysäkinvälin verran. Hänen katseensa siirtyy välillä kaukaisuuteen, sitten taas kännykän ruutuun. Hän on unohtanut kuulokkeet kotiin.

- Tiltu Nurminen

 

4. Kaupunki kaukaisella galaksilla, Tiltu Nurminen,71×71 cm,390 €                                                                    

Kaupunki sijaitsee planeetan sillä puolella, joka ei koskaan saa oman aurinkonsa säteilyä. Silti se loistaa ihanasti, lempeästi pehmeää valoa.

Sen asukkaat ovat rakentaneet asumuksensa kolmioista muodostuvaksi verkostoksi, jossa jokaisella on omaa tilaa, mutta myös yhteys muihin. He ovat tottuneet pimeään ja pehmeään hämärään ja auringonvalon kirkkaus olisi aivan liikaa heille.

Tässä kaupungissa ei ole koskaan liian kylmä tai liian kuuma. Sopivan lämmin ilma hemmottelee asukkaita ympäri vuoden, säältä ei tarvitse suojautua.

Toisinaan asukkaat matkustavat lomalle planeetan toisen puolen paahtavan kuumiin kaupunkeihin hiekka-aavikoiden keskelle ja palaavat sitten tyytyväisinä omiin majoihinsa pehmeän sammalen ja havupuiden ympäröimien puutarhojen keskelle.

- Tiltu Nurminen

 

5. Kaupunki valtameren rannalla, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                        

Pehmeä lämmin tuuli puhaltaa kasvoilleni, kun lähestyn purjeveneellä kaupunkia aavan valtameren rannalla. Se on avoin myrskyille ja talven purevalle kosteudelle, mutta aurinkoisina päivinä sen satamissa käy kuhina ja lokit taistelevat kirkuen kalastusalusten saaliiden rippeistä.

Kaupungin asukkaat nauttivat pienistä päiväretkistä pikkuisilla veneillään tai toisinaan kulkevat rannikkoa pitkin tapaamaan ystäviään ja sukulaisiaan viereisissä rantakaupungeissa.

Kaikki kaupungin kadut kurkottavat rantaa kohden ja suolainen merituuli ulottuu jokaisen kadunkulmauksen ympäri raikkaana ja virkistävänä.

Täällä kestävät vain talot, jotka on rakennettu sitkeimmistä materiaaleista, kovimmasta pihkaisesta sydänpuusta – ja jotka on maalattu sitkeimmällä pellavaöljyllä maanläheisin värein, joita paikallisesta maaperästä löytyvillä väripigmenteillä saa aikaiseksi: terranruskeaksi, okrankeltaiseksi, umbranvihreäksi ja ultramariinin siniseksi.

Vain lähimpänä merta olevat talot on maalattu valkoisiksi, jotta ne sulautuisivat maisemaan, valkoiseen rantahiekkaan, dyyneihin ja valkoisiin tyrskyihin ulapalla.

- Tiltu Nurminen

 

6. Kelluva kaupunki, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                                              

Ikkunoihin osuu heijastuksia veden pinnasta, auringonsäteiden leikkiä aikaisin aamulla. Ovia koputtelevat kevyesti väreilevät aallot. Puutarhojen tilalla on kanavia, joissa gondolit lipuvat hiljalleen. Kaupunki on täynnä asuntoja, jotka ulottuvat vesirajaan ja sen allekin – ja jokaisella asukkaalla on oma laituri ja venepaikka.

Vesi liplattaa, kun airot ohjailevat ketterästi kapeita, pitkiä veneitä kulmasta kulmaan. Jos ei tunne reittiä etukäteen ja ole tarkkana, voi helposti eksyä ja mennä sekaisin suunnista. Onneksi kaupungin ystävälliset asukkaat neuvovat mielellään vieraan oikealle reitille.

Edes valtameren hyökyaallot eivät saavuta kaupungin sisimpiä kortteleita, jotka muodostavat ikään kuin monipolvisen aallonmurtajan. Vain nousuvesi huuhtelee lempeästi laiturit puhtaaksi.

- Tiltu Nurminen

 

7. Phyllis, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                                  

Kaupungit ja silmät 4

Kun olet saapunut Phyllikseen, sinusta on hauska havaita kuinka monet erilaiset sillat ylittävät sen kanavat: kaarisiltoja, katettuja siltoja, pilarisiltoja, ponttonisiltoja, riippusiltoja, siltoja joiden kaiteet on koristeltu leikkauksin; kuinka monenlaisia ikkunoita näkyy kadulle: kaksiruutuisia, maurilaisikkunoita, lansettikaari-ikkunoita, teräväkaarisia ikkunoita joiden yläpuolella on puolikuu tai ruusukuvio; kuinka monentyyppiset kiveykset peittävät maan: mukulakivi, laattakivi, pikkukivi, sinivalkoinen liuskakivi. Kaupungit jokainen kohta tarjoaa katseelle yllätyksiä: linnoituksen muurista kasvaa kaprispensas, kolmen kuningattaren patsaat konsolin päällä, sipulikupoli jonka huipulla on kolme pienempää sipulia. ”Onnellinen on se, jolla on aina Phyllis silmiensä edessä, hän ei lakkaa näkemästä uusia asioita joita se sisältää”, huudahdat pahoitellen sitä että sinun lähdettävä kaupungista, kun vasta olet silmäillyt sitä.

Mutta voi käydä niin että pysähdyt Phyllikseen ja vietät loppuelämäsi siellä. Kaupunki haalistuu nopeasti silmissäsi, ruusukuviot, patsaat konsolien päällä, kupolit pyyhkiytyvät pois. Niin kuin kaikki asukkaat seuraat polveilevia reittejä kadulta toiselle, erotat aurinkoisia ja varjoisia paikkoja, oven siellä, täällä penkin jolle voit laskea korin, kuopan jossa jalka voi livetä ellet ole varovainen. Kaikki muu kaupungissa on näkymätöntä. Phyllis on tila jossa vedetään reittejä kahden tyhjässä riippuvan pisteen välille: lyhin tie jonkun kauppiaan luo velkojan ovea välttäen. Askeleesi seuraavat sitä mikä ei ole silmien ulko- vaan sisäpuolella, haudattuna ja poispyyhittynä: jos kahdesta porttiholvista toinen jatkuvasti näyttää sinusta iloisemmalta, se johtuu siitä että siitä meni kolmekymmentä vuotta sitten tyttö jolla oli leveät koruommellut hihat tai että siihen osuu tiettynä hetkenä valo samalla tavalla kuin siihen toiseen porttiholviin josta et enää muista missä se oli.

Miljoonat silmät katsovat ikkunoita, siltoja, kaprispensaita ja on kuin ne tutkisivat tyhjää sivua. Monet kaupungit ovat samanlaisia kuin Phyllis, ne livahtavat katseilta ellei niitä yllätä.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

8. Puistojen kaupunki, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €                                                                                          

Tässä kaupungissa on paljon viihtyisiä toreja ja pieniä vehreitä puistoja, joissa on runsaasti penkkejä piknik-hetkiä varten. Jos ostaa kaupasta pari patonkia, juustoa, omenoita ja pullon punaviiniä, saattaa helposti viettää taianomaisen hetken vehreiden hevoskastanjoiden alla, aivan vilkkaiden kortteleiden tuntumassa, jollekin suojaiselle puistonpenkille porttien ja ruusupensaiden suojaan vetäytyen.

Pikkukatujen lomassa risteilee kanavia ja niitä ylittäviä siltoja. Asuntoveneissä elellään yhtä hienostuneesti kuin monikerroksissa kapeissa ja kaltevissa taloissakin. Lattiat saattavat olla kallellaan ja ikkunoista kuuluu läpi katumyyjien huutelu ja myytävien tavaroiden lastauksen ääniä. Mutta silti kaikki haluavat asua juuri täällä, historian kyllästämien paksujen seinien sisällä, kurkkien ulos ruutuikkunoista ja esitellen olohuoneen kalustusta koko maailmalle ilman ikkunaverhoja.

Pieniä portaita pitkin pääsee laskeutumaan suoraan kadulta kellarikerrokseen, jossa asuu omassa rauhassaan joko vuokralainen, perheen teini tai isoäiti.

- Tiltu Nurminen

 

9. Vedenalainen kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €

Meriheinien, simpukoiden ja koralliriuttojen keskeltä pilkottaa marmorin palasia, vaalean ruskeita, hiekan värisiä. Veden läpi heijastuva auringonsäde paljastaa vanhan kaupungin rauniot ja suorakaiteen muotoiset kivet, jotka ovat uponneet meren pohjaan kaksi tuhatta vuotta sitten maanjäristyksen raunioittaessa menneen sivilisaation luomuksia.

Nyt koristeellisia kivipylväitä ja marmorisia kivijalan lohkareita ihailevat vain ohi lipuvat riuttahait ja aavemaisesti vedessä leijailevat paholaisrauskut. Pienet mustekalat ovat takertuneet marmorikaiteen ornamenttikuvioihin.

Rakennusten muodosta ei saa enää selvää, kukaan ei osaa enää kertoa minkä muotoisia rakennukset olivat aikanaan parhaassa loistossaan tai kuinka monta kerrosta niissä oli – tai saattoiko kattoterassilta ihailla tähtiä pimeinä lämpiminä öinä.

Vedenalainen kaupunki muistuttaa olemassaolollaan kaiken katoavuudesta. Hiljalleen se murenee näkymättömäksi ja muuttuu hiekaksi ja pikkukiviksi, jotka siirtyvät merivirtojen mukana muihin paikkoihin ja jatkavat eloaan toisessa muodossa toisena aikana.

- Tiltu Nurminen

 

10. Bersabea II, Kirsti Virkki, 36×36 cm, 150 €                                                                                                                              

37_Bersabea2 

 

11. Zenobia II, Kirsti Virkki, 36×36 cm, 150 €                                                                                                                                39_Zenobia2

 

12. Sumujen kaupunki , Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                      

Yön sininen usva leijuu kaupungin yllä, kun satunnaiset ihmiset katoavat sumuun. Vähitellen yötuuli kuljettaa katujen päälle tiivistyneet pilvet pois ja niiden välistä paljastuu tähti, toinenkin ja kuu valaisee korkeita taloja ja pieniä pihoja niiden välissä, kattoterasseja ja hämäriä kujia. Se paljastaa hiljaisen yön kauneuden.

Muutamasta ikkunasta näkyy vielä valo ja avoimesta parvekkeen ovesta karkaa ulkoilmaan säveliä, hiljaista soittoa ja hyräilyä. Mies, jonka parta alkaa jo harmaantua, entinen purjelaivan kapteeni, tuntee kaikki maailman laulut – ainakin ne, joissa kerrotaan merestä, aalloista, rakkaudesta ja kaipuusta toisen luo.

Hän hyräilee yksikseen, pehmeällä sointuvalla äänellään. Eikä kukaan, joka sen kuulee, voi olla pysähtymättä, liikuttumatta ja aistimatta juuri tämän yön tunnelmaa, sitä erikoista taikaa, jonka tuo komea, pitkä, yksinäinen mies saa aikaan. Hän on lähde, joka laskee liikkeelle surumieliset soinnut, jotka virtaavat hiljalleen katujen yllä yltäen hämäriin porttikonkeihin ja kapeimmillekin kujille lopulta tuudittaen jokaisen kuulijan uneen.

Silloin hän sammuttaa vihdoin lampun, huokaisee syvään ja nukahtaa itsekin levolliseen uneen, nähden unta albatrosseista, aaltojen lomasta ponnahtelevista delfiineistä ja suurista kohisevista aalloista, jotka pirstoutuvat uljaan laivaan keulaan.

- Tiltu Nurminen

 

13. Esmeraldina II, Kirsti Virkki, 56×56 cm, 280 €                                                                                                     

42_Esmeraldina2 

 

14. Luova kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                              

Voimakas, intuitiivinen ja vapaa energia asuu tässä kaupungissa. Sen asukkaat tekevät juuri sitä, missä he ovat lahjakkaita ja sitä, missä he parhaiten voivat antaa oman panoksensa yhteiseen hyvinvointiin. He eivät tuhlaa aikaa tekemällä asioita, mitä jonkun muun mielestä heidän kuuluisi tehdä, vaan löytävät kukin itse oman polkunsa, jota lähtevät seuraamaan sydämen ääntä kuunnellen.

Kaupunkilaiset verkostoituvat tehden mielestään merkityksellisiä asioita välillä yhdessä muiden kanssa, välillä taas omassa rauhassaan. Samalla he inspiroivat muita innostuksellaan ja vetävät puoleensa runsautta, joka ei tarkoita välttämättä rahaa, vaan ystäviä, lämmintä läsnäoloa tässä hetkessä ja onnellisia, hyviä hetkiä.

Kun kukaan ei kritisoi tai arvostele muita, jokainen uskaltaa kokeilla, tutkia ja tehdä joskus virheitäkin. Kaupunkilaiset oppivat uusia asioita tekemällä, uteliaasti ja innostuneesti uutta luoden ja vanhaa vaalien. He osaavat yhdistää historiallisia arvoja ja innovatiivisia keksintöjä rennosti ja vapautuneesti. Luovassa kaupungissa suunnitellaan uutta, mutta osataan nauttia yhtä hyvin juuri tästä hetkestä ja arvostaa menneisyyttä lämmöllä.

- Tiltu Nurminen

 

15. Valdrada II, Kirsti Virkki, 56×56 cm, 280 €                                                                                                          

44_Valdrada2

 

16. Tuliperäinen kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                                         

Kaupungin maaperä on punaista hiekkaa. Se on muisto tuliperäisestä maa-aineksesta ja laavasta, joka virtasi aikoinaan talojen välistä. Rakennukset kääntyivät hieman akseleidensa ympäri ja myötäilivät kuumaa virtausta. Ne eivät vastustaneet sitä ja siksi selviytyivät romahtamatta tai palamatta. Talojen väleihin syntyi satoja, ehkä tuhansia reittejä, joita pitkin voi kulkea samaan suuntaan.

Toisinaan asukkaat järjestävät kilpajuoksuja, joissa voittaja selviää vasta viime metreillä, eikä kilpailija tiedä matkalla onko joku häntä edellä vai jäljessä – paitsi jos hän sattuu vilkaisemaan sivulleen juuri oikealla hetkellä, jolloin rakennusten välistä voi nähdä vilauksen muista kilpailijoista.

Vaikka et tietäisi mitä katua kuljet juuri nyt, päätyisit silti samaan paikkaan – joko pohjoiseen tai etelään, ja sen voit päätellä auringon suunnasta. Kaikki kadut osoittavat samaan suuntaan, kuin magneetin ohjaamina.

- Tiltu Nurminen

 

17. Keväisenä sadepäivänä, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €                                                                                                      

Hän katsoi ulos ikkunasta. Sadepisarat valuivat noroina pitkin vanhaa aaltoilevaa lasia, joka muovaili maisemaan uusia muotoja sen mukaan miten katsoja siirtyi itse lasin edessä.

Vastapäisen talon ikkunasta näkyi huoneisto, jossa asui nuori nainen, varmaankin opiskelija, päätellen hänen vuorokausirytmistään, iloisista juhlistaan, elämän iloista ja suruista, jotka heijastuivat hänen asuntonsa kautta ympärillä oleviin taloihin.

Sade piti itsepintaista ropinaansa lasia vasten, kun mies päätti äkkiä lähteä siitä huolimatta ulos. Hän tempaisi sateenvarjonsa eteisen naulakosta, pukeutui tummaan takkiinsa ja hypähteli alas hämärän mutta tunnelmallisen porraskäytävän halkeilleita kiviportaita. Värilliset koristeikkunat toivat lämpöä kaikuvaan tilaan. Syöksähtäessään ulko-ovesta kadulle, hän melkein törmäsi lastenvaunuja työntävään mieheen, pyyteli pikaisesti anteeksi ja suuntasi kulkunsa kohti parin korttelin takana olevaa puistoa.

Pienet lehtien alut puiden oksilla ennakoivat jo kevättä ja kesää. Ilma tuntui raikkaalta ja hänen olonsa koheni saman tien. Oikeastaan hänellä ei ollutkaan kiire mihinkään, ainoastaan tänne ihmisten keskelle, raikkaaseen kevätsateeseen. Hän pysähtyi kuuntelemaan soran ropinaa jalkojensa alla, lintujen sirkutusta, autojen vaimeita ääniä lähikaduilla – ja katselemaan litimärkiä, talutushihnoissaan kulkevia koiria, jotka tutkivat muiden nelijalkaisten jättämiä viestejä omassa hajujen ja tuoksujen kiehtovassa maailmassaan.

Ja sillä hetkellä hän tunsi olevansa juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, elävänä ja tuntevana – ei haaveillen tulevasta, vaan nauttien olemassa olostaan kuuluen juuri tähän hetkeen. Seuraavan kadun kulmauksesta hänen eteensä kantautui tuoreen kahvin tuoksu…

- Tiltu Nurminen

 

18. Esmeraldina I, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                       

14_Esmeraldina1

Kaupungit ja vaihdot 5

Esmeraldinassa, vedellisessä kaupungissa, kanavaverkosto ja tieverkosto ovat päällekkäin ja kulkevat ristiin rastiin. Kun haluat mennä paikasta toiseen, voit aina valita joko maa- tai vesireitin: ja koska lyhin tie kahden paikan välillä Esmeraldinassa ei ole suora vaan polveileva kuvio joka haarautuu kiemurteleviksi poikkeamiksi, jokaiselle kulkijalle ei avaudu ainoastaan kaksi tietä vaan useita ja ne lisääntyvät vielä kun vuorottelee vene- ja maamatkoja.

Ja täten Esmeraldinan asukkaiden ei tarvitse kyllästä joutumalla kulkemaan joka päivä samoja katuja. Eikä siinä kaikki: tieverkosto ei ole yhdessä ainoassa tasossa vaan kulkee ylösalas portaita, porrastasanteita, kaarisiltoja, riippuvia teitä. Kun yhdistelee eri reittien päällekkäisiä tai yhdessä tasossa olevia osia, jokainen asukas saa joka päivä huvin kulkea uutta reittiä mennessään samoihin paikkoihin. Kaikkein säntillisin ja rauhallisin elämä Esmeraldinassa kuluu ilman toistoa.

Suurimmat rajoitukset kokevat, niin täällä kuin muuallakin, ne jotka viettävät salaista ja seikkailevaa elämää. Esmeraldinan kissat, varkaat, salaiset rakastavaiset siirtyvät paikasta toiseen korkealla olevia katkonaisia teitä, hyppäävät katolta toiselle, kiipeävät kattoterassilta parvekkeelle, kapuavat akrobaatin ottein pitkin vesikouruja. Alempana viemäreiden pimeässä juoksevat rotat peräkkäin yhdessä salaliittolaisten ja salakuljettajien kanssa, kurkistelevat katuluukuista ja viemäriaukoista, pakenevat aukioiden yli ja ojien pohjalla ja vievät piilopaikasta toiseen juustonkannikoita, salakuljetustavaroita, ruutitynnyreitä, kulkevat läpi kaupungin massan jota halkoo maanalaisten käytävien verkosto.

Esmeraldinan kartassa pitäisi olla erivärisillä musteilla merkittynä kaikki nämä reitit, kiinteät ja nestemäiset, julkiset ja salaiset. Vaikeampaa on merkitä kartalle teitä joilla pääskyset leikkaavat ilmaa kattojen yläpuolella, laskeutuvat liikkumattomin siivin näkymättömänä pitkänä paraabelina, syöksähtävät nielaisemaan hyttysen, kohoavat tornin huippua hipovana spiraalina, hallitsevat ilmapolkunsa jokaisessa kohdassa kaupungin jokaista kohtaa.

-  Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

19. Aavikon ja meren kohtaaminen,Tiltu Nurminen,71x71cm,390 €                                                                       

Äärimmäisen kuumuuden ja vilvoittavan meren rajapinnassa tuulee aina. Lämmin ja kylmä ilma sekoittuvat keskenään ja nousevat ylöspäin – ja linnut ja hyönteiset ottavat vauhtia pystysuuntaisista ilmavirtauksista. Kaupungin ylle muodostuu pilviä ja aina silloin tällöin ne laskevat virkistäviä vesipisaroita putoamaan puutarhoihin ja puistoihin.

Aavikon kuuma tuuli tuo tullessaan hiekkaa, jonka hienoimmat hiukkaset leviävät joka puolelle, rahisten hampaiden välissä salaattia syödessä tai rapisten hiuksista illalla hiusharjan käydessä läpi suortuvia.

Kuuman kaupungin viileissä viiniköynnösten varjostamissa puutarhoissa juodaan minttuteetä turkoosin väristen tyynyjen päällä istuen. Papukaijat kirkuvat sitruunapuiden oksilla ja pitkäkarvaiset persialaiskissat loikoilevat laiskoina pensaiden ja viilentävien kivimuurien katveessa.

Suihkulähteissä virtaa vesi, joka saa alkunsa jääkylmistä vuoristopuroista. Palmujen oksat heilahtelevat kevyesti tuulessa kuin jättikokoiset viuhkat ja peittävät näkyvistä flamingot, jotka lentävät suurina parvina vilvoittamaan pitkiä jalkojaan syvänsinisessä merenlahdessa. Silloin kaupungin asukkaatkin uskaltautuvat uimaan – ilman pelkoa haista, krokotiileistä ja jättiläismeritursaista.

- Tiltu Nurminen

  

20. Valdrada, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                                                  

13_Valdrada

Kaupungit ja silmät 1

Esi-isät rakensivat erään järven rannalle Valdradan taloineen jotka ovat pelkkiä toinen toistensa päälle rakennettuja kuisteja ja korkeita teitä, joiden kaiteet ulottuvat veteen asti. Näin matkaaja saapuessaan näkee kaksi kaupunkia: toinen kohoaa suoraan järven yläpuolelle, toinen heijastuu siitä nurinpäin. Toisessa Valdradassa ei ole eikä tapahdu mitään mitä toinen Valdrada ei toistaisi, sillä kaupunki on rakennettu niin että jokainen sen kohta heijastuu sen peilistä, ja vedessä oleva Valdrada ei kuvasta ainoastaan kaikkia fasadien uurroksia ja ulkonemia jotka kohoavat järven yläpuolelle vaan myös huoneiden sisustat kattoineen, lattioineen ja käytävineen, peilikaappeineen.

Valdradan asukkaat tietävät että kaikki heidän tekonsa ovat yhtä aikaa tuo teko ja sen peilikuva joka on erikoisen arvokas kuva, ja tämä tieto estää heitä hetkeksikään vaipumasta sattuman tai hajamielisyyden armoille. Silloinkaan kun rakastavaiset kieriskelevät ruumiit alastomina iho ihoa vasten ja etsivät asentoa jossa saisivat suurimman nautinnon toisistaan, silloinkaan kun murhaajat työntävät veitsen kaulan tummiin suoniin ja mitä enemmän sakeaa verta pulppuaa, sitä syvemmälle he työntävät terän joka uppoaa jänteiden väliin, ei niinkään heidän pariutumisensa tai murhatyönsä ole tärkeää vaan heidän kuviensa pariutuminen tai murhaaminen veden kirkkaassa ja kylmässä peilissä.

Toisinaan peili lisää asian arvoa, toisinaan kieltää sen. Kaikki mitä peilin yläpuolella näyttää kelvolliselta, ei suinkaan kestä peilaamista. Kaksoiskaupungit eivät ole samanlaisia sillä mikään, mikä on tai tapahtuu Valdradassa, ei ole symmetristä: jokaista kasvoa ja tekoa vastaa peilissä käänteiskuva. Molemmat Valdradat elävät toisilleen, katsovat toisiaan jatkuvasti silmiin mutta ne eivät rakasta toisiaan.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

21. Zenobia, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €                                                                                                             

16_Zenobia

Hauraat kaupungit 2

Nyt aion kertoa Zenobian kaupungista jossa ihmeellistä on tämä: vaikka se sijaitseekin kuivalla maaperällä, se seisoo hyvin korkeilla pilareilla, talot ovat bambua ja sinkkiä, niissä on puujaloilla seisovia monia terasseja ja parvekkeita, ne menevät ristiin rastiin ja niitä yhdistävät puu- ja köysitikkaat, talojen yllä on kartiokattoisia näköalaterasseja, vesitynnyreitä, tuuliviirejä ja taloista sojottaa väkipyöriä, ongensiimoja ja nostureita.

Mikä tarve, määräys tai halu on saanut Zenobian perustajat antamaan tällaisen muodon kaupungilleen, sitä ei enää muisteta, ja siksi ei voi sanoa onko se Zenobia, jonka nyt näemme, tyydyttänyt tuon tarpeen, määräyksen tai halun, kaupunki on nimittäin ehkä kasvanut useista ensimmäisen nykyään selvittämättömän suunnitelman päälle kasvaneista kaupungeista. Mutta varmaa on, että jos Zenobian asukasta pyydetään kuvailemaan millaista elämää hän pitäisi onnellisena, hän ajattelee aina Zenobian kaltaista kaupunkia pilareineen, köysitikkaineen, se on ehkä aivan erilainen Zenobia tuulessa hulmuavine lippuineen ja nauhoineen mutta aina se on johdettu yhdistelemällä ensimmäisen mallin elementtejä.

Tästä syystä on turha määritellä olisiko Zenobia luokiteltava kuuluvaksi onnellisten vai onnettomien kaupunkien joukkoon. Ei ole mieltä jakaa kaupunkeja näihin kahteen luokkaan vaan kahteen muuhun: niihin jotka jakavat vuosien ja muutosten lävitse muodon antamista haluille ja niihin joissa halut onnistuvat hävittämään kaupungin tai kaupungit ovat hävittäneet halut.

-  Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

22. Ensimmäinen kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                        

 

 

23. Toinen kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                             

 

24. Kolmas kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 150 €     

                                                                                                        

 

25. Neljäs kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                             

 

 

26. Viides kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                       

 

 

27. Kuudes kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                                                            

 

 

28. Seitsemäs kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                                                             

 

29. Kahdeksas kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                               

 

 

30. Yhdeksäs kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                         

 

 

31. Kymmenes kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €                                                                                        

 

LISÄKSI VIELÄ:

Mynämäen näyttelyyn eivät mahtuneet mukaan kaikki taulut, jotka olivat esillä Laitilan näyttelytilassa kesä-heinäkuussa. Tässä vielä nuo työt, jotka olivat mukana näyttelykokonaisuudessa alunperin:

 

32. Baukis, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €, (MYYTY)       

12_Baukis_V

Kaupungit ja silmät 3

Marssittuaan seitsemään päivää metsiköiden lävitse Baukisiin matkaaja ei pysty näkemään kaupunkia mutta hän on jo perillä. Ohuet puujalat, jotka kohoavat maasta kaukana toisistaan ja katoavat pilviin, kannattavat kaupunkia. Sinne noustaan portaita. Maan pinnalla asukkaat näyttäytyvät vain harvoin: heillä on kaikki tarvittava ylhäällä ja mieluummin he ovat laskeutumatta. Mikään osa kaupungista ei kosketa maata paitsi pitkät flamingon koivet joilla se seisoo, ja aurinkoisina päivinä rei´itetty kulmikas varjo joka lankeaa lehvistöön.

Baukisin asukkaista onkolme olettamusta: he vihaavat maata; he kunnioittavat sitä siinä määrin että välttävät kaikkea kosketusta; he rakastavat sitä sellaisena kuin se oli ennen heitä ja alassuunnatuilla kiikareilla ja kaukoputkilla he tutkivat sitä väsymättä, lehti lehdeltä, kivi kiveltä, muurahainen muurahaiselta tarkkaillen ihastuneina omaa poissaoloaan.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

33. Eudoksia, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €

6_Eudoksia

Kaupungit ja taivas 1

Eudoksiassa, jonka mutkikkaat pikkukadut, portaat, kujat, hökkelit leviävät ylöspäin ja alaspäin, on matto josta voit nähdä kaupungin todellisen muodon. Ensi näkemältä mikään ei tunnu vähemmän muistuttavan Eudoksiaa kuin maton esittämä kuva joka on jaettu symmetrisiin kuvioihin ja joiden aiheet toistuvat suorissa ja pyöreissä ääriviivoissa, se on kudottu loistavin värein ja sen kuteiden vaihtelua voi seurata koko loimen mitalta. Mutta jos pysähdyt katsomaan tarkkaavaisesti, tulet vakuuttuneeksi että maton jokainen kohta vastaa kaupungin jotakin kohtaa ja että kaikki kaupungin sisältämät asiat sisältämät asiat sisältyvät myös kuvaan niiden todellisten suhteiden mukaisessa järjestyksessä, ja ne jäävät hälinän, vilinän, tungoksen hämmentämältä katseeltasi huomaamatta. Koko Eudoksian sekamelska, aasien hirnunta, nokitahrat, kalanhaju, on se osaperspektiivi jonka silmäsi tavoittaa, mutta matto todistaa että on olemassa piste, jossa kaupunki näyttää todelliset mittasuhteensa, geometrinen kaava joka sisältyy sen pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Eudoksiassa eksyy helposti mutta kun keskityt tuijottamaan mattoa, tunnistat karmiinin tai indigon tai aniliininvärisissä langoissa kadun, joka pitkän kierroksen jälkeen johtaa sinut purppuranväriseen aitaukseen joka on todellinen päämääräsi. Jokainen Eudoksian asukas vertaa maton liikkumattomaan järjestykseen omaa käsitystään kaupungista, omaa ahdistustaan, ja jokainen voi löytää arabeskeihin kätketyn vastauksen, elämäntarinansa, kohtalonsa käänteet.

Oraakkelilta tiedusteltiin kahden niin erilaisen asian kuin maton ja kaupungin mystillisestä suhteesta. Toisella niistä – oli vastaus – on se muoto jonka jumalat antoivat tähtitaivaalle ja radoille joita maailmat kiertävät, toinen on sen summittainen heijastus niin kuin kaikki inhimillinen työ.

Auguurit olivat jo aikoja olleet varmoja että maton harmoninen kuvio on jumalallista tekoa, tässä merkityksessä tulkittiin oraakkeli antamatta sijaa vastaväitteille. Mutta samaan tapaan voit tehdä päinvastaisen johtopäätöksen: että maailman todellinen kartta on Eudoksia sellaisenaan, tahra joka leviää muodottomana, mutkittelevine katuineen, taloineen jotka sortuvat toistensa päälle pölypilvessä, tulipaloissa, huudoissa pimeästä.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

34. Bersabea, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €, (MYYTY)

9_Bersabea

Kaupungit ja taivas 2

Bersabeassa kulkee perintönä tällainen uskomus: taivaasta riippuu toinen Bersabea jossa leijuvat kaupungin hyveet ja jaloimmat tunteet ja että jos maallinen Bersabea ottaa taivaallisen kaupungin mallikseen, se tulee yhdeksi tämän kanssa. Perinne levittää kuvaa pelkkää kultaa olevasta kaupungista hopealukkoineen ja timanttiovineen, kuvaa jakokivikaupungista täynnä upotuksia ja kaiverruksia, tämän saa aikaan hyvin ahkera käytettäessä kaikkein arvokkaimpia metalleja. Tälle käsitykselle uskollisena Bersabean asukkaat pitävät kunniassa kaikkea mikä tuo mieleen taivaallisen kaupungin: he keräävät jalometalleja ja harvinaisia kiviä, kieltäytyvät lyhytjännitteisestä huolettomuudesta ja kehittelevät hienoja järjestäytyneitä muotoja.

Asukkaat uskovat myös että maan alla on toinen Bersabea ja sinne säilötään kaikki halpamainen ja halveksittava mitä heille sattuu, ja heidän jatkuvana huolenaan on hävittää maanpäällisestä Bersabeasta jokainen side tai samankaltaisuus maanalaisen kaksosensa kanssa. Kuvitellaan että alemmassa Bersabeassa on kattojen paikalla nurinkäännettyjä roskalaatikoita joista valuu juustonkannikoita, rasvaisia papereita, kalanperkeitä, tiskivettä, spagetintähteitä, käytettyjä siteitä. Tai ehkä se on suorastaan pienkaltaista tummaa, venyvää ja kiinteää ainesta joka jatkaa matkaansa kuljettuaan ihmisen suoliston läpi pimeästä reiästä toiseen siihen asti kunnes läiskähtää viimeiselle maanalaiselle pohjalle ja alhaalla olevista laiskoista, pyöreistä kuplista kohoaa kerros kerrokselta ulosteisen kaupungin rakennukset kierteisine torneineen.

Bersabeaa koskevissa uskomuksissa on osa totta, osa erehdystä. Totta on että kaupunkiin liittyy kaksi sen projektiota, taivaallinen ja helvetillinen mutta niiden koostumuksen suhteen asukkaat ovat erehtyneet. Helvetti, joka kätkeytyy Bersabean syvimpään pohjamaahan, on etevimpien arkkitehtien piirtämä, markkinoiden kalleimmista rakennusaineista tehty, kaikki sen laitteistot, koneet, pyörästöt toimivat ne on peitetty koristuksin ja ripsuin, putkista ja akseleista riippuu tupsuja.

Täydellisyyteen pyrkiessään Bersabea luulee hyveeksi sellaista mikä nyt on vain epämääräistä, kiihkeää sen oman tyhjän maljan täyttämistä, se ei tiedä että sen ainoat vapautuneet antaumuksen hetket ovat silloin kun se irrottautuu itsestään, antaa mennä levittäytyy. Mutta Bersabean zeniitissä kiertää taivaankappale joka heijastaa kaikki kaupungin rikkaudet suljettuina poisheitettyjen esineiden aarreaittaan: planeetta joka tulvii perunankuoria, rikkinäisiä sateenvarjoja, käytettyjä sukkia, kimmeltäviä lasinsirpaleita, kadonneita nappeja, karamellipapereita, raitiovaunulippuja, kynnen- ja liikavarpaankappaleita, munankuoria. Taivaallinen kaupunki on tämä ja sen taivaalla kiitää pitkäpyrstöisiä komeettoja jotka on lähetetty kiertämään Bersabean asukkaiden vapaasta ja onnellisesta tahdosta, kaupungissa joka vain kakatessaan ei ole saita, laskelmoiva, voitonhimoinen.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

35. Zobeide, Kirsti Virkki, 71×71 cm, 390 €

15_Zobeide

Kaupungit ja halu 5

Sieltä kuusi päivää ja seitsemän yötä matkattuaan mies saapuu Zobeideen, valkeaan kuutamoiseen kaupunkiin jonka kadut kiertävät itsensä ympäri kuin kerässä. Tällaista kerrotaan sen perustamisesta: useat eri maista tulleet miehet näkivät samanlaisen unen, he näkivät takaapäin pitkätukkaisen tuntemattoman naisen juoksevan yöllä alasti tuntemattomassa kaupungissa. He kiersivät ja kiersivät ja jokainen kadotti hänet näköpiiristään. Unen jälkeen he lähtivät etsimään tuota kaupunkia; sitä he eivät löytäneet mutta löysivät toisensa; he päättivät rakentaa sellaisen kaupungin kuin unessa. Kadut järjestettiin jokaisen takaa-ajoreitin mukaisesti, paikkaan missä kukin oli kadottanut karkulaisen jäljet, rakennettiin aukiot ja muurit sillä tavoin ettei nainen voisi enää paeta.

Tästä tuli Zobeiden kaupunki ja sinne he asettuivat odottaen että tuo kohtaus toistuisi. Kukaan heistä ei enää koskaan nähnyt naista, ei unessa eikä valveilla. Joka aamu he menivät töihin kaupungin katuja pitkin eikä niillä ollut enää mitään tekemistä unessa nähdyn takaa-ajon kanssa. Ja sitä paitsi se oli jo aikoja sitten unohtunut.

Toisia miehiä saapui muista maista ja hekin olivat nähneet samanlaisen unen ja Zobeiden kaupungissa he tunnistivat joitakin unen kaduista ja muuttivat pylväskäytävien ja portaikkojen paikkoja että ne olisivat enemmän muistuttaneet takaa-ajetun naisen reittiä ja ettei siihen paikkaan, jossa hän oli kadonnut, enää jäisi pakotietä.

Ensiksi saapuneet eivät ymmärtäneet mikä veti noita ihmisiä Zobeideen, tuohon rumaan kaupunkiin, tuohon loukkuun.

- Näkymättömät kaupungit, Italo Calvino

 

36. Välimaailma, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €       

Kanat kotkottavat tyytyväisinä pienillä sisäpihoilla. Täällä saa todellakin laittaa sormet ja varpaat multaan – korttelin sisäpihalla kasvatetaan yrttejä. Jokaisella asukkaalla on oma kasvatuskehikkonsa, jonka sisällä versoaa persiljaa, ruohosipulia, basilikaa ja lehtisalaattia. Joku innokas on istuttanut myös perunoita omaan kulmaukseensa.

Eri kaupunginosat ovat erikoistuneet omiin sisäisen yhteisöllisyyden muotoihinsa. Luoteisessa osassa leviää innostus rakentaa asumuksia puihin. Pieniä olohuoneita on kasvanut vanhoihin tammiin ja jalaviin kuin sieniä sateella. Sateella siellä onkin viihtyisää – voi kuunnella sateenropinaa puun lehvästöjen suojassa ja käpertyä lukemaan kirjaa lämmin villashaali ympärillään.
Puissa eivät viihdy ainoastaan lapset vaan myös aikuiset, jopa muutamat vetreät eläkeläisetkin viettävät siellä aikaa tarkkaillen ympäristöään yläilmoista: ohi kulkevia ihmisiä, lintuja, oravia, pieniä ötököitä rungon pinnalla.

Inhimillisyys ja ihmisläheisyys on lisääntynyt näissä kaupunginosissa, joissa ikkunoiden suuntaus päätetään feng shuin periaatteiden mukaan ja rakennusten pohjapiirustuksia valmistellaan tähtimerkkien tulkintojen mukaisesti. Luonnollisia elementtejä kuten eläimiä, kasveja ja aurinkoa yhdistetään kestävään rakentamiseen.
Luonnon monimuotoisuus ja hyödyt kiedotaan toisiinsa. Pihakompostit ja kasvihuoneet menestyvät pihapuiden lomassa, kattoterasseilla ja parvekkeilla. Muodostuu omavaraisia järjestelmiä, jotka ovat energiatehokkaita.

Tässä kaupungissa voi rauhassa toteuttaa itseään ja omia ideoitaan luovasti. Kaikkea voi kokeilla ilman tarkkoja säädöksiä tai määräyksiä. Luonnollinen elinympäristö tukee asukkaiden hyvinvointia. Välimaailman elämänmuodossa yhdistyy nykypäivä ja eilispäivä – teknologia ja maanläheisyys, kaupunkimaisuus ja maaseutu.”

- Tiltu Nurminen

 

37. Aurinkokaupunki, Tiltu Nurminen, 71×71 cm, 390 €       

Kuljen kuumassa auringon paisteessa. Joka kulman takaa ilmestyy eteeni uljaita rakennuksia. Näinkö täällä todella eletään – suurten mittakaavojen ja ylenpalttisen koristeellisuuden keskellä! Ja tämä kaikki on rakennettu jo kauan aikaa sitten, vuosituhansien vaihtuessa – tiilestä muurattuja kaariholveja m…onessa kerroksessa, valtavia oviaukkoja, joiden läpi kulkiessaan ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi.

Astun sisään hämyiseen rakennukseen, jonka seinät ja lattia ovat marmoria, vihreää, punaista ja ruskeaa. Avoimen tilan reunoilla on penkkejä, joille voi istahtaa hetkeksi kuuntelemaan kaikuja. Ihmisten puheensorina täyttää tilan. Äänet heijastuvat pyöreistä pinnoista – täällä on puhuttu jo kauan, ikuisuuksien ajan.

Yhtäkkiä ihmisiä ryöpsähtää sisään ovesta, rientäen sateensuojaan. Valtava rankkasade rummuttaa katukiviä ulkopuolella. Kattokupolin pyöreästä aukosta sataa sisälle, ja pisarat hajaantuvat pudotessaan. Suurin osa niistä haihtuu ennen kuin koskettaa lattiaa ja loput valuvat hienovaraisen kaltevaa lattiapintaa pitkin kohti tilan reunoja – katoavat kuin utuiset muistikuvat kaukaisista paikoista…

- Tiltu Nurminen

 

38. Kohtaamisia katujen alla II, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €          

 

39. Uusi ja vanha kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €

Pikkukaupungin katuja reunustavat pitkät ja kapeat puutalot, joiden ikkunoita ja ovia koristavat taidokkaat puiset listat. Pihojen sisäänkäyntejä suojaavat koristeelliset pitsikuvioiset puuportit, jotka on maalattu pastellivärein. Meren läheisyyden huomaa lokeista, jotka lentävät kirkuen talojen yllä. Suolainen merituuli tuoksuu kaduilla ja toreilla.

Kirkkoja on kaksi, vanha ja vielä vanhempi – molemmat kauniita omalla tavallaan. Talot ovat niin kapeita, että niiden kaikissa huoneissa on ikkunat molemmilla puolilla. Missään muualla ei ole niin valoisia huoneita. Ja missään muualla ei ole niin montaa toimivaa puuhellaa ja huoneita lämmittävää kaakeliuunia.

- Tiltu Nurminen

 

40. Aamuruskon kaupunki, Tiltu Nurminen, 56×56 cm, 280 €       (MYYTY)

Auringon ensimmäiset säteet siivilöityvät kaupungin ylle vehreiden vuorten välistä samaan aikaan kun linnut aloittavat konserttinsa ja kukot heräilevät antamaan virkeät aamukiekaisunsa.

Sillä aikaa kun kaupunkilaiset vielä nukkuvat ruususen untaan lentelevät koristeelliset perhoset jo sisäpihojen puutarhoissa luumu- ja persikkapuiden tuoksuvien kukkien lomassa. Vain aamuvirkku näkee kuinka aurinko heijastuu niiden siivistä lisäten niiden väriloistoa tuhatkertaisesti.

Iltaisin tämä kaupunki nukahtaa satakielen lauluun, se pitää konserttiaan myöhään yöhön asti aina täysikuun aikaan, joskus jopa aamuun asti, kunnes uusi aamurusko valaisee jälleen taivaanrannan. Kaikista maailman kaupungeista tämä kaupunki herää aina ensimmäisenä uuteen aamuun.

- Tiltu Nurminen

 

41. Yhdestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

42. Kahdestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

43. Kolmastoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

44. Neljästoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

45. Viidestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

46. Kuudestoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €

 

47. Seitsemästoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36x36cm,150 €

 

48. Kahdeksastoista kaupunginosa,Tiltu Nurminen,36x36cm,150 €

 

49. Yhdeksästoista kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm,150 €

 

50. Kahdeskymmenes kaupunginosa, Tiltu Nurminen, 36×36 cm, 150 €