Mustavalkoinen maailma

Alkukesästä vierailin Kadriorgin palatsin puistossa, jossa kukkivat hevoskastanjat ja tulppaanit. Alueella saattoi viettää päivää puiston eri osissa kuljeskellen ja joutsenlammikon mustia joutsenia ihaillen tai palatsin taidemuseon aarteita katsellen.

Hieman Tallinnan ydinkeskustan ulkopuolella, meren äärellä, sijaitseva puisto esittelee loistokasta barokkiaikakauden arkkitehtuuria – joskin puiston reunalta löytyy myös suomalaisarkkitehtien suunnittelema nykytaiteen museo Kumu.

Kadriorgin palatsin rakennutti tsaari Pietari Suuri 1700-luvun alkupuolella. Palatsi sai nimensä keisarinna Katariinan mukaan. Eestin kielellä Kadriorg merkitsee Kadrin eli Katariinan laaksoa. Rakennuksen suunnitteli italialainen arkkitehti Niccolo Michetti tsaarin kesälinnaksi.

Palatsin naapurissa sijaitsee Viron presidentin linna, joten alue muodostaa hallinnollisen vyöhykkeen edelleenkin. Aiemmin, kun varsinainen presidentinlinna oli vasta rakenteilla, oli presidentin virka-asunto sijoitettuna palatsin tiloihin.

Palatsi toimii ulkomaisen taiteen museona. Kokoelmat koostuvat tuhansista 1500-1900 –lukujen teoksista. Museon pysyvä näyttely esittelee lähinnä länsieurooppalaista ja venäläistä maalaustaidetta, grafiikkaa, veistoksia ja taide-esineitä. Tällä hetkellä erityisnäyttelyssä esitellään balttialais-saksalaisen Eveline von Maydellin mustavalkoista siluettitaidetta.

Vuonna 1890 Teheranissa syntynyt paronitar valitsi elegantin varjokuvatekniikan taiteellisen työnsä ilmaisukeinoksi. Hänen pikkutarkoissa, taitavasti saksilla leikatuissa kuvissaan esitellään aateliston idyllistä elämää sotien välisenä aikana.

Näyttely esittelee harvinaislaatuisen kokoelman, jonka taiteilija joutui jättämään taakseen toisen maailmansodan pyörteissä tultuaan kutsutuksi Yhdysvaltoihin pois sodan jaloista. Työt jäivät Viron kansallisarkiston säilytettäväksi. Nykyajan ihminen ei voi kuin hämmästellä sitä tarkkuutta ja taitoa, jolla työt on toteutettu. Kokoelma on varsin laaja ja monipuolinen aihevalinnoiltaan.

Eveline von Maydellin elämään kuuluivat epäilemättä sekä jousisoittimilla että pianolla soitettu musiikki, kuten myös kamarimusiikki ja oopperaesitykset. Taiteilija on kuvannut töissään sekä musiikin kuuluisuuksia kuin myös lapsia soittimien äärellä rokokoo-puvuissaan 1800-luvun loppupuolelta.

Linnassa järjestetään myös nykyään konsertteja. Musiikin esittäminen linnassa kuuluu tietysti perinteisiin. Kuuluihan musisointi myös 1700-luvun hovielämän arkeen tsaarin aikana.

 

Kadriorgin palatsi puistoineen on yleisölle auki touko-syyskuussa torstaista sunnuntaihin klo 10-17 ja keskiviikkoisin iltakahdeksaan asti. Maydellin näyttely on esillä 7. syyskuuta asti.

Ajomatka Tallinnan keskustasta Kadriorgiin kestää kymmenisen minuuttia. Monet Piritan ja Lasnamäen suuntaan ajavat bussit pysähtyvät myös Kadriorgissa. Parhaiten Tallinnan pohjoisosassa sijaitsevalle alueelle pääsee raitiovaunuilla 1 ja 3, joiden päätepysäkki on Kadriorg.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Lisää kuvia Artisokan fb-sivuilla.

Lue myös TS-koti blogini artikkeli Kahvilla kotiseutumuseossa!

 

Satuhahmojen uudet vaatteet Räätälintalossa

Sadepisaroiden ropistessa ikkunaan ja ilmojen jo viilennyttyä tuli vielä mieleeni elokuun alun helteinen kesäpäivä, jolloin sadunhohtoiset tarinat ja fantasiat saivat pääroolin taidenäyttelyn avajaisissa.

Keramiikkataiteilija Tuula Vira kutsui häntä kiinnostaneet taiteilijat ripustamaan näyttelynsä omaan kotiinsa. Asutun talon kotoinen ilmapiiri sopii varsin hyvin näiden satuhahmojen esille tuomiseen.

Nukketaiteilija Raija Puonnin isokokoiset nuket olivat löytäneet paikkansa uunin kupeesta, ikkunalaudoilta ja sohvapöydiltä.

Aihepiiriin hyvin sopivat taiteilija Susanna Pihlajan sekatekniikalla toteutetut maalaukset toivat jokaiseen huoneeseen hyväntuulisen, salaperäisen tuulahduksensa.

Ei kahta ilman kolmatta, sillä Tuula Viran omat savityöt olivat esillä hänen omassa savipajassaan, pihapiirin toisella reunalla.

Keramiikkanäyttelyn keskeltä oli hauska kurkistella pihamaalle, jossa ihmiset rupattelivat puiden katveessa, nautiskelivat virkistäviä juomia helteen keskellä ja kuuntelivat taiteilijapariskunnan Susanna Pihlajan ja Kalle Klotzin musiikkia.

Raija Puonnin nukkeinnostus syttyi 1975 puolalaisen nukketaiteilija Anna Smolanan näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa. Seuraavana vuonna hän lähti Puolaan maalauskurssille ja sattui siellä tapaamaan Smolanan ja pääsi hänen oppilaakseen 1977. Oma tyyli on kehittynyt vuosien mittaan tekemisen myötä.”

Susanna Pihlaja ammentaa taidetta mielikuvituksesta, mytologiasta, naiseudesta, omasta elämästä ja aina vain enemmän luonnosta. Toissä on lähes aina läsnä satu ja fantasia, jotka ovat lapsesta saakka kulkeneet mukana. Useimmiten työt ovat sekatekniikkaa, mm. akvarelleja, akryyleja ja erilaisia värikyniä.”

Näyttely on avoinna 31.8. asti la-su klo 12-18. Ateljee ja Galleria Räätälintalo, Nummentie 18, 21270 Nousiainen.

Valokuvat ja teksti: Tiltu Nurminen (lainaukset näyttelykutsusta). Kansikuva Susanna Pihlajan teoksesta.

Lue myös TS-Koti blogin Ikkunanpuitteiden uusi elämä!

Akvarellinäyttely: ”Eräänä kauniina päivänä”

Maalasin akvarelleja jo nuorena aikuisena 90-luvulla. Pidin näyttelynkin. Sitten tuli monen vuoden tauko, tai oikeastaan vuosikymmenen, kunnes ystäväni houkuttelivat minut mukaan Suomen arkkitehtiliiton akvarellileirille Forssaan. Seuraavana vuonna olinkin saman seurueen mukana Nokian Siurossa ja sitä seuraavana vuonna Raumalla.

Leirien järjestävät tahot taisivat väsähtää talkootyönä järjestettäviin tapahtumiin ja leirit jäivät tauolle suurehkon Arkkitehtuurimuseon huvilassa järjestetyn yhteisnäyttelyn jälkeen. Jatkoin kuitenkin itsekseni, olin saanut kipinän uudelleen.

Jokin tuossa tekniikassa houkutteli minua, värit sekoittuivat sopivasti, huoleton rentous vei mukanaan. En yrittänyt tehdä pikkutarkkaa jälkeä tai jäljitellä jonkun muun tyyliä, vaan vapauduin siveltimen vietäväksi. Annoin alitajunnan ohjata sivellintä.

Kokeilin erilaisia papereita ja löysin omani. Hiilikynällä viimeistelin maalaukset saadakseni niihin jotain täsmällistä, kaiken sen vapaan ja leijuvan värin keskelle. Totesin lopuksi, että kolme väriä riittää kaikkeen, sininen, punainen ja keltainen.

Valmiiksi sekoitetuista ruskeista ja vihreistä tulee elottomia ja jäykkiä. Itse sekoitetut värit antavat tilaa sattumalle, eloisuudelle, luovuudelle.

Usein teen kolmea tai neljääkin työtä yhtä aikaa samasta kohteesta. Saatan rajata maisemaa hieman eri tavalla. Tyyli rentoutuu, kun kaiken ei tarvitse osua kohdalleen yhdessä ja samassa työssä.

Yksi työ ehtii kuivua sillä aikaa, kun teen toista ja kolmatta – ja sitten taas voin palata ensimmäisen työ äärelle tekemään seuraavan värikerroksen.

Kaikkein helpointa on maalata, kun edessä on selkeä maisema, rakennus, puu tai kasvi, jonka konkreettiset muodot ja värit antavat maalaamiselle alkusysäyksen. Kohteet ovat löytyneet usein myös omasta puutarhasta tai lomamatkalta.

Hitaasti liikkuvat pilvet tai niiden mukana vaihtuvat valot ja varjot ikuistuvat paperille hahmoina, muistikuvina, ajatuksina eivät niinkään todellisina tai täsmällisinä objekteina.

Tuntuu omituiselta, että joskus mielestäni epäonnistuneet työt ovatkin olleet jonkun muun mielestä niitä parhaita. Ihmiset katsovat kuvia niin eri tavoin, oman kokemuksensa ja oman elämän havainnointinsa kautta. Toisille merkitsee jotain erityistä meri tai järvi, toisille taas sommitelma tai tietyt värit.

Jos kuva saa ihmisen hyvälle tuulelle tai muistamaan jotain tärkeää, se muuttuu henkilökohtaiseksi ja saa lisää merkitystä juuri tuon ihmisen mielessä. Jollekin muulle se voi olla yhdentekevä.

Itse koen maalauksen intuitiivisenä tapahtumana, annan siveltimen ja käden lentää, ehkä jotain omasta itsestä ja sisimmästä siirtyy paperille. Haluan etsiä jotain kaunista, jotain inspiroivaa tai sykähdyttävää ympäristöstäni.

En tahdo hätkähdyttää rumuudella, mieluummin kuvaan jotain herkkää, ohikiitävää, hetken, jolloin aurinko valaisee mustaherukkapensaan marjat tai raparperin lehden suomut.

Maalaamiselle ei useinkaan tunnu löytyvän aikaa, aina olisi jotain tärkeämpää, ikkunoiden remontointia, laskujen maksua tai siivousta. Kun siihen sitten lopulta ryhtyy, ihmettelee aina, miksi on odottanut näin kauan. Jokin siinä pistää sisimmän laulamaan ja nostaa hymyn huulille. Ehkäpä aikaansaa myös naurunrypyt satunnaisen katsojan silmäkulmaan…

Tervetuloa kaikille avoimiin avajaisiin Nousiaisten kirjaston Galleriaan lauantaina, Henrikin markkinoiden päivänä, 16.8.2014 klo 9-14!

Akvarellinäyttely avoinna 16.8. – 29.9.2014 kirjaston aukioloaikoina, ma-to klo 12-19, pe klo 9-16, Moisiontie 17, Nousiainen.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Fortuna-kortteli onnenpotkun tarpeessa 

Kesäisenä aurinkoisena päivänä ajauduin vähän sattumalta kurkistamaan Turun keskustan Fortuna-korttelin sisäpihoihin. Mitä kuuluu hankkeelle, jossa oli havaittavissa positiivistä säpinää jokin aika sitten?

Apteekkimuseon sisäpihan Cafe Qwensel oli ainakin toiminnassa ja kahvittelijoiden suosiossa entiseen malliin ja sen kyljestä löytyi Sylvi Salosen monipuolinen käsityöliike sekä Turku Design Now -yritysryhmän piristävä designpuoti.

Kiinteästi Aurajokirantaan yhteydessä oleva kortteli on hyvä käyntikohde satunnaiselle kulkijalle – kaikkea ei näe kerralla ja talojen kulmista pitää puikkelehtia viihtyisille ja suojaisille sisäpihoille.

Se on myös sopivasti matkan varrella vaikkapa Kauppahalliin tai Hansa-korttelin ostoskeskukseen kulkiessa. Sijainti, miljöön tunnelma ja houkuttelevuus ovat ykkösluokkaa, mutta vilinä ja vilske puuttuu vielä.

KAHDEKSAN TURKULAISEN YRITYKSEN RYHMÄ ”TURKU DESIGN NOW!” PITÄÄ DESIGN-PUTIIKKIA FORTUNA-KORTTELISSA JO TOISTA KESÄÄ.

Missä viipyy Fortuna-korttelin toteutus, onko kiinnostavan keskustakorttelin kehitys pysähtynyt paikoilleen? Kaksi vuotta sitten esiteltiin suunnitelmat, joiden myötä vajaakäytöllä seisovista rakennuksista oli tarkoitus tehdä liike- ja galleriatiloja mm. design-, käsityö- ja taideteollisen alan yrityksille.

Mikäli suunnitelmat olisivat toteutuneet silloisen aikataulun mukaisesti, nyt kortteli olisi jo vilkkaassa käytössä. Ilmeisesti kiinnostuneita vuokralaisiakin oli olemassa huomattavan paljon.

KUI DESIGNIN REBEKKA KETOLA JA PUTIIKIN MYYJÄ EMMA KAIVOLA KERTOIVAT TURKU DESIGN NOW -YHTEISÖN TAPAHTUMISTA ASUNTOMESSUILLA, KOTKAN MERIPÄIVILLÄ JA GANGUT-REGATASSA.

Vuosi sitten Turun Yliopisto järjesti Kaupunkitutkimuksenpäivät, joissa puhujavieraana oli professori Ann Markusen Minnesotan yliopistosta. Hän kertoi innoissaan ajatuksiaan luovasta paikantekemisestä (creative placemaking). Tietty kortteli voi saada lisäpotkua kulttuurin, taiteen ja liike-elämän yhdistämisestä.

Kahvilat ja ravintolat sopivat luontevasti jokirantaan ja tulevat luultavasti toimeen omillaan, mutta pitäisikö edullisia tiloja etsiviä taiteilijoita ja designereita houkutella paikkaan tiloilla, joissa ei olisi taloudellisia tuottavuusvaatimuksia?

Valmista konseptia tämän tyyppisestä kaupungin kehittämisestä ei ehkä ole, mutta pitkällä tähtäimellä koko korttelin arvo nousisi vilkkaan toiminnan myötä. Yhteistyöhön mukaan pitäisi saada sekä kaupunki ja yksityiset yrittäjät että toisaalta liikevoittoa tuottamattomat yhteisölliset hankkeet.

Fortuna voisi tuoda yhteen erilaiset tahot sekä inspiroimaan muita että inspiroitumaan toinen toisistaan. Tarvitaan ehkä ripaus onnea sekä uutta innostusta, niin kortteli saadaan valmiiksi ja uudeksi vetonaulaksi kaupungin keskustaan.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen

Fortuna-kortteli facebookissa.

Fortuna-korttelissa  Design- ja käsityömyyjäiset, TS Koti, 17.7.2014.

Fortuna on kesällä koko kaupungin kortteli, Aamuset 11.6.2014.

Fortuna-korttelin kokonaissuunnittelusta luonnoksia ovat tehneet mm. arkkitehtitoimistot Ark’Aboa ja Sabelström.

Lue myös Vanhan talon tarinoita -blogin artikkeli Ruusujen aika!