Sää-mää–päivä

Tyttäreni keksi hauskan nimen äidin ja lapsen yhteiselle päivälle, jolloin lapsi saa keksiä mitä tehdään ja missä. Sää ja mää –päivä oli hyvä hiihtoloman ohjelmanumero, vaikka näitähän pitäisi pitää toki useamminkin.

IMG_0533

Ajatuksena oli sattumanvarainen vaeltelu kaupungin keskustassa pysähtyen katsomaan ja valokuvaamaan välillä maisemia, istahtaen välillä kahvilaan tai piipahtaen museossa ilman erityistä ohjelmaa, aikataulua tai kiirettä. Aikaa oli varattu koko päivä.

 Koska koko päivän parkkeeraus Turun keskustassa on hieman kallista, veimme auton vähän kauemmaksi ja kävelimme ydinkeskustaan. Yksitoistavuotias retken johtaja päätti, että pienen kävelyretken jälkeen aloitamme avoimen ohjelman lounaalla. Hyvä idea! Suuntasimme Kauppahalliin ja tilasimme vietnamilaisesta ravintolasta maukkaat nuudeliannokset.



Ruokailusta virkistyneenä lähdimme tepastelemaan kohti jokirantaa. Välillä poikkesimme Cafe Qwenselin sisäpihalle. Kahvila oli kiinni, mutta sisäpihan tunnelma leppoisa.

Kevään ensimmäiset narsissit löytyivät Lauri Tähkän Lintukodon rappusilta!

Aurasiltaa pitkin ylitimme joen ja katseen ulottuvilla siintää Aboa Vetus museo, johon reitti vei seuraavaksi.

Pieni piipahdus Terra Viiva -keramiikkaliikkeen näyteikkunan luo.

Museon aulakahvilassa tuli sellainen olo molemmille, että nyt on jälkiruoan paikka. Laskiaista edeltävänä päivänä asianmukainen valinta oli tietysti laskiaipulla cappucinon ja kaakaon kera.

IMG_0555

Museon kellarissa tutustuimme Turun keskiaikaiseen rakentamiseen vanhojen raunioiden keskellä. Vanhan ajan kimpiastiakin saatiin koottua kätevästi.


Museon yläkerrassa oli esillä taitelija Annu Vertasen näyttely ”Hengittävä katse”. Kerrankin taidenäyttely kiinnosti yhtäläisesti sekä lasta että aikuista.


Pieni valokuvaus- ja kännykkähetki Aurajoen rannalla.



Päädyimme harhailemaan Vanhan  Suurtorin korttelin sisäpihoilla ja kujilla. Löysimme Anne Lundenin kauniin käsityöpuodin, jossa hän oli juuri virkkaamassa mattoa matonkuteista. Ihailimme myös kauniita paperinarusta käsin kudottuja verhoja.


Tuomiokirkon vierestä tepsuttelimme Tuomiokirkkosiltaa pitkin taas Aurajoen ylitse.



Reittimme kulki Vähätorin viehättävän aukion läpi, jossa ravintolat ja kahvilat houkuttelevat astumaan sisään. Jatkoimme kuitenkin shoppailemaan Kauppatorin varren liikkeisiin sekä katsomaan elokuvaa leppoisan lomapäivän lopuksi.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

 

 

 

 

 

 

Kotimaista tapettitaidetta

Kävinpä tässä eräänä talvipäivänä ystävien kanssa tutustumaan Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaaseen Toijalassa. Tai ystäville tämä olikin jo tuttu paikka, mutta minulle ensimmäinen kerta, vaikka tämän yrityksen tapetteja on jo omassa hirsitalossa lähes joka huoneessa.

Kotimainen perinteinen ja hengittävä paperitapetti on se syy, miksi juuri heidän tuotteensa ovat herättäneet huomioni. Käsitykseni mukaan kyseessä on ainoa kotimainen yritys, joka näitä vanhoihin taloihin (miksei uusiinkin) sopivia huokoisia paperitapetteja valmistaa.

Olen tapetoinut erilaisia asuntoja sekä moderneilla nykytapeteilla että näillä P&R:n perinnetapeteilla. Perinnetapetti on huomattavasti huokoisempaa, joten alustapetti ”makulatuuri” helpottaa huomattavasti siistiin lopputulokseen pääsemistä. Makulatuuri on talossamme huokoisen kuitulevyn päällä. Ja sen päällä sitten kaunis kuviollinen paperitapetti.

Tehtaalla on esittely- ja myyntitila, jossa varmaan lähes jokainen malli on esillä isoissa liikuteltavissa kehyksissä ja siten helpommin katsottavissa kuin netin pienistä ruuduista. Ainakin minä sain monta ahaa-elämystä paikan päällä ja vintin huoneisiin löytyi kesän tapetointityötä varten hyvät ehdokkaat helposti. Ystävän maatalon saliin varmistui myös hyvä malli ja siihen sopiva boordinauha pienen pohdinnan jälkeen.

Kysyimme mahdollisuutta päästä katsomaan itse tehdasta, joka on myyntitilan viereisessä vanhassa suuressa tiilirakennuksessa. Iloksemme se onnistui, ja saimme inspiroivan esittelyn tehtaalla 50 vuotta töitä tehneen Jaakko Ritolan opastuksella. Hänen isänsä on perustanut tehtaan aikoinaan. Tehdas rakennus valmistui vuonna 1936 ja sitä laajennettiin vuonna 1957.

Aikamatka ihan toiselle vuosikymmenelle historian uumeniin tuntui käsinkosketeltavalta. Saksalaiset tapettikoneet olivat 50-luvulta ja edelleen käytössä. Erilaisia kuvioteloja löytyy 10’000 kappaletta. Telojen rungot ovat puuta, metallia tai muovia – kuvioterät pinnassa useimmiten messinkiä.

Yhden kuviotapetin valmistamiseen saatetaan käyttää kahdeksaa erilaista telaa ja väriä.

Tapetit painetaan vesiliukoisilla väreillä, joko maapigmenteillä tai synteettisillä pigmenteillä.

Tapettipohjia ja valmiita tapetteja roikkui laskoksilla katosta kilometrikaupalla. Paksujen tiiliseinien suurista ikkunoista siivilöityi talvipäivän valoa pehmeisiin kuvioihin.Tapettia on kuivumassa 3’000 metriä yhdessä rivissä laskoksilla.

Ylemmässä kerroksessa tapetteja rullattiin ja viimeisteltiin vielä erilaisissa laitteissa.

Tapettiretki Turun suunnalta oli vaivan väärti ja saimme palata kotiin innostavaa kokemusta rikkaampana. Kuin pisteenä i:n päälle posti toi mallipaloja pyytämistäni tapetista parin päivän päästä. Muutkin perheenjäsenet innostuivat valinnoistani ja saimme ihan uutta intoa remontin jatkamiseen.

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen