Avainsana-arkisto: ekologinen elämäntapa

Pariisissa vai Paraisilla

Kiivetessäni Eiffel-tornin portaita ylös 670 askelta kakkostasolle asti, jäin pohtimaan suurkaupungin elämää ja asumista. Hissijonot huipulle olisivat vaatineet monen tunnin jonotuksen ja netistä ostettavat etukäteisliput oli myyty loppuun jo kuukautta ennen matkaa. Maailman suosituimman turistikaupungin kaikki 45 miljoonaa vuosittaista turistia haluavat nähdä samat kohteet. Entäs sitten vakituiset asukkaat?

Ei voi kuin ihmetellä sitä ihmismäärää, joka suurkaupungissa asuu, liikkuu paikasta toiseen, syö, juo ja tuottaa jätettä. Vaikka ajattelee lukuja asukasmääristä, miljoona, kaksi tai kymmenen, tilanne muuttuu todelliseksi vasta sitten, kun sen keskellä seisoo itse. Mistä saadaan puhdasta vettä ja tuoretta salaattia kaikille näille ihmisille? Mihin viemäreiden sisällöt puretaan ja mihin kipataan roskat, kun 11 miljoonaa pariisilaista syö purkin jogurttia joka päivä ja keittää kahvit kapselikahvinkeittimellä?

Roomassa vai Rovaniemellä

Se mitä ihmiset tekevät pikkukaupungeissa tai maalaiskunnissa Suomessa tuskin heilauttaa maailman tasapainoa yhtään mihinkään verrattuna miljoonakaupunkien käytäntöihin. Tietysti me voimme olla esimerkkinä ja tehdä uusia keksintöjä, joissa käytetään kierrätysmateriaaleja ja energiaa säästäviä tuotteita ja ehkä saada niitä myydyksi jopa vientituotteina tai asiantuntijapalveluina alueille, joissa energiansäästöllä ja kierrätyksellä on todellista merkitystä.

Kuitenkaan kesäkuisella lomamatkallani Ranskaan en nähnyt esimerkiksi yhtään ainoaa tuulimyllyä missään, vaikka Suomessa niitä nyt pyritään pystyttämään jokaiseen niemeen ja notkelmaan. Mitähän pariisilaiset sanoisivat 185 metriä korkeista tuulimyllyistä keskellä asuinalueitaan? Maksaisivatko he kiltisti syöttötariffeja ulkomaalaisille yhtiöille, jotka pystyttäisivät niitä puistoihin ja jokivarsiin, ehkä Montmartren kukkulalle? Olisivatko he iloisia uusiutuvasta energiasta, joka välkkyisi diskovalon tavoin auringon heijastuessa lapojen takaa Notre Damen katedraalin ikkunoihin.

Lyonissa vai Loimaalla

Ihmisten pakkautumineen solmupisteisiin aiheuttaa hankaluuksia. Keskittämispolitiikalla pyritään ehkä luomaan työpaikkoja ja hankkimaan työntekijöitä niihin, mutta mitä tapahtuu, kun kymmenen miljoonaa ihmistä pyrkii työpaikalleen kahdeksaksi aamulla. Vaikka julkinen liikenne on suhteellisen sujuvaa suurkaupungissa kuten Pariisissa, kaatuu koko systeemi esimerkiksi junankuljettajien lakkoon. Metrolinjoista osa ei kulje, lentokentältä ei pääse keskustaan eikä kaukojunilla kaupungista toiseen. Auton vuokraus on huippukallista ja taksit juuttuvat ruuhkaan.

Millaista on suurkaupunkien kaupunkisuunnittelu? Keskustat ovat upeita historiallisine rakennuksineen, museoineen ja puistoineen, mutta keskustojen ulkopuolella alkaa epämääräinen teollisuusalueiden vyöhyke, joka jatkuu kilometrikaupalla, kunnes lopulta päästään vehreälle maaseudulle. Toisaalta siihen väliin mahtuu kaupunginosien verkosto, joissa asutaan ikään kuin maaseudun pikkukaupungeissa, matalissa kivitaloissa kiemurtelevien pikkukatujen varsilla. Näillä alueilla on mukava asua, mikäli niihin sattuu olemaan varaa.

Tokiossa vai Torniossa

Kannattaako Suomessa keskittää kaikkea asumista ja palveluja muutamiin kaupunkipisteisiin? Haluammeko ruuhkia, melua, saasteita ja kalliita tontteja? Nykyajan etätyömahdollisuudet mahdollistavat työnteon myös tiimityönä vaikka välissä on satoja kilometrejä. Eikö meidän kannattaisi panostaa nimenomaan väljyyteen, luonnonrauhaan, raikkaaseen ilmaan ja rauhalliseen äänimaailmaan. Meidän ei tarvitse matkia Keski-Eurooppaa asumisessa ja ympäristön suunnittelussa – voimme näyttää mallia ekologisessa elämäntavassa ja hyvinvoinnissa, joka ei vaadi tiivistä asumista tai pitkiä työmatkoja esikaupunkialueilta keskustaan.

Nauttikaamme europpalaisten suurkaupunkien nähtävyyksistä ja kulttuurikokemuksista aika ajoin, mutta olkaamme ylpeitä myös omasta maanläheisestä ja elämänmakuisesta pikkukaupunkien ja maalaiskuntien kulttuuristamme. Asuminen puhtaan luonnon keskellä on ylellisyyttä ja luksusta, johon meillä on varaa. Unohtakaamme haaveilut Pariisista, onhan meillä Paimio, Pöytyä ja Paattinen!

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen. Lisää kuvia Artisokan fb-sivuilla!

IMG_9815

 

80 vuoden rakennetesti

Oppia ikä kaikki – vanhan talon ikä erityisesti. Jos talon rakenteet ovat säilyneet terveinä ja kestävinä vuosikymmenet, olisi varmaan syytä tutkia, mitkä tekijät ovat taanneet hyvän sisäilman ja terveelliset asuinolosuhteet ja hyödyntää tietoa uusien rakennusten kohdalla. Oma vuonna 1932 hirrestä rakennettu talomme on kestänyt homehtumatta tuulet ja tuiskut. Muovia ei ole katossa, seinässä eikä lattiassa.

IMG_5978

Mikä estää nykyään rakentamasta näillä samoilla periaatteilla? Ehkä suurin tekijä on raha – ja kiire. Ei ole aikaa tai osaamista rakentaa itse ja pakettitalo koetaan turvalliseksi ratkaisuksi. Rakentamisesta on tehty erilaisten säädösten ja määräysten myötä liian monimutkaista tavallisen rakentajan hallittavaksi. Ehkä ei myöskään ymmärretä kestävien ja terveellisten rakenteiden merkitystä ja taloudellista arvoa pitkällä tähtäimellä – elämme kertakäyttökulttuuria.

IMG_5962

Loppujen lopuksi kysymys on kai asenteesta, mihin on tottunut tai millaisen elämäntavan on valinnut itselleen muutoinkin. Vanha talohan voi olla arvokas sijoitus hyvin pidettynä tai asianmukaisesti kunnostettuna.

Myös perinteisin tavoin rakennettu uusi talo voi olla tulevaisuuden arvotalo, kun huomataan että nykyisillä rakennustavoilla saadaan aikaan hometaloja, liian tiiviitä sisätiloja ihmiselle hengitettäväksi. Homeongelma on tiedostettu, mutta ratkaisut tuntuvat olevan ihmeen vaikeita ymmärrettäviksi.

IMG_5967

Anopin entisessä kerrostaloasunnossa oli aina 25 astetta lämmintä – siellä tuli jatkuvasti kuuma, jano sekä nukuttava olo. Ehkäpä sopivan harva talo, jossa ilma kulkee luonnollisesti tai ikkunat saa auki halutessaan, on kuitenkin se kansanterveydelle sopivampi ratkaisu. Jos nykymääräyksillä säästetäänkin energiassa niin lasku taitaa olla suurempi terveysongelmissa.

Onneksi moni on alkanut ymmärtää ekologisen kierrätyselämäntavan arvon. Vanhoja ikkunoita ei tarvitse vaihtaa uusiin, vaan ne korjataan itse. Vanhat tiilet ja kattotiilet otetaan talteen ja käytetään toisaalla, mikäli eivät alkuperäiseen tarkoitukseen enää sovi. Uutta ovea ei osteta rautakaupasta vaan kierrätyskaupasta. Vanhoja julkisivuja ei tarvitse purkaa vaan kenties pesu riittää.

IMG_5943

Mietin useinkin, miksi rakennusmääräyksissä on kuljettu koko ajan vain energiatehokkuuden ehdoilla. Trendinä on ollut tiivistää sekä taloja että asumista yleensä. Eikö Suomessa ole tilaa asua väljästi ja varaa antaa tehdä taloja asukkaan omien ehtojen mukaan. Jos joku haluaa uuteen taloonsa painovoimaisen ilmanvaihdon, miksi se pitäisi tehdä vaikeaksi.

Ehkäpä jonain päivänä homepakolaisten myötä otetaan oppia vanhoista testatuista rakenteista, luovutaan muoveista ja aletaan valmistaa ikkunoita taas sydänpuusta sekä maalata julkisivuja pellavaöljymaaleilla julkisivun kestävyyden ehdoilla, eikä työmaa-aikataulujen ehdoilla.

IMG_5936

Perinteiset rakennus- ja korjausmenetelmät eivät sovi ainoastaan vanhojen talojen huoltoon vaan ovat myös uusien rakennusten varteenottavia ja taloudellisesti kannattavia aineksia.

Samasta aiheesta kommentoi arkkitehtiopintojen ajalta tuttu professori Unto Siikanen Etelä-Suomen Sanomille ”Terveimmät talot tehtiin ennen sotia, nykytaloista tehdään termospulloja”.

Jatkoa aihepiiristä voi lukea myös Kati Lahtisen tuoreesta kirjasta ”Viri ja valkee – Vanhan rakennuksen lämpö- ja energiatalous”.

Lisää Nousiaisissa sijaitsevan talomme remonttikertomuksia voit lukea Turun Sanomien blogistani ”Vanhan talon tarinoita”.

 

Kuvat ja teksti: Tiltu Nurminen